Aapo Heikkilä

Aapo Heikkilä

Siirry navigaatioonSiirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee ortotopologian perustajaa. Aapo Heikkilä on myös suomalainen jalkapalloilija.
Aapo (Aappo Erkki) Heikkilä (12. huhtikuuta 1931 Haapavesi – 22. huhtikuuta 1993) oli oululainen itse keksimänsä "tieteenalan" ortotopologian perustaja.[1][2]

Lapsuus ja nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heikkilä syntyi Haapaveden Salmenniemen Arvolan talossa. Hän oli Aappo Ville (Vilhelm) Heikkilän ja Laina Viitalan esikoinen, perheeseen syntyi vielä viisi lasta. Käytyään Salmenniemen Apajan kansakoulua kolme vuotta Heikkilä aloitti opinnot Haapaveden yhteiskoulussa syksyllä 1944, mutta keskeytti koulunkäynnin huhtikuussa 1945 ja palasi takaisin ns. jatkokouluun Ollalaan. Hänen tiedetään silti ottaneen yksityisopetusta ja vielä 25-vuotiaana saaneen luvan opiskella ylioppilastutkintoa varten. Hän opiskeli myös kirjeopistossa. Heikkilä teki muun muassa metsätöitä Ruotsissa ja aloitti varusmiespalveluksensa Oulussa syksyllä 1952, mutta se keskeytettiin joulukuussa.
Heikkilä toimi Pulkkilan Vornan kylässä kansakoulunopettajana omatekoisin todistuksin[3] syksyllä 1953, mutta selviytyi siitä rangaistuksetta. (Samana lukuvuonna myös Mauri Sariola toimi tekaistuin todistuksin opettajana Pudasjärvellä.) Vaasassa hän avasi psykiatrisen yksityisvastaanoton[3] 1957 ilman alan pätevyyttä, josta hänet tuomittiin vankeuteen kahdeksaksi vuodeksi.[1] Vaasan lääninvankilassa hän opiskeli kirjansitojaksi. Potilaat kuitenkin todistivat Heikkilän puolesta ja kahdeksan kuukauden kuluttua hänet armahdettiin.[1]Heikkilä palasi Haapavedelle. jonne hän perusti kirjasitomon. Ouluun muutettuaan hän toimi kirjaltajana Kansan Tahto-lehdessä.

Ura ortotopologina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oulun yliopiston yhteisöön Heikkilä ilmaantui heti yliopiston (perustettu 1958) alkuvaiheissa. Hän osallistui erityisesti fysiikan, kemian ja matematiikan luennoille ja alkoi vähin erin kehittää omaa "tieteenalaansa" ortotopologiaa. Aapoon suhtauduttiin yhteisössä suopeasti ja hänelle annettiin työhuone, joka virallisesti oli fysiikan laitoksen siivouskomero. Heikkilä vilahti jopa yliopistoa esittelevässä multivisiossa 1990-luvun alussa. Hän oli suosittu "varjoluennoitsija", joka piti luentojaan muutaman kerran vuodessa täysille saleille. Kuten vanhan ajan yksityisdosentit, "dosentti" Heikkiläkin hankki tuloja suoraan yleisöltään, eli luentojen yhteydessä järjestettiin aina rahankeräys. Luentoihin osallistuminen ilman ennakkotietoa niiden luonteesta saattoi kuulua uusien opiskelijoiden perehdyttämisrituaaleihin.
Heikkilän luennoillaan käsittelemiä aiheita olivat muun muassa ”sininen enkeli para-avaruudessa”, ”tontun pään tilavuuden laskeminen” ja ”g-orbitaalit ja sinisen elektronin symbioosi kierteisgalaksin hypotenuusassa”.[4]
Ortotopologian dosentti Heikkilän maine levisi ja hän teki luentomatkoja ainakin Helsinkiin, Kemiin, Mikkeliin ja Tampereelle. Myös hänen järjestämänsä ortotopologian laskuharjoitukset, Aapon-päivän kahvit joulukuussa sekä hänen syntymäpäiväjuhlansa huhtikuussa olivat suosittuja tapahtumia. "Tyrät rytkyy taas", ilmoitti erään juhlan mainos. Opiskelijoiden aktiivinen osallistuminen takasi sen, että Heikkilä valittiin vuoden oululaiseksi 1987 muiden ja ehkä sovinnaisempien ehdokkaiden asemesta. [5]

Kuolema ja perintö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heikkilä kuoli ollessaan matkalla luennoimaan Helsingin yliopistoon keväällä 1993. Hän sai sydänkohtauksen yöjunassa ennen Tamperetta. Yhden tiedon mukaan hän menehtyi junassa, toisen mukaan taas oli vielä elossa sairaalaan vietäessä. Heikkilä haudattiin Haapaveden hautausmaalle, oman toiveensa mukaisesti yhteishautaan vanhempiensa kanssa. Hautajaispäiväksi Oulun yliopisto varusti hänelle muistopöydän, jossa oli muotokuva ja palavat kynttilät.
Oulun yliopiston kirjasto kokosi Heikkilästä vuonna 2004 muistonäyttelyn, jonka aineisto lahjoitettiin Haapaveden kotiseutumuseolle.
Vuonna 2012 Oulun yliopiston maantieteen laitoksen emeritusprofessori Olavi Heikkinen, joka oli itsekin tavannut Aapo Heikkilän, julkaisi Heikkilästä elämäkertakirjan.[6][7]
Huhtikuussa 2018 Klaffi Tuotannot ilmoitti suunnittelevansa elokuvaa Heikkilästä.[3]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • I. M. (toim.): Ortotopologian laitoksen vaihtoehtoinen opinto-opas vuosille 1959-. Ortotopologisia julkaisuja / 1. Oulu: SAA ry, n. 1983.
  • Ortotopology. Now! : some ortotopological aspects on artificial intelligence (AI) and related fields. Ortotopologisia julkaisuja / 3. Oulu: SAA ry, 1987. (englanniksi)
  • Ortotopology : the state of the arts. Ortotopologisia julkaisuja / 2. Oulu: SAA ry, circa 1985. (englanniksi)
  • Heikkinen, Olavi: Ortotopologi Aapo Heikkilä: varjotutkija ja tähtihistorioitsija. Oulu: Oulun yliopisto, 2012. ISBN 978-951-42-9831-8.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Siirry ylös kohtaan:a b c Olavi Heikkinen: Ortotopologi Aapo Heikkilä. Varjotutkija ja tähtiluennoitsija. Oulun yliopisto, Oulun yliopistoseura ja Oulun yliopiston ylioppilaskunta, 2012. ISBN 978-952-42-9831-8.
  2. ↑ Degerman, Risto: Itse keksimänsä tieteen dosentti mittasi tonttujen päitä yliopiston siivouskomerossa – nyt hänestä on tekeillä elokuva Pseudotiede. 22.4.2018. YLE uutiset. Viitattu 9.10.2018.
  3. ↑ Siirry ylös kohtaan:a b c Le­gen­daa­ri­ses­ta Oulun yliopiston or­to­to­po­lo­gian dosentista Aapo Heikkilästä suunnitellaan elokuvaa Kaleva (kaleva.fi). 16.4.2018. Kaleva. Viitattu 16.4.2018.
  4. ↑ Rintala, Heli: Aapo meni yli rajojen Oulu-lehti (oululehti.fi). 11.5.2012. Joutsen Media Oy. Viitattu 29.1.2016.
  5. ↑ Perälä, Reijo: Vuoden oululainen valittu : Aapo räjäytti potin : "Ortotopologia on täyttä rautaa". Oulu-lehti, 5.2.1987, s. 5.
  6. ↑ Laine, Liisa: Aapon vaiheet kirjaksi (Julkaistu aiemmin Kaleva-lehdessä) Oulun kaupunki. Viitattu 16.4.2018.
  7. ↑ Lähteenmäki, Reijo: Maailman ainoan ortotopologian dosentin huima tarina kansien väliin 9.5.2012. YLE uutiset. Viitattu 16.4.2018.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Blogitekstit (Atom)