Alavus

Alavus

Siirry navigaatioonSiirry hakuun
Alavus
Alavo
Töysä.vaakuna.svgAlavus.sijainti.suomi.2013.svg
sijainti
Alavuden kaupungintalo kesällä 2014.
Alavuden kaupungintalo kesällä 2014.
Sijainti62°35′10″N,023°37′10″E
MaakuntaEtelä-Pohjanmaan maakunta
SeutukuntaKuusiokuntien seutukunta
Hallinnollinen keskusAlavuden keskustaajama
Perustettu1865
– kauppalaksi1974
– kaupungiksi1977
KuntaliitoksetTöysä (2013)
Kokonaispinta-ala1 151,46 km²
102:nneksi suurin 2019 [1]
– maa1 087,22 km²
– sisävesi64,24 km²
Väkiluku11 544
87:nneksi suurin 31.12.2018 [2]
– väestötiheys10,62 as./km² (31.12.2018)
Ikäjakauma2016 [3]
– 0–14-v.17,1 %
– 15–64-v.57,2 %
– yli 64-v.25,7 %
Äidinkieli2016 [4]
– suomenkielisiä98,6 %
– ruotsinkielisiä0,1 %
– muut1,4 %
Kunnallisvero21,25 %
123:nneksi suurin 2019 [5]
Työttömyysaste11,1 % (2015)
KaupunginjohtajaPekka Ala-Mäenpää
Kaupunginvaltuusto35 paikkaa
  2017–2021[6]
 • Kesk.
 • Ps.
 • Kok.
 • SDP
 • KD
 • Vihr.
17
6
5
4
2
1
www.alavus.fi
Alavus (aik. ruots. Alavo) on kaupunki Etelä-Pohjanmaalla Lapuanjoen yläjuoksulla. Kaupungissa asuu 11 544 ihmistä[2], ja sen pinta-ala on 1 151,46 km2, josta 64,24 km2 on vesistöjä.[1] Väestötiheys on 10,62 asukasta/km2. Järviä on 60 kappaletta ja rantaviivaa yhteensä 324 kilometriä. Seinäjoelle on matkaa Alavuden keskustasta vajaa 60 kilometriä ja Tuurin kauppakylään noin seitsemän kilometriä. Alavuden naapurikunnat ovat Alajärvi koillisessa, Kuortane pohjoisessa, Seinäjoki lännessä, Virrat etelässä ja Ähtäri idässä.

Maantiede ja luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Töysänjokea Alavudella.
Alavuden keskustaajaman kartta OpenStreetMapissä 7/2013.
Alavuden kaupunki sijaitsee Pohjanmaan ja Järvi-Suomen vedenjakajan Suomenselän tuntumassa kaakkoisella Etelä-Pohjanmaalla. Se jakaantuu kahteen suunnilleen yhtä suureen osaan, itäiseen ja läntiseen, jotka ovat hyvin erilaisia. Läntinen puolisko on tasaista, aavistuksen verran luoteeseen kallistuvaa, pienten järvien ja soiden luonnehtimaa. Se on juuri sellaista, miksi Suomenselän suomaa tavallisesti kuvaillaan. Itäosa muistuttaa enemmän hämäläistä maisemaa.[7]
Maisemallinen raja läntisen suomaan ja itäisen mäkimaan välillä noudattaa suurin piirtein Lapuanjoen ja sen suurimman sivuhaaran Nurmonjoen välistä vedenjakajaa. Lapuanjoki alkaa Kukkolammesta Virroilta ja laskee savirantaiseen Rimpijärveen sekä edelleen kauniiseen kallio- ja hiekkarantaiseen Sapsalampeen. Täältä joki jatkuu Pahajoki-nimisenä ja virtaa mm. Alavudenjärven läpi kohti Kuortaneenjärveä. Alavuden länsiosan vedet keräävä Nurmonjoki alkaa Vehkajokena Vehkajärvistä aivan Suomenselän laelta. Allasjärvien kautta virrattuaan joki jatkuu allasjokena, kunnes se muuttuu hieman leveämmäksi Ahvenjoeksi Myllyjoen yhdyttyä siihen. Ahvenjoki virtaa aluksi Jääskänjärven läpi ja jatkuu edelleen Seinäjoen rajalle, jossa se levenee Lehmijoen haarassa Nurmonjoeksi. Nurmojoki saa vielä Kuorasluoman kautta Kuorasjärven vedet Alavuden puolelta. Nurmonjoki purkautuu Lapuanjoen pääuomaan Lapuan kaupungin keskustassa. Kaksi kilometriä leveä ja kymmenen kilometriä pitkä Kuorasjärvi on Alavuden suurin järvi. Yhdessä Jääskänjärven kanssa se poikkeaa rannoiltaan Suomenselälle tyypillisistä suolammista. Järvien kiviset ja hiekkaiset moreeniselännerannat ovat niin jyrkkiä, ettei vesialue pääse laajalti ruohottumaan. Näistä rannoista onkin tullut yksi läheisen Seinäjoen kaupungin tärkeimmistä virkistysalueista.[7]
Alavuden länsiosan maisemat ovat vaihtelevat. Suomenselän lakialueita luonnehtivat osittain puuttomat aapasuot, mutta alemmilla mailla on myös juovikkaita kermikeitaita. Järvien ja soiden väliin jäävät metsät ovat yleensä puolukkatyypin kankaita, joiden pinnassa jäkälikkö usein paljastaa peruskallion läheisyyden. Jääkauden tasaiseksi silottamia avokallioita on varsin paljon. Muutamilla ympäristöstään hiukan korkeammalle kohoavilla moreeniselänteillä maaperä on hedelmällisempää. Metsät vaihtuvat niillä kuusikkoisemmiksi mustikkatyypin kankaiksi. [7]
Läntisen Alavuden selänteiden suhteelliset korkeudet jäävät tavallisesti alle kymmenen metrin. Itäisellä mäkimaalla 20–30 metrin korkeuserot ovat tavallisia. Kalliopaljastumia on runsaasti. Kallioiden väliin on usein patoutunut pieni lampi. Laaksot ovat pienehköjä, joten luonto ei ole tarjonnut kovin hyviä edellytyksiä maanviljelykselle. Metsätalouden merkitys onkin itäisellä Alavudella huomattava. Alueen halki pohjois–eteläsuunnassa kulkeva Lapuanjoen latvahaaran laakso poikkeaa kuitenkin jyrkästi ympäristöstään. Leveän laakson pohjalla kiemurtelee pieni Pahajoki. Näsijärven muinaisen meriyhteyden pohjalle kerrostui aikanaan runsaasti hienojakoisia aineksia. Ne ovat nykyisin erinomainen perusta maanviljelykselle. Lapuanjoen kuuluisa lakeus alkaa täältä, joskin vielä vaatimattomana.[7]
Itäisen Alavuden luonnosta erottuu mäkimaan sekä harju- että laaksoseudun lisäksi kolmaskin alue. Se ei ehkä ole luonnonmaisemallisesti erityisen merkittävä, mutta elinkeinoelämän kannalta se on tärkeä. Koillisesta nimittäin suuntautuu kohti Lapuanjokea Kätkänjoen laakso. Joki leviää Ranta-Töysän järveksi hiukan ennen laskemistaan Lapuanjokeen asemanseudun pohjoispuolella. Kätkänjoen viljelyaukeat eivät vedä vertoja Lapuanjoen laaksolle. Metsät ovat sille tyypillisempiä muun itäisen Alavuden tapaan. Toiminnallinen yhteys ympäristöön on vahva. Itäisen Alavuden metsävarat on edullisinta kuljettaa laaksojen suuntaisesti Ranta-Töysään. Ja kun asemanseutukin on lähellä, ovat edellytykset puunjalostukselle hyvät.[7]

Taajamat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2017 lopussa Alavudella oli 11 713 asukasta, joista 6 918 asui taajamissa, 4 712 haja-asutusalueilla ja 83 asukkaan asuinpaikan koordinaatit eivät olleet tiedossa. Taajama-aste lasketaan niistä asukkaista, joiden asuinpaikan koordinaatit ovat tiedossa; Alavuden taajama-aste on 59,5 %.[8] Alavuden taajamaväestö jakaantuu neljän eri taajaman kesken:[9]
#TaajamaVäkiluku
(31.12.2017)
1Alavuden keskustaajama3 973
2Alavuden asemanseutu1 272
3Töysän kirkonkylä890
4Tuuri783
Kaupungin keskustaajama on lihavoitu.

Kylät ja kulmakunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuntaliitosta edeltäneen Alavuden alueella on 5 henkikirjakylää (tieto vuodelta 1967):[10]
  • Alavus
  • Rantatöysä
  • Sapsalampi
  • Sulkava
  • Sydänmaa
Alavuden osaksi liitetyssä Töysässä on 2 henkikirjakylää (tieto vuodelta 1967):[11]
  • Ranta-Töysä
  • Töysä
Muita kulmakuntia Alavuden ja siihen liitetyn Töysän alueella ovat Hakojärvi, Housunkylä, Jokivarsi, Kattelus, Kaukola-Vehkajoki, Kontiainen, Kätkänjoki, Länsipuoli, Niinimaa, Pollari, Salonkylä, Seinäjärvi, Taipaleenkylä, Timanttimaa, Tohni, Tuuri, Vetämäjärvi ja Ylipää.lähde?

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ihminen saapui Alavuden seudulle heti mannerjään peräydyttyä. Vanhimmat seudulta löytyneet kivikauden aikaiset löydöt sijoittuvat Suomusjärven kulttuurin aikaan, n. 8000–5000 eaa. Kiviaseet, nuotion pohjat, kodan jäännökset ja palaneet luut kertovat paljon kivikautisen väestön elämästä.[7] Rantaviivan siirtyessä lännemmäksi myös asutus Alavuden alueella väheni huomattavasti, eikä siitä ole löydetty merkkejä kivikauden lopulla. Rautakautiset esineet osoittavat edullisen liikesijainnin ja hyvien kala-apajien houkutelleen paikalle väkeä jatkuvasti, vaikka suora vesitie olikin jo katkennut maankohoamisen vuoksi.[7]
Asutus pysyi liikkuvana pyyntikulttuurina aina 1500-luvulle asti. Hämäläiset käyttivät seutua reittinä erämaihinsa ja Pohjanlahdelle. Savolaista kaskenpolttajaväestöä alkoi 1500-luvun lopulla asettua seudulle. Lapuanjoen laakson yläosaa kutsuttiinkin 1600-luvulla Lapuan Savoksi. Savolaisten kulttuuri oli jonkinlainen pysyvän maatalouden ja liikkuvan pyyntikulttuurin välimuoto. Suurin osa seudun väestöstä siirtyi muualle. Lopullinen asuttaminen tapahtui lännestä, pääasiassa Kyröjoen ja Lapuanjoen keskijuoksulle, jonne asettui satakuntalaisperäistä väestöä.[7]
Uudenkaarlepyyn kaupungin perustaminen Lapuanjoen suulle oli tärkeä tapahtuma Alavuden historiassa. Vuonna 1617 määrättiin Näsijärven pohjoispäässä sijaitseva RuovesiUudenkaarlepyyn kauppapiirin. Kuljetukset tapahtuivat Suomenselän yli pitkin Näsijärven muinaisen laskujoen vartta. Tämän vaiheen alkaessa Alavuden seutu oli vielä niin harvaan asuttu, että siellä oli veroluetteloiden mukaan vain kuusi taloa.[7]
Liikennettä välitti aluksi vain Hämeestä Pohjanmaalle johtanut ratsupolku, joten kaupankäynti jäi varsin vaatimattomaksi. Alavuden kehitys olikin hidasta koko 1600-luvun ajan. Tilanne muutti kuitenkin 1600-luvun lopulla, kun Ruovedeltä Uuteenkaarlepyyhyn rakennettiin maantie. Talojen lukumäärä oli noussut sadassa vuodessa ainoastaan kahteenkymmeneen. 1700-luvun lopussa taloja oli jo yli sata ja asukasluku nousi lähelle kahta tuhatta.[7]
Alavuden seutu kuului aluksi Ilmajoen seurakuntaan. Vuonna 1674 Alavudesta muodostettiin Ilmajoen saarnahuonekunta. 1701 Alavudesta tuli kappeliseurakunta ja se sai oman papin. Alavus liitettiin vuonna 1798 kappeliseurakunnaksi vasta perustettuun Kuortaneen kirkkoherrakuntaan. Alavutelaiset olivat tyytymättömiä siihen, että kirkkoherra asui Kuortaneella, joten vuonna 1835 Alavudesta tuli emäseurakunta jonka kappeliseurakunnaksi Kuortane puolestaan liitettiin ja vuonna 1837 Kuortaneen kirkkoherra muutti Alavudelle. Koko pitäjän nimeksi tuli vielä tuolloin Kuortane. Kuortane ja Alavus erotettiin kumpikin omaksi emäseurakunnakseen 1859 ja Alavus sai takaisin vanhan nimensä. Käytännössä seurakuntien ero tapahtui kuitenkin vasta 1875. Töysä erosi omaksi kirkkoherrakunnaksi vuonna 1896.[7][12]
Ensimmäinen kirkko rakennettiin Alavudelle todennäköisesti 1677, toinen kenties 1740-luvulla. Vuosina 1823–1825 rakennettu, Carl Ludvig Engelin suunnittelema kirkko tuhoutui tulipalossa 1912. Vain Carl Bassin suunnittelema kellotapuli säilyi. Kaupungin nykyinen K. S. Kallion piirtämä rapattu tiilikirkko valmistui 1914.[7]
Suomen sodassa Alavudella käytiin tärkeä taistelu, joka tunnetaan nykyisin Alavuden taisteluna. Suomen kenttäarmeija oli saanut perääntymisvaiheen aikana 14. heinäkuuta 1808voiton Lapualla, mutta venäläiset uhkasivat tehdä sen tyhjäksi valloittamalla Alavuden tärkeän tienristeyksen. Carl Johan Adlercreutz päätti tällöin vallata Alavuden takaisin ja hyökkäsi 17. elokuuta 1808 noin 4 000 miehen voimin lähes puolta pienemmän venäläisjoukon kimppuun. Suomalaiset ryhmittyivät hyökkäykseen Alavuden kirkon vaiheille ja etenivät hyökkäykseen Alavudenjärven länsirantaa etelään. Röyskön tilan mailla Adlercreutz itse johti hyökkäystä venäläisten vasenta sivustaa vasten. Alipäällikköinään hänellä olivat muun muassa Vänrikki Stoolin tarinoista tutut Karl Leonhard Lode ja Johan Reinhold von Törne. Kun nykyisen Harrin kesäteatterin tienoilla sijainnut Härkönen oli vallattu rynnäköllä, venäläisiä ajettiin takaa puolitoista peninkulmaa pitkin Kuortaneen-Ruoveden harjua. Alavuden voittoa Suomen armeija ei kuitenkaan osannut käyttää hyväkseen.[7]
Alavuden vaakuna (1952–2012).
Autonomian aika oli Alavudella ripeän kehityksen kautta. Uutta peltoa raivattiin ja väkiluku moninkertaistui. 1900-luvun alussa ylitettiin jo kymmenentuhannen asukkaan raja. [7]
Alavuden liikennesijainti oli parantunut entisestään Haapamäen–Seinäjoen rautatien avautuessa 1883. Rata linjattiin kuitenkin noin 3 kilometriä kirkonkylän pohjoispuolelta. Keskus jakautui kahtia, asemanseuduksi ja kirkonseuduksi. Maantieyhteyden merkityksen vähentyessä kehityksen painopiste siirtyi ainakin osittain asemanseudulle. Tämä kaksijakoisuus on ilmeisesti jossain määrin heikentänyt kaupunkimaisemman asutuksen kasvua. Toinen kasvua jarruttanut tekijä oli tiheään asutun kaupallisen vaikutusalueen puuttuminen. Naapurikunnat ovat Suomenselän tapaan pieniä ja kuntien väliset etäisyydet ovat pitkät. Alavuden liikennesijainti heikkeni 1971, jolloin Pohjanmaan rataa oikaistiin Alavuden ohi Tampereelta suoraan Seinäjoelle. Alavus oli kauppalana 1974–1976 ja kaupunginoikeudet se sai 1. tammikuuta 1977.[7] Vuoden 2013 alussa Töysän kunta yhdistyi Alavuden kaupunkiin kuntaliitoksen myötä.[13] Alavuden uudeksi vaakunaksi otettiin silloinen Töysän vaakuna.[14]

Hallinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alavuden kunnanjohtaja on Pekka Ala-Mäenpää. Kunnanvaltuustossa on 35 paikkaa, joista 17 on Keskustan hallussa kaudella 2017–2021.[6]

Talouselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alavuden työttömyysprosentti on 8,1 % ja työllisyysaste 71,0 %. Alkutuotannon osuus elinkeinoelämästä on 18,5 %, jalostuksen 28,5 % ja palveluiden 49,2 %. Kunnassa on lähes 600 yritystä.
Vuonna 2016 eniten yhteisöveroa maksaneet yritykset olivat Veljekset Keskinen Oy, Alavuden Seudun Osuuspankki ja Nahkapaikka Oy Toivonen.[15]

Väestönkehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kaupungin väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2013 tilanteen mukainen.
Alavuden väestönkehitys 1980–2016
VuosiAsukkaita
1980
  
13 580
1985
  
13 781
1990
  
13 785
1995
  
13 472
2000
  
13 135
2005
  
12 868
2010
  
12 439
2016
  
11 907
Lähde: Tilastokeskus.[16]

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtatien 18 ja Haapamäen–Seinäjoen-radan tasoristeys Tuurissa.
Alavus sijaitsee valtatien 18 ja kantatien 66 risteyskohdassa. Alavuden halki kulkee myös Haapamäki–Seinäjoki-rata, jolla kulkee jonkin verran matkustaja- ja tavaraliikennettä. Rata kuitenkin sivuaa Alavuden keskustan, ja Alavuden rautatieasema sijaitsee noin neljän kilometrin päässä keskustasta pohjoiseen. Toinen rautatieasema sijaitsee Tuurissa.

Nähtävyydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuurin kyläkauppa.
  • Taidekeskus Harri
  • Alavuden kirkko ja kellotapuli
  • Muistojen Kappeli
  • Sotavanhuksen Museo
  • Pankkimuseo
  • Pentti Valkealahden kotimuseo
  • Raija Immonen-Oravan lasimaalaukset
  • Galleria Lasiatelje Myllynkivi
  • Entisen Kahran Kestikievarin lutti kantatie 66:n varrella
  • Uittomiesten muistomerkki
  • Kyläkauppa Veljekset Keskinen

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alavudella kansanmusiikkiperinne on ollut suosittua. Kesällä 2008 Alavudella järjestettiin kansanmusiikkitapahtuma Etelä-Pohjanmaan Spelit, joiden kävijämäärä kohosi 28 000 kävijään. Alavutelaista kansanperinnettä on maailmalle ollut viemässä muun muassa tanssi- ja musiikkiryhmä Lipparit. Alavudelta on tullut useita tunnettuja musiikin alan henkilöitä. Pauli Hanhiniemi lienee näistä tunnetuin, mutta myös pop-yhtye Movetronin kaksi jäsentä ovat alavutelaislähtöisiä. Myös Toivo Kuulan tiedetään syntyneen Alavudella.
Alavudella sijaitsee Taidekeskus Harri, jossa järjestetään muun muassa taidenäyttelyitä. Seudulla toimii myös vuonna 1946 perustettu kotiseutuyhdistys Alavus-seura.
Alavuden pitäjäruoaksi nimettiin 1980-luvulla maitoperunat, keitetyt perunat ja sipulit maitoliemessä, lisukkeina ruisleipä ja suolasilakka.[17]

Uskonnolliset yhteisöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alavuden kirkko.
Vuoden 2018 aluejaon mukaan Alavudella on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:[18]

Entiset seurakunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa luettelossa on mainittu historiallisella ajalla lakkautetut seurakunnat Alavuden kaupungin nykyisellä alueella.[18]

Muut kirkkokunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alavuden Peli-Veikot, APV, pelasi aluksi jalkapalloa jääkiekon tullessa myöhemmin saman nimen alle. Naisten jääkiekkojoukkue pelaa Suomen korkeimmalla sarjatasolla SM-sarjassa ja miehet taas jääkiekon II-divisioonassa. Nuorten joukkueet ovat viime vuosina saavuttaneet mitaleja eri ikäluokkien maakunnallisissa sarjoissa. Alavudelle rakennettiin vuonna 2008 jäähalli, jossa voidaan pelien lisäksi järjestää erilaisia tapahtumia.
SC Alavus on vuonna 1996 perustettu salibandyseura. Tällä hetkellä seuran väreissä on pelaajia viiden kunnan alueelta. Seuraan kuuluu miesten joukkue IV-divisioonassa, naisten joukkue II-divisioonassa ja lisäksi C2-poikien joukkue.
Alavuden Sydänmaan Nuorisoseuralla on edustusjoukkue salibandyn miesten V-divisioonassa.
Alavudella on myös hyvät mahdollisuudet uintiin, yleisurheiluun ja eri sisäliikuntamuotoihin Alavuden Kirkkokankaalla sijaitsevan Kunto-Lutran ja Urheilukeskuksen ansiosta. Urheilukeskuksessa sijaitsevat yleisurheilukenttä ja jäähalli. Seuratoimintaa Alavudella pitää yllä Alavuden Urheilijat, jonka lajeihin kuuluvat paini, uinti, yleisurheilu, painonnosto, voimistelu ja hiihto.
Alavudella on myös paljon motocross-harrastajia, ja Alavudella sijaitseekin yksi Suomen hienoimmista motocrossradoista. Alavudella järjestetään motocrossin SM-osakilpailuja.

Tunnettuja alavutelaisia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Siirry ylös kohtaan:a b Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2019 1.1.2019. Maanmittauslaitos. Viitattu 16.3.2019.
  2. ↑ Siirry ylös kohtaan:a b Ennakkoväkiluku sukupuolen mukaan alueittain 2018 31.12.2018. Tilastokeskus. Viitattu 3.2.2019.
  3. ↑ Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2016 31.12.2016. Tilastokeskus. Viitattu 18.12.2017.
  4. ↑ Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2016 31.12.2016. Tilastokeskus. Viitattu 18.12.2017.
  5. ↑ Luettelo kuntien ja seurakuntien tuloveroprosenteista vuonna 2019 30.11.2018. Verohallinto. Viitattu 6.1.2019.
  6. ↑ Siirry ylös kohtaan:a b Kuntavaalit 2017, Alavus Oikeusministeriö. Viitattu 8.6.2017.
  7. ↑ Siirry ylös kohtaan:a b c d e f g h i j k l m n o Ossi Perälä: Finlandia, Otavan Maammekirja 7, s. 41–45. Helsinki: Otava, 1986. ISBN 951-1-08930-7.
  8. ↑ Taajama-aste alueittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 2.12.2018.
  9. ↑ Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.201728.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 2.12.2018.
  10. ↑ Suomenmaa: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos. 1, Ahlainen – Hausjärvi, s. 33. Helsinki: WSOY, 1967.
  11. ↑ Suomenmaa: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos. 7, Ruotsinpyhtää – Öja, s. 317. Helsinki: WSOY, 1978. ISBN 951-0-06467-X.
  12. ↑ Alavus www.genealogia.fi.
  13. ↑ Alavuden ja Töysän liitolle valtiovallan sinetti viiskunta.fi. Viitattu 22.6.2012.
  14. ↑ Kaupungin vaakuna ja tunnus Alavuden kaupunki. Viitattu 21.8.2015.
  15. ↑ Alueen Alavus yhteisöverotiedot Yle. Viitattu 6.2.2018.
  16. ↑ Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Viitattu 11.1.2018.
  17. ↑ Kolmonen, Jaakko (toim.): Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 145. Helsinki: Patakolmonen, 1988. ISBN 951-96047-3-1.
  18. ↑ Siirry ylös kohtaan:a b Yhteystiedot - Suomen evankelis-luterilainen kirkko evl.fi. Viitattu 23.8.2018.
  19. ↑ Alavuden helluntaiseurakunta gospeli.net. Viitattu 29.12.2009.
  20. ↑ Alavuden vapaaseurakunta alavus.svk.fi. Viitattu 29.12.2009.
  21. ↑ Alavuden Baptistilähetys uskonnot.fi. 26.10.2011. Viitattu 21.12.2012.
  22. ↑ Jehovan todistajat uskonnot.fi. Viitattu 29.12.2009.
  23. ↑ https://ort.fi/seurakunnat-hiippakunnat-ja-luostarit/seurakunnat/vaasan-ortodoksinen-seurakunta

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Alavus.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Blogitekstit (Atom)