Anneli Jäätteenmäki

Anneli Jäätteenmäki

Siirry navigaatioonSiirry hakuun
Anneli Jäätteenmäki
Europarlamentaarikko Anneli Jäätteenmäki 2014.
Europarlamentaarikko Anneli Jäätteenmäki 2014.
Suomen pääministeri
Jäätteenmäen hallitus
17. huhtikuuta 2003 – 24. kesäkuuta 2003[1]
PresidenttiTarja Halonen
Pääministerin sijainenAntti Kalliomäki
EdeltäjäPaavo Lipponen[2] (II)
SeuraajaMatti Vanhanen[2] (I)
Eduskunnan puhemies
25. maaliskuuta 2003 – 16. huhtikuuta 2003[3]
EdeltäjäRiitta Uosukainen
SeuraajaPaavo Lipponen(II)
Suomen oikeusministeri
Ahon hallitus 
1. toukokuuta 1994 – 13. huhtikuuta 1995[4]
EdeltäjäHannele Pokka[4]
SeuraajaSauli Niinistö[5]
Kansanedustaja[3]
21. maaliskuuta 1987 – 20. heinäkuuta 2004
Euroopan parlamentin jäsen
2004–
Henkilötiedot
Syntynyt11. helmikuuta 1955(ikä 64)
Lapua
PuolisoJorma Melleri (1994–)
Tiedot
PuolueKeskusta[3]
Koulutusoikeustieteen kandidaatti
varatuomari (1980)[3]
Anneli Tuulikki Jäätteenmäki (s. 11. helmikuuta 1955 Lapua)[3] on suomalainen keskustaa edustava poliitikko ja entinen Suomen pääministeri (2003). Hän on ollut Euroopan parlamentin jäsen vuodesta 2004 ja Euroopan parlamentin varapuheenjohtaja vuodesta 2015.
Jäätteenmäki oli keskustan puheenjohtaja vuosina 2002–2003 ja Suomen pääministeri 17. huhtikuuta 2003 – 24. kesäkuuta 2003. Hän oli ensimmäinen tehtävään valittu nainen Suomessa. Vuosina 1994–1995 hän oli Ahon hallituksen oikeusministeri. KansanedustajanaJäätteenmäki oli vuosina 1987–2004.[3]
Koulutukseltaan Jäätteenmäki on juristi.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jäätteenmäki vietti lapsuutensa kuopuksena kolmilapsisessa viljelijäperheessä Lapualla. Hän kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1974.[6] Hän valmistui oikeustieteen kandidaatiksi 1980, ja samana vuonna hänestä tuli varatuomari.[3] Hän toimi myös yhdistyksessä Suomen Demokraattiset Lakimiehet (nykyinen Demla ry).
Työuransa alkuvaiheissa Jäätteenmäki toimi ensin vuoden verran työmarkkinajuristina kunnallisessa sopimusvaltuuskunnassa. Sen jälkeen hän kävi ulkoministeriön diplomaattikurssin, ja hänet sijoitettiin ministeriön protokollaosastolle. Vuonna 1982 Jäätteenmäki sai vakinaisen viran Lapuan kaupungin lakimiehenä.[6] Vuonna 1983 sosiaali- ja terveysministeri Eeva Kuuskoski pyysi Jäätteenmäkeä avustajakseen, joten hän jäi virkavapaalle Lapualta. Jäätteenmäki toimi myös keskustapuolueen eduskuntaryhmän lainsäädäntösihteerinä vuonna 1986.[3]

Poliittinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eduskuntaan Jäätteenmäki valittiin ensimmäisen kerran vuoden 1987 vaaleissa yli 9 000 äänellä. Hän toimi oikeusministerinä Ahon hallituksessa vuosina 1994–1995.
Presidentinvaalit hävinneen Esko Ahon lähdettyä vuonna 2000 virkavapaalle Harvardin yliopistoon Jäätteenmäki toimi hänen sijaisenaan keskustan puheenjohtajana. Ahon jätettyä puheenjohtajan paikan lopullisesti vuonna 2002 Jäätteenmäki valittiin hänen seuraajakseen. Hän johdatti puolueen vaalivoittoon eduskuntavaaleissa 2003. Vaalien jälkeen hänet nimitettiin pääministeriksi ensimmäisenä naisena Suomessa. Tilanne oli myös historiallinen, sillä sekä tasavallan presidentti että pääministeri olivat naisia. Jäätteenmäki toimi eduskunnan puhemiehenä 25. maaliskuuta 2003 – 16. huhtikuuta 2003.[3]
Suomen Kuvalehden politiikan toimittaja Tuomo Lappalaisen mukaan Jäätteenmäen nousu puheenjohtajaksi ja pääministeriksi johtui sanomalehti Keskisuomalaisen päätoimittaja Erkki Laatikaisen ja sanomalehti Ilkan Kari Hokkasen lehdillään harjoittamasta voimakkaasta agitoinnista.[7]

Pääministeriys ja Irak-vuoto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Irak-vuoto
Jäätteenmäen pääministerikausi jäi lyhyeksi. Jo 68 päivän kuluttua nimityksestä hän päätyi eroamaan virastaan, ja eduskunta valitsi hänen seuraajakseen Matti Vanhasen samasta puolueesta. Jäätteenmäki jätti myös keskustan puheenjohtajan paikan lokakuussa 2003.
Ennen eduskuntavaaleja 2003 Jäätteenmäki oli tuonut julkisuuteen katkelmia ulkoasiainministeriössä salaisiksi luokiteltujen asiakirjojen sisällöistä pääministeri Paavo Lipposen (sd) keskusteluista Yhdysvaltain presidentin George W. Bushin kanssa Washingtonissa 9. joulukuuta 2002. Nämä keskustelut liittyivät valmisteluihin Suomen osallistumiseksi Yhdysvaltain johtamaan vapaaehtoisten koalitioon Irakin sotaa koskien.
Jäätteenmäki syytti Lipposta Suomen liittämisestä maan linjausten vastaisesti Yhdysvaltojen Irakin miehitystä kannattaneiden valtioiden koalitioon. Väitteet perustuivat Jäätteenmäen hallussa olleisiin asiapapereihin (muun muassa WASB-050). Vaalit hävinneen SDP:n syytöksiä seuranneessa kohussa selvisi, että Jäätteenmäki oli saanut asiapaperit haltuunsa presidentin neuvonantajalta, Martti Manniselta. Jäätteenmäki kielsi tämän toistuvasti huolimatta päivittäin keräytyvistä todisteista. Jäätteenmäen valehtelu johti hänen eroonsa. Tapauksessa tuli kuuluisaksi hänen lausahduksensa: ”Puhun niin totta kuin osaan”.[8]
SDP:n eduskuntaryhmässä syntyi luottamuspula Jäätteenmäkeä kohtaan. Eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jouni Backman toimitti SDP:n eduskuntaryhmän kantana keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Timo Kallille paperilapun, jonka mukaan SDP edellytti, että vain pääministeri vaihdetaan, ei muita muutoksia. Keskusta valitsi pääministeriksi seuraavaan hallitukseen ensimmäistä ministerikauttaan valtioneuvostossa hoitaneen puolustusministeri Matti Vanhasen.
Asiassa nostettiin syyte Jäätteenmäkeä sekä muistiot vuotanutta tasavallan presidentin neuvonantaja Martti Mannista vastaan. Mannista syytettiin virkasalaisuuden rikkomisesta ja Jäätteenmäkeä yllytyksestä ja avunannosta. Käräjäoikeus katsoi Mannisen syylliseksi mutta vapautti Jäätteenmäen.
Jäätteenmäki palasi Irak-aiheeseen vielä yli kolme ja puoli vuotta kohun jälkeen 30. joulukuuta 2006 Iltalehden haastattelussa ja väitti, että kaiken takana oli tarkoitus palauttaa Paavo Lipponen pääministeriksi. SDP:n ryhmäjohtaja Jouni Backman kiisti Jäätteenmäen väitteet STT:lle antamassaan kommentissa.[9] 4. tammikuuta 2007 kokoomuksen Ville Itäläja Irak-skandaalin aikainen puoluesihteeri Heikki A. Ollila vahvistivat kuitenkin Iltalehden haastattelussa, että SDP:n tuolloinen puoluesihteeri Eero Heinäluoma yritti houkutella kokoomusta kaatamaan hallitusta välikysymyksen avulla. Itälä ei kuitenkaan halunnut omien sanojensa mukaan ryhtyä ”leikkiin mukaan”.[10]

Europarlamentaarikkona[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jäätteenmäki valittiin ensimmäisen kerran Euroopan parlamenttiin 13. kesäkuuta 2004 lähes 150 000 äänellä.[11] Europarlamentissa hän kuuluu Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmään (ALDE). Kesällä 2005 hänet valittiin kaksivuotiskaudeksi Keskustanaisten puheenjohtajaksi. Hän jatkoi tehtävässä kolme kautta vuoteen 2011.[12]
Jäätteenmäkeä pyydettiin palaamaan eduskuntaan vuoden 2007 vaaleissa.lähde? Hän ilmoitti 16. lokakuuta 2006 STT:n mukaan, ettei ryhdy kansanedustajaehdokkaaksi vuoden 2007 eduskuntavaaleissa, vaan haluaisi jatkaa europarlamentissa. Hänet valittiin jatkokaudelle vuoden 2009 europarlamenttivaaleissa Ville Itälän jälkeen toiseksi suurimmalla äänimäärällä.[13]
Vappupuheessa 2009 Matti Vanhanen toivoi keskustan ehdokkaaksi naista vuoden 2012 presidentinvaaleihin. Jäätteenmäki oli hänen mielestään yksi mahdollisista ehdokkaista.[14]Myös keskustan silloinen puoluesihteeri Jarmo Korhonen piti Jäätteenmäkeä varteenotettavana presidenttiehdokkaana, mikäli pääministeri Matti Vanhanen ei olisi käytettävissä.[15]Jäätteenmäki kuitenkin kieltäytyi ehdokkuudesta, koska ei tuntenut ehdokkuuteen vaadittavaa intoa.[16]
Vuoden 2014 europarlamenttivaaleissa Jäätteenmäki valittiin jälleen jatkokaudelle keskustan kolmanneksi suurimmalla äänimäärällä.[17] Vuodesta 2014 hän on ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan (ENVI) jäsen. Varajäsen hän on ulkoasiainvaliokunnassa (AFET), budjettivaliokunnassa (BUDG) ja turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alavaliokunnassa (SEDE).[18] Jäätteenmäki on painottanut kauden kärkiteemoinaan biotaloutta ja ruokaturvaa.[19] Jäätteenmäki on vaikuttanut europarlamentissa myös sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnassa (2004–2007), naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnassa (2004–2009), ulkoasiainvaliokunnassa (2009–2014) sekä suhteista Yhdysvaltoihin vastaavassa valtuuskunnassa (2004–2014).[18]. Jäätteenmäki valittiin vuonna 2015 parlamentin varapuhemieheksi Olli Rehnin tilalle[20]

Luottamustehtäviä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jäätteenmäki on ollut vuodesta 1994 naimisissa toimittaja Jorma Mellerin kanssa.[3] Helmikuun alussa 2006 Jäätteenmäellä havaittiin rintasyöpä, joka leikattiin pian sen jälkeen. Nyttemmin hän on toipunut.[21]

Julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Populaarikulttuurissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Jäätteenmäen hallitus Valtioneuvosto. Viitattu 4.7.2014.
  2. ↑ Siirry ylös kohtaan:a b Suomen hallitukset valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Viitattu 23.6.2010.
  3. ↑ Siirry ylös kohtaan:a b c d e f g h i j Anneli Jäätteenmäki Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  4. ↑ Siirry ylös kohtaan:a b Ahon hallitus valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Viitattu 23.6.2010.
  5. ↑ Lipposen hallitus valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Viitattu 23.6.2010.
  6. ↑ Siirry ylös kohtaan:a b Häikiö, Martti: Jäätteenmäki, Anneli (1955–) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 13.10.2004. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 25.11.2014.
  7. ↑ "Satraappeja ikävä", politiikan toimittaja Tuomo Lappalainen, Suomen Kuvalehti 21/2011, s. 58. Mm. "On vaikea kuvitella, että esimerkiksi Anneli Jäätteenmäestä olisi koskaan tullut pääministeriä tai edes puoluejohtajaa ilman Keskisuomalaisen Erkki Laatikaisen ja Ilkan Kari Hokkasen antamaa tulitukea."
  8. ↑ Jäätteenmäen pääministeriura päättyi valehteluun Kaleva. 17.6.2009. Viitattu 5.8.2009.
  9. ↑ Jäätteenmäki näkee eronsa taustalla demarien juonen, SDP kiistää 31.12.2006. YLE. Viitattu 7.1.2008.
  10. ↑ Ville Itälä: Heinäluoma yllytti hallituksen kaatoon. Iltalehti, 4.1.2007.
  11. ↑ Valitut ehdokkaat Oikeusministeriö. Viitattu 5.1.2005.
  12. ↑ Keskustanaisten puheenjohtajat Keskustanaiset. Viitattu 25.10.2010.
  13. ↑ Koko maa – Ehdokkaat äänimääräjärjestyksessä 10.6.2009 (päivitetty). YLE. Viitattu 25.11.2014.
  14. ↑ Matti Vanhanen haluaa naisen keskustan presidenttiehdokkaaksi Kaleva. 1.5.2009. Viitattu 22.5.2009.
  15. ↑ Keskustan Korhonen tarjoaa Jäätteenmäkeä presidentiksi (Arkistoitu sivu) Helsingin Sanomat. 1.5.2009. Viitattu 25.11.2014.
  16. ↑ Anneli Jäätteenmäki ei asetu keskustan presidenttiehdokkaaksi 29.8.2011. Yle. Viitattu 17.3.2012.
  17. ↑ Europarlamenttivaalit 2014: Valitut ehdokkaat Vaalit.fi. 26.5.2014. Oikeusministeriö. Viitattu 26.5.2014.
  18. ↑ Siirry ylös kohtaan:a b Anneli Jäätteenmäki Euroopan parlamentti. Viitattu 3.4.2014.
  19. ↑ Biotalous ja ruokaturva asialistan kärkeen Suomenmaa.fi. 3.7.2014. Viitattu 4.7.2014.
  20. ↑ Anneli Jäätteenmäki europarlamentin varapuhemieheksi Yle Uutiset Ulkomaat. Yle Uutiset. Viitattu 20.5.2015.
  21. ↑ Laitinen, Markku: Täältä tullaan, elämä! apu.fi. 27.5.2009. A-lehdet. Viitattu 4.12.2009.
  22. ↑ Pääministeri (TV Movie 2009) IMDb. Viitattu 3.12.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edeltäjä:
Riitta Uosukainen		Eduskunnan puhemies
2003		Seuraaja:
Paavo Lipponen
Edeltäjä:
Paavo Lipponen		Suomen pääministeri
2003		Seuraaja:
Matti Vanhanen
Edeltäjä:
Hannele Pokka		Suomen oikeusministeri
1994−1995		Seuraaja:
Sauli Niinistö
Edeltäjä:
Esko Aho		Suomen Keskustan puheenjohtaja
2002–2003		Seuraaja:
Matti Vanhanen
Auktoriteettitunnisteet

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Blogitekstit (Atom)