Antti Tuuri
| Antti Tuuri | |
|---|---|
 Antti Tuuri Turun kirjamessuilla vuonna 2009. | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1. lokakuuta 1944 Kauhava, Suomi |
| Kansallisuus |  Suomi |
| Ammatti | kirjailija |
| Lapset | Hanna Tuuri, Mika Tuuri |
| Kirjailija | |
| Äidinkieli | suomi |
| Esikoisteos | Asioiden suhteet (1971) |
| Palkinnot | |
| Palkinnot | Finlandia-palkinto vuonna 1997 Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinto vuonna 1985 Aleksis Kiven palkinto vuonna 2009. |
| Aiheesta muualla | |
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
| |
Antti Elias Tuuri (s. 1. lokakuuta 1944 Kauhava[1]) on suomalainen kirjailija, joka on koulutukseltaan diplomi-insinööri. Tuuri tunnetaan kotimaakuntaansa Etelä-Pohjanmaata kuvaavista kirjoistaan. Hän on myös kirjoittanut useita Äitini suku -sarjaan kuuluvia kirjoja, joissa kerrotaan Yhdysvaltoihin muuttaneiden suomalaisten kertomuksia. Hän sai Finlandia-palkinnon 1997 teoksestaan Lakeuden kutsu , Pohjanmaa-sarjan ensimmäisestä teoksesta Pohjanmaa Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon vuonna 1985[2] ja Aleksis Kiven palkinnon vuonna 2009. Tuuri on myös suomentanut islantilaisia saagoja[3], mistä tunnustuksena maan presidentti Vigdís Finnbogadóttir luovutti hänelle vuonna 1983 Islannin Haukan ritarikunnan ristin[1]. Tuurin tuotantoon kuuluu lisäksi kuunnelma- ja elokuvakäsikirjoituksia, oopperalibrettoja, elämäkertoja ja historiikkeja.
Sisällysluettelo
Nuoruus ja opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1951 Tuuri aloitti kansakoulun Kauhavalla. Tuurin luokkatovereihin kuului muun muassa Jukka Kemppinen.[4] Ylioppilaaksi hän valmistui Vimpelin yhteiskoulusta 1963.[1]
Tuuri valmistui graafisen alan diplomi-insinööriksi Teknillisestä korkeakoulusta 1972.[1] Teekkareiden Äpy-lehti oli hänen ensimmäisiä julkaisualustojaan.[1] Opiskeluaikanaan Tuuri työskenteli Saksassa.[1] Tuuri toimi Suomen Talkin tutkimusinsinöörinä 1972–1973, oululaisen sanomalehti Kalevan kirjapainon teknisenä johtajana 1973–1978, Wärtsilän painokoneosaston myyntipäällikkönä 1978–1979 sekä Wihurin omistaman Sanduddin tapettitehtaan teknisenä johtajana 1979–1980. Hän oli Insinöörijärjestöjen koulutuskeskuksen toimitusjohtajana 1980–1982 ja Otavan kehitysjohtajana 1982–1983. [5] Vuonna 1983 hän ryhtyi kokopäiväiseksi kirjailijaksi.[1]
Tuuri kertojana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tuuri on sukupolvensa näkyvimpiä ja arvostetuimpia kertojia. Hänen varhaisessa tuotannossaan huomio kiinnittyi sanonnan tarkkuuteen ja niukkuuteen, joka toi joskus mieleen toisen diplomi-insinöörin, Antti Hyryn. Myöhemmin hänen tyylinsä tunnusmerkiksi on kohonnut pinnanalainen rikkaus, joka ilmenee joskus nasevina ”kirveen iskuina”, ja usein jonkin verran verhottuna huumorina tai satiirina. Tuurin tiedetään pohjustavan kaunokirjallisetkin teoksensa huolellisesti ja usein laajoin haastatteluin niin että hän yltää kerronnan kuivumatta yksityiskohtien tarkkuuteen ja uskottavuuteen.kenen mukaan?
Lukuisia filmatisointeja, lähes sata kuunnelmaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tuurin teoksista on filmatisoitu useita elokuvia. Pekka Parikka ohjasi vuonna 1988 hänen romaaniinsa perustuvan elokuvan Pohjanmaa[6], sekä vuonna 1989 saman nimiseen Tuurin romaaniin perustuvan elokuvan Talvisota[7]. Lisäksi Lauri Törhönen teki vuonna 1990 elokuvan Ameriikan raitti, Ilkka Vanne vuonna 2000 Lakeuden kutsun, joka perustuu Pohjanmaa -sarjan viimeiseen teokseen Lakeuden kutsu, sekä viimeisimpänä AJ Annila vuonna 2017 Ikitien. Tuuri on myös itse useasti toiminut mukana filmattujen romaaniensa käsikirjoitustyössä (Talvisota, Pohjanmaa, Lakeuden kutsu, Rukajärven tie, Ikitie). Tämän lisäksi Tuuri on myös kirjoittanut Pekka Parikan ohjaaman TV-sarjan Hunajan maku (1993) sekä sotasyyllisyysoikeudenkäynneistä kertovan TV-sarjan Tuomitut (1995) ja lähes sata kuunnelmaa. Hänen kirjojaan on käännetty kuudelletoista kielelle.
Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Romaanit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Asioiden suhteet. Otava, 1971.
- Marraskuun loppu. Otava, 1973. ISBN 951-1-00762-9.
- Joki virtaa läpi kaupungin. Otava, 1977. ISBN 951-1-04584-9.
- Vuodenajat maaseutukaupungissa. Otava, 1979. ISBN 951-1-05544-5.
- Viisitoista metriä vasempaan. Otava, 1985. ISBN 951-1-08659-6.
- Miehiä naisten kanssa. Otava, 1993. ISBN 951-1-12248-7.
- Sotaan syylliset. Otava, 1994. ISBN 951-1-12761-6.
- Elämä isänmaalle. Otava, 1998. ISBN 951-1-15605-5.
- Aukko taivaassa. Otava, 2000. ISBN 951-1-16838-X.
- Suuri asejuna Pietarista. Kustannus HD, 2006. ISBN 952-5556-15-8.
- Surmanpelto. Otava, 2008. ISBN 978-951-1-22983-4.
- Suuri viljajuna Siperiasta. Kustannus HD, 2009. ISBN 978-952-5556-54-4.
- Rata. Otava, 2010. ISBN 978-951-1-24566-7.
- Alkemistit - Maallinen rakkaus. Otava, 2013. ISBN 978-951-1-27111-6.
- Alkemistit II - Taivaalliset häät. Otava, 2014. ISBN 978-951-1-27636-4.
- Pitelemättömät. Otava, 2015. ISBN 978-951-1-28752-0.
Pohjanmaa-sarja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pohjanmaa. Otava, 1982. ISBN 951-1-07085-1.
- Talvisota. Otava, 1984. ISBN 978-951-1-23866-9.
- Ameriikan raitti. Otava, 1986. ISBN 951-1-09148-4.
- Uusi Jerusalem. Otava, 1988. ISBN 951-1-10279-6.
- Maan avaruus. Otava, 1989. ISBN 951-1-10677-5.
- Lakeuden kutsu. Otava, 1997. ISBN 951-1-14438-3.
Äitini suku -sarja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Eerikinpojat. Otava, 2001. ISBN 951-1-17450-9.
- Ullan kirja. Otava, 2002. ISBN 951-1-17960-8.
- Muukalaiset. Otava, 2003. ISBN 951-1-18608-6.
- Wallenberg. Otava, 2004. ISBN 951-1-19204-3.
- Taivaanraapijat. Otava, 2005. ISBN 951-1-20040-2.
- Kylmien kyytimies. Otava, 2007. ISBN 978-951-1-22106-7.
- Ikitie. Otava, 2011. ISBN 978-951-1-23816-4.
- Rauta-antura. Otava, 2012. ISBN 978-951-1-25969-5.
- Tangopojat. Otava, 2016. ISBN 978-951-1-30583-5.
- Tammikuu 18. Otava 2017. ISBN 978-951-1-31380-9
Novellit ja kertomukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lauantaina illalla. Otava, 1971. ISBN 951-1-14346-8.
- Seitsemän kertomusta. Otava, 1972.
- Vuosi elämästä. Otava, 1975. ISBN 951-1-02033-1.
- Perhokalastuksen alkeet. Otava, 1978. ISBN 951-1-04976-3.
- Asiantuntija: Valikoima novelleja. Otava, 1979. ISBN 951-1-05199-7.
- Maailman kivisin paikka. Otava, 1980. ISBN 951-1-05933-5.
- Sammuttajat. Otava, 1983. ISBN 951-1-07595-0.
- Novellit. Helsingissä: Otava, 1983. ISBN 951-1-07209-9.
- Vääpeli Matala lentää. Otava, 1987. ISBN 951-1-09825-X.
- Perhokalastuksen alkeet. Kuvittanut Juha Markula. Otava, 1991. ISBN 951-1-11201-5.
- Suuri pieni maa: Kertomuksia Islannista. Otava, 1993. ISBN 951-1-09514-5.
- Suomi elää metsistään. Otava, 1996. ISBN 951-1-13975-4.
- Maakunnan miehiä: Novellit 1983–1996. Otava, 2001. ISBN 951-1-17194-1.
- Perhokalastus Pohjanmaalla. Otava, 2006. ISBN 951-1-20847-0.
- Tenoa soutamassa 2009
Dokumentti- ja kuvateokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kertomus järvestä, 1981.
- Voiman miehet, Suomen Sähkölaitosyhdistys ry., 1986
- Tie maisemaan, 1992 (yhdessä Pentti M. Valmusen kanssa)
- Jokivarsien kansa sodassa, 1994
- Neljännen valtakunnan vieraana, 1995
- Isoa Inaria kiertämässä. Kuvauksia Inarin vesiltä ja rannoilta, 1999 (yhdessä Erno Paasilinnan kanssa)
- Linnuille pesänsä, ketuille kolonsa. Asuntorakentamisen viisi värikästä vuosikymmentä, 1998
- Eteenpäin katsomisen taito. Tekniikan edistämissäätiö 1949–1999, 1999
- UPM-Kymmene. Metsän jättiläisen synty, 1999
- Elosta ja maailmasta. Esko Ahon tie Peltolan tuvasta suuriin saleihin, 1999
- Kuinka kirjoitan romaanin, 2004
- Tauno Matomäki: Suvipäivänä syntynyt, 2005
- Lähikuvassa Erno Paasilinna. Otava, 2009. ISBN 978-951-1-22902-5.
- Matkoilla Euroopassa. Otava, 2011. ISBN 978-951-1-23703-7.
- Bospor Express. Otava, 2013. ISBN 978-951-1-26329-6.
Rukajärvi-sarja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Rukajärven tiellä, 1990
- Rukajärven aika, 1991
- Rukajärven linja, 1992
Näytelmät ja elokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pitti-poika, 1983
- Maakunnan mies, 1986
- Pohjanmaa, 1988
- Talvisota, 1989
- Ameriikan raitti, 1990
- Rukajärven tie, 1999 (perustuu Rukajärvi-sarjaan ja romaaniin Elämä isänmaalle)
- Lakeuden kutsu, 2000
- Ikitie, 2017
Oopperalibretot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Sinapinsiemen, 2001
- Vierivä kivi, 2008
Suomennokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Egillin, Kalju-Grímrin-pojan saaga, 1994
- Poltetun Njállin saaga, 1996
- Grettir Väkevän saaga, 2003
- Gunnlaugr Käärmeenkielen saaga ja muita lyhytsaagoja, 2006
- Orkneylaisten saaga, 2008
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g Antti Tuuri Kotimaiset kirjailijat, S-Ö. Otava. Viitattu 19.4.2009.
- ↑ Hybinette-Bergknut, Leena (toim.); Lehtinen, Jukka & Laine, Helena: Vuosikirja 1996, s. 26. Malmö, Ruotsi: Bertmarks Förlag, 1995. ISBN 951-35-5845-2.
- ↑ Kemppinen, Jukka: Skaldit kemppinen.blogspot.fi. 28.2.2006. Viitattu 18.4.2009.
- ↑ Kemppinen, Jukka: Väkivallan ihannoinnista kemppinen.blogspot.fi. 14.10.2006. Viitattu 18.4.2009.
- ↑ Kirjasampo.fi : Antti tuuri
- ↑ Pohjanmaa Elonet. Viitattu 18.4.2009.
- ↑ Talvisota Elonet. Viitattu 18.4.2009.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||
|
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti