Espoo:Esbo

Espoo

Siirry navigaatioonSiirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee kaupunkia. Muita merkityksiä on käsitelty täsmennyssivulla.
Espoo
Esbo
Espoo.vaakuna.svgEspoo.sijainti.suomi.2008.svg
sijainti
Espoo Montage 1.jpg
Sijainti60°12′20″N,024°39′20″E
MaakuntaUudenmaan maakunta
SeutukuntaHelsingin seutukunta
Hallinnollinen keskusEspoon keskus
Perustettu1400-luvulla
– kauppalaksi1963
– kaupungiksi1972
Pinta-ala ilman merialueita330,23 km²
234:nneksi suurin 2019 
Kokonaispinta-ala528,03 km²
212:nneksi suurin 2019 [1]
– maa312,33 km²
– sisävesi17,90 km²
– meri197,80 km²
Väkiluku283 944
toiseksi suurin 31.12.2018 [2]
– väestötiheys909,1 as./km² (31.12.2018)
Ikäjakauma2016 [3]
– 0–14-v.19,5 %
– 15–64-v.66,4 %
– yli 64-v.14,2 %
Äidinkieli2016 [4]
– suomenkielisiä77,5 %
– ruotsinkielisiä7,3 %
– muut15,2 %
Kunnallisvero18,00 %
300:nneksi suurin 2019 [5]
Espoon kaupunginjohtajaJukka Mäkelä
HallituksenpuheenjohtajaMarkku Markkula
Espoon kaupunginvaltuusto75 paikkaa
– puheenjohtajaJyrki Kasvi
  2017–2021[6]
 • Kok.
 • Vihr.
 • SDP
 • RKP
 • Kesk.
 • Vas.
 • Ps.
 • Sin.
 • KD
 • Lib.
27
17
10
6
3
3
3
3
2
1
www.espoo.fi
Espoo (ruots. Esbo) on kaupunki Uudellamaalla, Helsingin metropolialueella, Suomenlahden rannalla. Sen naapurikunnat ovat Vihtija Nurmijärvi pohjoisessa, Vantaa ja Helsinki idässä, Kirkkonummi lännessä sekä Kauniainen Espoon sisällä.[7] 31. joulukuuta 2018Espoon väkiluku oli 283 944 asukasta.[2] Sen pinta-ala on 528,03 km² (1. tammikuuta 2019), josta 312,33 km² on maata, 17,90 km² sisävesiä ja loput 197,80 km² merta.[1] Espoo on osa neljän kaupungin muodostamaa pääkaupunkiseutua, jonka kunnilla on laissa säädettyinä yhteistoimintavelvoitteina jätehuolto ja joukkoliikenne.[8] HSY vastaa alueen jäte- ja vesihuollosta ja HSLjoukkoliikenteestä. Laajempaan Helsingin seudun metropolialueeseen kuuluu Espoon lisäksi 13 Uudenmaan kuntaa.[9] Espoon kaupunkirakenne on vahvasti sidoksissa Helsinkiin ja muihin ympäröiviin kuntiin. Lähes sen koko väestö asuu Helsingin keskustaajaman alueella.
Espoo on väkiluvultaan Suomen toiseksi suurin kunta. Espoon väkiluku ohitti Tampereen vuoden 1991 alussa.[10] Espoo on tunnettu myös Nokian, energiayhtiö Fortumin, Angry Birdsin kehittäneen peliyhtiö Rovion sekä useiden muiden korkean teknologian yritysten kotikaupunkina, Nuuksion kansallispuistosta sekä Otaniemen kampusalueesta, jossa sijaitsee Aalto-yliopiston kuusi korkeakoulua. Espoossa sijaitsee myös Pohjoismaiden suurin kaatopaikka, Ämmässuon jätteenkäsittelykeskus, johon varastoidaan pääkaupunkiseudun noin 1,2 miljoonan asukkaan ja teollisuuden jätteet.[11]
Espoon maapinta-alasta oli vuoden 2004 lopussa kaavoitettuna hieman vajaa kolmannes. Espoossa on kaupungiksi varsin paljon metsää. Kaavoitetulla alueella metsää on noin 2 000 ha, ja lisäksi on kaavoittamattomat metsäalueet. Espoon pohjoisosassa on useita järviä, joista suurimmat ovat Bodominjärvi, Nuuksion Pitkäjärvi, Pitkäjärvi, Loojärvi, Velskolan Pitkäjärvi, Saarijärvi, Matalajärvi, Siikajärvi ja Lippajärvi.[12] Kaikkiaan Espoossa on 71 järveä.[12]
Espoon alueella on ollut asutusta vähintään 8 000 vuotta. Esihistoriallisen ajan asuinpaikkoja tunnetaan kivikaudelta sekä varhaismetallikaudelta. Vanhin Espoota koskeva historiallinen maininta on vuodelta 1431. Espoo itsenäistyi Kirkkonummesta omaksi seurakunnakseen 1400-luvulla.[13] Espoon ensimmäinen kuntakokous pidettiin vuonna 1868 ja ensimmäinen edustuksellinen kunnanvaltuuston kokous vuonna 1910. Espoosta tuli kauppala vuonna 1963 ja kaupunki 1972.
Espoo-päivää vietetään 27. elokuuta.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uloimman saariston paljaat kallioluodot alkavat vaihtua metsäisemmiksi saariksi rannikkoa lähestyttäessä. Kuvassa Kytön entinen linnakesaari.
Kasavuori Soukassa
Nuuksion kansallispuisto

Yleistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Espoon kokonaispinta-alasta maata on noin 59 % ja merta 37 %. Sisävesiä on runsaat 3 %. Etelä-Espoon saaristo- ja rantavyöhyke muuttuu rehevien jokiseutujen ja Keski-Espoon pelto- ja kulttuuriaukeiden pohjoispuolella järvisyydeltään runsaaksi ja jylhäksi maastoksi. Paikoitellen Pohjois-Espoon järvialue muistuttaa Järvi-Suomea. Suurin osa Nuuksion järviselänteestä sijaitsee Espoon alueella, ja paikoin se jatkuu Vihdin puolelle.[14] Uudenmaan suurimmat järvet, Lohjanjärvi ja Hiidenvesi, sijaitsevat selänteen länsipuolella.

Kallioperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Espoon jylhän ja kallioisen topografian kivilajit ja rakenteet ovat syntyneet 1880–1650 miljoonaa vuotta sitten. Nykyiseen ympäristöön on vaikuttanut etenkin viimeisin jääkausi - mannerjäätikkö vetäytyi nykyisen Espoon alueelta noin 13 000 vuotta sitten. Ensimmäisinä merenpinnan alta paljastuivat Pohjois-Espoon korkeat mäet kuten Mustakorvenkallio.[15] Rannikon ja saariston runsaat silokalliot ovat syntyneet mannerjään kulutuksesta; niiden pinnoilla on havaittavissa uurteita, jotka mukailevat mannerjään kulkusuuntaa. Mannerjäätiköstä irronneet jäävuoret ovat puolestaan kuljettaneet mukanaan useita siirtolohkareita,[16] joita ovat muun muassa Kunnarlan siirtolohkare, Soukan siirtolohkare ja Suomenojan siirtolohkare.
Espoon kallioperän pääkivilajeja ovat gneissit, migmatiitit, graniitit, gabrot, amfiboliitit ja kiilleliuskeet. Nuuksiossa tavataan harvinaista pallokiveä, esiintymä on myös kansainvälisesti arvokas.[17] Useissa kohdin kallioperän päälle on kerrostunut paksua savikkoa ja savisiin laaksopainanteisiin on aikoinaan raivattu peltoja. Savipatjojen paksuus muodostui pääosin Baltian jääjärvi- ja Yoldiamerivaiheessa.[18]Perinteiseen espoolaiseen luonnonmaisemaan kallioperän vaikutus on huomattava: loivasti aaltoilevilta pelloilta kohoaa jyrkästi korkeita kallioseinämiä. Pohjoisen Espoon pitkänomaiset järvet sijaitsevat kallioperän ruhjelaaksoissa. Kallioperän muotoutuminen on määrännyt rannikon suuret muodot, kuten Espoonlahden ja Laajalahden. Maankohoamisen, metsämaan soistumisen ja järvien umpeenkasvun johdosta savikerroksen päälle on paikoin muodostunut soita ja turvekerrostumia. [16]

Merialue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Espoon merialue on verraten kapea kaistale Kirkkonummen ja Helsingin merialueiden välissä.[19] Merialueen eteläisen osan eli ulkosaariston syvyys on enimmillään joitakin kymmeniä metrejä. Helsingin ja Tukholman välinen laivareitti halkoo merialueen uloimpia osia ja siellä täällä on pieniä puuttomia, meren huuhtomia kallioluotoja. Ulkosaariston isoimmilla saarilla kasvaa puustoa. Niihin kuuluu muun muassa entinen linnakesaari Kytö. Pienimmät saaret ovat matalia kallioluotoja, kuten Stenskär. Ne ovat merkittäviä lintujen pesimäpaikkoja, ja monet niistä ovat suojeltuja. Kesäisin niillä saattaa kukkia niittylaikkuja. Lähempänä Espoon rantaviivaa sijaitsevat muun muassa Stora Herrö, Pentala, Kopplorna ja Lehtisaaret. Saarilla on runsaasti loma-asutusta, ja niitä kutsutaan toisinaan välisaaristoksi.[20]
Sisäsaariston saaret ovat suurempia ja rehevämpiä, niissä on venesatamia, rakennuksia ja lähimpänä mannerta sijaitsevilla saarilla on myös vakituista asutusta. Suvisaariston asuttuihin saariin on maayhteys ja se muodostaa oman kaupunginosansa, joka tosin on ilmeeltään varsin maaseutumainen.
Merialue työntyy sisämaahan useissa kohdin merenlahtina, joista suurimmat ovat Espoonlahti lännessä ja Laajalahti idässä. Niiden välisellä rantavyöhykkeellä sijaitsevat muun muassa Nuottalahti, Haukilahti ja Otsolahti. Lahdet ovat matalia ja saaria on runsaasti, etenkin Espoonlahdella. Laajalahden saaret sijaitsevat pääosin Helsingin hallinnollisella alueella. Espoon niemimaista suurin on Soukka, joka pirstaloituu etelässä saaristoksi. Näkymiä avomerelle ei siten juurikaan avaudu. Lähimmät laivasatamat sijaitsevat Helsingissä, Espoon rannoilla on sitä vastoin useita pienvenesatamia, suurimpana Suomenojan venesatama.[21] Espoon edustan vesiliikenne koostuu lähinnä erikokoisista moottoriveneistä, vesiskoottereista ja saaristoliikennettä hoitavista lautoista.

Rantaviiva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Espoon rantaviivan pituus on noin 58 kilometriä ja sen edustalla on 165 saarta.[22] Rantaviiva on moni-ilmeinen maaduntalahtineen, ruovikkoineen, hiekkarantoineen, rantakallioineen ja venesatamineen. Lähinnä Westendissä on mereen rajautuvia omakotitontteja, muualla Espoossa rannat ovat pääosin yleisessä käytössä. Espoon rannoille on rakennettu niin kutsuttu Rantaraitti, jonka reitti kattaa lähes koko rantaviivan.[23] Kivenlahdessa on rantakallioita, ihmisen muokkaamaa rantaviivaa ja hiekkarantoja rinta rinnan.
Maa kohoaa Espoossa noin neljännesmetrin sadassa vuodessa ja kosteat maankohoamisrannat soistuvat vähitellen.[18]

Manneralue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuuksion Pitkäjärvi Pohjois-Espoossa.
Länsiväylä Etelä-Espoossa Suomenlahden rannalla.
Espoossa on kuusi Natura 2000 -aluetta: Bånbergetin aarnialue, Espoonlahti–Saunalahti (osin Kirkkonummen puolella), Laajalahdenlintuvesi, Matalajärvi, Nuuksio (osin Kirkkonummen ja Vihdin puolella) sekä Vestran suot, lehdot ja vanhat metsät (osin Vantaan puolella).[24] Espoon metsät ovat suurelta osin kuusi- ja mäntyvaltaisia kangasmetsiä, sekapuina on lehtipuita. Reheviä ja monimuotoisia lehtoja on paikoitellen, niissä kasvaa runsaasti jalopuita, kuten tammea.[25] Eteläisen Espoon ekologinen ydinalue on Keskuspuisto, joka muodostuu pääosin kahdesta metsämassiivista: Harmaakallio ja Bosmalm.[26]
Espoon kuuluisin ja suosituin luontokohde on pohjoisen Espoon järviylängöllä sijaitseva Nuuksion kansallispuisto, joka ulottuu myös Kirkkonummen ja Vihdin puolelle. Yhtenäisen metsäalueen ja makean veden altaiden ohella Nuuksiossa on pieniä soita ja niittyjä. Alueella on myös reheviä lehtomaisia purolaaksoja.[27]
Espoon korkein kohta eli Mustakorvenkallio sijaitsee Velskolassa Saarijärven lounaispuolella 114 metriä merenpinnan yläpuolella ja yli 40 metriä Saarijärven vedenpintaa korkeammalla.[28] Myös aivan rannikon tuntumassa on verraten korkeita paikkoja, kuten Soukan Kasavuori, joka kohoaa 44 metrin korkeuteen merenpinnasta.[29]

Sisävedet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Espoossa on yli sata järveä ja lampea.[14] Espoon järvet syntyivät, kun mannerjään sulettua maa alkoi hiljalleen kohota ja vettä jäi kalliopohjan painanteisiin. Espoon vanhimmat järvet ovat yli 80 metriä merenpinnan yläpuolella sijaitsevat Kalatoin, Iso Majaslampi, Orajärvi ja Pieni Majaslampi. Tuolloin nykyinen Itämeri oli niin sanotussa Yoldiameren vaiheessa, joka oli syntynyt Baltian jääjärvenpinnan laskettua lyhyessä ajassa kymmeniä metrejä. Nuuksio laajeni pikku hiljaa osaksi mannerta ja uusia järviä muodostui merenpinnan laskiessa. Kehitys pysähtyi noin puolentoista tuhannen vuoden ajaksi muinaisen Itämeren alueen muututtua Ancylusjärveksi. Sen pinta oli alkuun noin 60 metriä nykyisen merenpinnan yläpuolella. Ancylusjärvestä muotoutui suolainen Litorinameri, kun nykyiset Tanskan salmet alkoivat aueta. Litorinameren pinta oli noin 34 metriä nykyisen meren yläpuolella. Tuolloin lähes kaikki pohjoisen Espoon järvet olivat kuroutuneet irti merestä. Vain Nuuksion Pitkäjärvi oli edelleen kapeana, vuonomaisena merenlahtena. Litorinameren ranta pysyi varsin kauan paikoillaan maan kohoamisen hidastuttua. Tuolloisesta muinaisrannasta on jäänyt jäljelle kivikkopalteita mäenrinteisiin ja kallioille. Nuuksion Pitkäjärvi kuroutui järveksi vasta noin 5 000 vuotta sitten. Noin 4 000 vuotta sitten maa oli kohonnut siihen pisteeseen, että myös Bodominjärvi, Lippajärvi ja muut keskisen Espoon altaat muuttuivat matalista merenlahdista järviksi.[30]
Suurin osa Espoon järvistä sijaitsee Turunväylän pohjoispuolella, etenkin Nuuksion järviylängöllä. Pitkäjärvi-nimisiä altaita on kolme: Pitkäjärvi, Nuuksion Pitkäjärvi ja Velskolan Pitkäjärvi. Espoon suurin järvi on Bodominjärvi, sen pinta-ala on 4,1 km² ja keskisyvyys 4,3 metriä.[31] Nuuksion Pitkäjärven suurin syvyys on 18 metriä ja keskisyvyys 6,5 metriä, sen 60 km²:n suuruisella valuma-alueella on kymmenittäin järviä ja lampia.[32] Etelä-Espoossa järviä on niukalti. Kaitaalla sijaitsee kuuden hehtaarin laajuinen matala Hannusjärvi[33] ja Pentalan saaressa on pieni Pentalanjärvi.[34]
Koska Salpausselkien eteläpuoliset makean veden altaat muodostuivat muinaisten merenlahtien perukoiden kurouduttua järviksi maankohoamisen seurauksena, ne jäivät varsin vähäsaarisiksi.[30] Yksi harvoja Espoon sisävesien saaria on Saarijärven viisitoistahehtaarinen saari aivan Vihdin rajalla. Kallioiselle ja mäntymetsäiselle saarelle ehdotettiin aikoinaan nimeä Partiosaari, mutta asia raukesi.[35]
Espoon järvien pintojen korkeuserot ovat huomattavan suuria. Korkeimmalla sijaitsee Pieni Majaslampi, 97 metriä merenpinnan yläpuolella. Läheinen Saarijärvi sijaitsee noin 25 metriä Pientä Majaslampea alempana. Korkeuserojen seurauksena lähekkäin sijaitsevien vesialtaiden välisiin puroihin syntyy kevätaikaan lumien sulamisen myötä jopa pieniä koskia.[36]
Espoon kymmenen suurinta järveä (pinta-alan mukaisesti):[37][38]
SijaJärviPinta-ala
(km²)		Vesitilavuus
(km³)		Keskisyvyys
(m)		Syvin kohta
(m)		Korkeustaso
(m)
1.Bodominjärvi4,120,0184,312,722,9
2.Nuuksion Pitkäjärvi2,450,0166,518,027,3
3.Pitkäjärvi1,710,00392,35,619,2
4.Loojärvi1,194,013,5
5.Velskolan Pitkäjärvi1,020,00272,78,050,8
6.Saarijärvi0,9513,072,3
7.Matalajärvi0,730,00091,22,422,9
8.Siikajärvi0,698,321,757,3
9.Lippajärvi0,570,00132,34,519,4
10.Sahajärvi0,550,00163,06,542,8
Espoon alueella virtaa muutama vaatimaton joki, kuten Espoonjoki ja Mankinjoki.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Espoon tuomiokirkon pääty.
Espoon alueella on ollut asutusta ainakin 8000 vuotta. Kivikauden asuinpaikkoja tunnetaan muun muassa Nuuksiosta ja Peringistä.[39]Varhaismetallikauden asuinpaikkalöytöjä on puolestaan tehty Mikkelästä[40] ja esiroomalaiselle rautakaudelle ajoitetusta Morbystä, joista jälkimmäinen on karjatalouden tutkimuksen kannalta merkittävä kohde.[41] Espoosta löytyneet rautakautiset esineet ovat pääosin peräisin savolais-karjalaisista muinaispuvuista, ja alueen naisilla on ollut samanlaisia koruja kuin Mikkelin seudulla.[42] Paikannimistöön on jäänyt jälkiä seudun varhaisesta asutuksesta. Esimerkiksi Soukan alkuperäinen nimi on ollut Soukko.[43] Suurin osa Espoon alkuperäisistä kylistä ovat olleet paikannimien valossa hämäläisten perustamia. Viimeistään 1100-luvulla hämäläistaloja oli Kaukjärven eli nykyisen Pitkäjärven rannalla Kauklahdessa, Karvasmäellä, Bembölessä, Haapalahdessa ja Finnevikissä.[44]
Ruotsalaisten Uudenmaan kolonisaation seurauksena myös Espooseen siirtyi 1200-luvulta lähtien väestöä Ruotsista. Ensimmäiset ruotsalaiset tulivat alueelle todennäköisesti nykyisen Kirkkonummen kautta ensiksi Esbobyn tienoille, josta he jatkoivat koilliseen Kauklahteen, Bemböleen ja Vanhakartanoon. Myöhemmässä vaiheessa siirtolaisia saattoivat tulla Espooseen myös suoraan Ruotsista, todennäköisesti Sveanmaalta. Espoon ruotsinkielinen nimistö on tältä ajalta. Siirtolaisten toimesta hämäläisten suomenkieliset nimet ruotsalaistettiin. Esimerkiksi Kaukalahti muuttui Köklaxiksi ja Karvasmäki Kasvasbackaksi. Nykyiset suomenkieliset nimet saattoivat tässä prosessissa myös muuttua alkuperäisistä. Esimerkiksi paikannimi Välli muuttui siirtolaisten toimesta ruotsinkieliseen muotoon Vällskog, josta paikan nykyinen suomenkielinen nimi Velskola juontaa juurensa.[44]
Espoon nimi viitannee joennimeen Espoonjoki (ruots. Esboån, alkujaan Espå / Espåå), jonka puolestaan arvellaan saaneen nimensä jokea reunustaneista haavoista (ruotsin kielen haavikkoa tarkoittava sana on äspe). Nimi esiintyy ensimmäisen kerran vuonna 1431. Alun perin nykyinen Gumbölenjoki oli nimetty Espoonjoeksi joen varrella sijainneen kylän mukaan. Kun sitten Södrikin kylän liepeille rakennettiin kirkko, Espoonjoeksi nimettiin Kirkkojärvestä Kauklahteen virtaava joki.[45]
Espoon vaakunassa esiintyvä kruunu viittaa Espoon kuninkaankartanoon ja hevosenkenkä kyyditysvelvollisuuteen, joka kuninkaantien varrella sijainneella pitäjällä oli. Monin paikoin Espoon teistä on jäljellä Kuninkaantien keskiaikaista linjausta. Tämä Suomen keskeisin historiallinen maantie, Turun ja Viipurin välinen Suuri Rantatie syntyi 1340- tai 1350-vuosikymmenellä.[46]
Espoosta tuli oma seurakuntansa 1400-luvulla. Se oli aiemmin ollut Kirkkonummen seurakunnan alainen kappeliseurakunta.[13] Kirkosta erillinen kunnallishallinto perustettiin 1868. Espoon tuomiokirkko sijaitsee Espoonjoen varrella, ja sen vanhimmat osat ovat 1480-luvulta. Se on yksi pääkaupunkiseudun vanhimmista säilyneistä rakennuksista, joskin Helsingin pitäjän kirkko on hieman vanhempi. Espoon keskus on kasvanut kirkon ja lähellä sitä sijaitsevan rautatieaseman ympärille.
Vuonna 1920 Espoo oli alle 9 000 asukkaan maalaiskunta, ja 70 prosenttia asukkaista oli ruotsinkielisiä. 75 prosenttia koko väestöstä elätti itsensä maataloustyöllä. Kauniainen erotettiin Espoon kunnasta vuonna 1920, mutta Espoon ja Kauniaisten välinen raja vahvistettiin vasta 1940-luvun lopulla. Espoo alkoi kasvaa voimakkaasti 1940- ja 1950-luvuilla, ja se kehittyi maatalousvaltaisesta maalaiskunnasta nopeasti kauppa-, palvelu- ja teollisuuskaupungiksi. Espoon sijainti Helsingin vieressä houkutteli pääkaupungissa työskenteleviä muuttamaan kasvavaan naapurikaupunkiin. Jo ennen toista maailmansotaa oli rantaradan asemien läheisyydessä useita esikaupunkialueita kuten Leppävaara ja Kilo sekä teollisuustaajamaksi muodostunut Kauklahti. Sen jälkeen kun uusi Jorvaksentie (nykyisen Länsiväylän edeltäjä) valmistui, alettiin myös sen läheisyyteen rakentaa pientaloja, varsinkin Westendiin. Sodan jälkeen Espooseen rakennettiin myös runsaasti rintamamiestaloja. Suuri väestönkasvu alkoi kuitenkin varsinaisesti vasta 1950-luvun alussa, kun Asuntosäätiö alkoi rakentaa Tapiolaa ja samaan aikaan viereiseen Otaniemeen alettiin rakentaa Teknillisen korkeakoulun uutta kampusaluetta.
Espoon ja Kirkkonummen rajalla oleva Espoonlahti oli vuosina 1944–1956 myös Neuvostoliiton hallussa olleen Porkkalan sotilastukikohdan rajana. Suuri osa Kirkkonummea, mutta myös kaistale Espoon vesialuetta ja muutamat siellä olevat saaret kuuluivat tukikohdan alueeseen. Espoossa lähellä Porkkalan alueen rajaa sijaitsevasta Kauklahden rautatieasemasta tuli Suomen ja Neuvostoliiton tiukasti vartioitu raja-asema. Maayhteys Porkkalan alueelle kulki Kivenlahden sillan kautta. Sotilastukikohdan aikana osa Espoon länsirannikosta oli evakuoitu asukkaistaan ja rajakylien talojen ikkunat Neuvostoliiton puolella oli peitettävä iltaisin. Porkkalan vuokra-alueen läpi kulkevien junien ikkunat peitettiin luukuilla ulkopuolelta läpiajon ajaksi.
1960-luvun alussa suunniteltiin Espoon jakamista kolmeen kuntaan. Sen tuolloin jo varsin tiheään asutuista itäosista aiottiin muodostaa Tapiolan ja Leppävaaran kauppalat, kun taas kunnan silloin vielä jokseenkin maaseutumaiset länsi- ja pohjoisosat olisivat jääneet edelleen Espoo-nimiseksi maalaiskunnaksi. Jakoa ei kuitenkaan toteutettu, vaan Espoo kokonaisuudessaan muutettiin kauppalaksi vuonna 1963 ja kaupungiksi vuonna 1972. Kaupungin uusi hallinnollinen keskus, Espoon keskus rakennettiin 1970-luvulla Espoon rautatieaseman ja Espoon vanhan harmaakivikirkon ympärille. Vuosina 1950–2000 Espoon väkiluku kasvoi 22 000:sta 210 000:een. Samalla Espoo muuttui enemmistöltään ruotsinkielisestä kunnasta enemmistöltään suomenkieliseksi.

Hallinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Espoo kuuluu Uudenmaan maakuntaan. Ylintä päätösvaltaa kunnassa käyttää Espoon kaupunginvaltuusto. Valtuustossa on 75 jäsentä, jotka on valittu neljän vuoden toimikaudeksi.

Aluejako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Espoon 7 suuraluetta ja 56 kaupunginosaa.
Katso myös: Luettelo Espoon kaupunginosista ja Espoon kyläjako
Espoo jakautuu seitsemään hallinnolliseen suuralueeseen, joista asukasluvultaan suurin on Suur-Leppävaara. Suuralueiden aluekeskuksiin on keskitetty kaupungin terveys-, sosiaali-, kulttuuri- ja koulupalveluja.
SuuralueVäkiluku 1.1.2018[47]Aluekeskus
Suur-Leppävaara68 421Leppävaara
Suur-Tapiola46 699Tapiola
Suur-Matinkylä41 684Matinkylä – Olari
Suur-Espoonlahti54 695Espoonlahti
Suur-Kauklahti10 149Kauklahti
Vanha-Espoo40 523Espoon keskus
Pohjois-Espoo11 347Kalajärvi
Suuralueiden lisäksi Espoo on jaettu kaupunginosiin, joita on 56.[48]
Postinumerot alkavat Espoossa numeroilla "02" (kuten myös Kauniaisissa, Kirkkonummella ja Siuntiossa), ja Espooseen kuuluvat 02100–02380, 02600–02860 (pois lukien 02700 Kauniainen) sekä 02920–02980. Pienemmät alueet sijaitsevat etelässä ja suuremmat pohjoisessa.

Kuntaliitokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuntauudistuksen yhteydessä on esitetty ajatuksia että Espoo tulisi liittää yhteen muun pääkaupunkiseudun, sekä joidenkin kehyskuntien kanssa[49], Espoon kaupunginvaltuusto on kuitenkin ollut toistaiseksi vahvasti tätä vastaan[50]

Organisaatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaupungissa on kolme toimialaa
  • Sivistystoimi. Toimialajohtaja on Aulis Pitkälä.[51]
  • Sosiaali- ja terveystoimi
  • Tekninen ja ympäristötoimi
  • Konsernihallinto

Kaupungin- ja kunnanjohtajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kunnanjohtajan virka tuli maalaiskuntiin vuoden 1948 kunnallislain myötä, mutta Espoossa se täytettiin ensimmäisen kerran vasta vuonna 1962, vuotta ennen kauppalaksi tuloa. Sitä ennen kunnanjohtajan tehtäviä hoiti kunnanvaltuuston puheenjohtaja.[52]

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keilaniemen toimistorakennuksia
Vuonna 2001 avattu kauppakeskus Iso Omena sijaitsee Espoon Matinkylässä lähellä merta.
Suomenojan voimalaitos

Yleistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin nopea kehitys pienestä rannikkokaupungista suurehkoksi keskukseksi antoi 1800-luvun lopulla kasvusysäyksen espoolaisille teollisuusyrityksille. Rantaradan valmistuttua 1900-luvun alussa teollisuutta siirtyi radan varteen ja muun muassa lounaisen Espoon tiiliteollisuus kehittyi. Alueella oli myös huomattavaa lasiteollisuutta aina 1900-luvun puoliväliin asti.[53] Yksittäisistä yrityksistä mainittakoon Kauklahden lasitehdas.
Rakentamisesta ja palveluelinkeinoista muodostui Espoon talouselämän runko 1950-luvulta lähtien, jolloin Espoon nopea väestönkasvu alkoi. 2010-luvulla työpaikkojen lukumäärällä laskettuna keskeisimmät toimialat ovat kauppa, majoitus ja ravitsemistoiminta sekä asiantuntijapalvelut. Informaatio- ja viestintäalan osuus on noin kymmenesosa. Noin kuudennes työpaikoista on teollisuudessa ja rakentamisessa. Julkinen sektori on suuri: lähes neljännes työpaikoista oli julkisella sektorilla 2010-luvun puolivälissä.[54]
Muutos keskiaikaisesta maalaispitäjästä elimelliseksi osaksi Helsingin suurkaupunkialuetta on pudottanut maa- ja metsätalouden osuuden työpaikoista pariin promilleen.[54]

Yritykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Espoossa sijaitsee useita globaalien yritysten pääkonttoreita ja lukuisia korkean teknologian yrityksiä. Tutkimus- ja kehitystoiminnan keskiössä on Aalto-yliopiston kampusalue Espoon kaakkoisosassa.[55]
Espoon suurimmat kauppakeskukset ovat Iso Omena, Sello, Lippulaiva, Entresse ja Ainoa. Länsiväylän pohjoisen rinnakkaistien eli Merituulentien, Kuitinmäentien ja Martinsillantien muodostaman yhtenäisen liikenneväylän varrella sijaitsee muun muassa kauppakeskus Niitty, Länsikeskus, retail park Merituuli ja Kauppakeskus Liila sekä useita vapaa-ajan, sisustuksen ja autoalan myymälöitä. Kehä II:n varrella sijaitsee puolestaan 2017 avattu pienehkö Suurpellon ostoskeskus.
Espoolaisia teollisuusalueita ovat muun muassa Juvanlahden, Karamalmin ja Kivenlahden teollisuusalueet.

Espoon kaupunki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Espoon kaupunki tuottaa palvelunsa suurimmalta osin verorahoituksella. Vuonna 2018 kaupungin verotulot eli kunnallisvero, yhteisövero ja kiinteistövero olivat yhteensä noin 1 500 miljoonaa euroa[64], kunnallisveroprosentti oli 18,00.[65] Kaupunki on henkilöstömäärältään Espoon suurin työnantaja: se työllisti vuonna 2016 noin 14 000 henkeä.[66]
Espoon talous on ylijäämäinen, mutta kasvavan kaupungin investointeja ylijäämä ei riitä rahoittamaan.[65]
Espoo on allekirjoittanut Yhdistyneiden kansakuntien vastuullisen sijoittamisen periaatteet. Rahastoja Espoolla on viisi: peruspalvelujen ja maanhankinnan investointirahasto, peruspalvelujen kehittämisrahasto, elinkeinojen ja työllisyyden kehittämisrahasto, investointirahasto ja vahinkorahasto.[65]
Espoon erityispiirteenä on, että kaupunki toteuttaa investointihankkeitaan tytäryhtiöidensä kautta.[65]

Tulotaso[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Espoolaisten tulotaso ylittää pääkaupunkiseudun ja etenkin muun Suomen keskiarvot. Valtionveronalaisia tuloja espoolaisilla oli vuonna 2015 noin 40 % enemmän kuin suomalaisilla keskimäärin. Työttömyys on korkea, mutta kuitenkin Suomen keskiarvoa matalampi.[67] Espoon suurituloisimmat alueet, kuten Westend ja Haukilahti sijaitsevat pääosin rannikolla. Edellä mainitut kaupunginosat kuuluvat Tapiolan suuralueeseen, jonka tulotaso on huomattavasti Espoon keskiarvoa korkeampi. Matinkylän ja Espoonlahden suuralueiden tulotaso on lähellä Espoon keskiarvoa. Leppävaaran ja etenkin Vanhan-Espoon suuralueilla tulotaso on keskiarvoa matalampi.[68]
Espoo ei ole suuralueittain erityisen segregoitunut, vaan tuloerot suuralueiden sisällä ovat huomattavasti suuremmat kuin suuralueiden välillä. Pienituloisilla osa-alueilla keskitulo vastaa lähinnä Helsingin keskitasoa. Eräillä osa-alueilla, kuten Kivenlahdessa ja Suvelassa, se jää jopa Vantaan keskiarvon alapuolelle. Pientalovaltaiset alueet ovat tyypillisesti kerrostaloalueita suurituloisempia.[68]

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Länsiväylän ympäristöä yöllä
Tapiolan metroasema sijaitsee kauppakeskus Ainoan yhteydessä.
Espoon halki kulkee kaksi Helsingistä länteen johtavaa moottoritietä: Länsiväylä, joka on osa Helsingin ja Karjaan välistä kantatietä 51, sekä Turkuun johtava valtatie 1 (Turunväylä). Näitä sekä muita Helsingistä eri suuntiin johtavia pääteitä yhdistävät toisiinsa Kehä I ja Kehä III, jotka myös ovat osittain Espoon alueella, samoin kuin Länsiväylältä Turuntielle johtava Kehä II kokonaisuudessaan. Espoon pohjoisosan halki kulkee seututie 120, joka on osa valtatie 2:n vanhaa reittiä.
Espoo on osa HSL:n seutuliikennealuetta. Rantaradan lähiliikenne on tiheää, ja junat on merkitty aakkosin. L-junat pysähtyvät jokaisella asemalla Helsingin päärautatieasemalta Kirkkonummelle. E-junat ja U-junat pysähtyvät kaikilla Espoon ja Kauniaisten asemilla lukuun ottamatta Mäkkylää. Helsingin ja Siuntion välinen Y-juna pysähtyy Leppävaarassa ja Espoon keskuksessa. A-juna käyttää Leppävaaran kaupunkirataa ja sen pääteasema on Leppävaara. Kaikki Espoon halki kulkevat paikallisjunat pysähtyvät Pasilassa, josta on yhteys muun muassa Tampereelle ja Pietariin, sekä Huopalahdessa, josta on yhteys P-junalla Helsinki-Vantaan lentoasemalle.[69]
Helsinki–Turku kaukojunat pysähtyivät aiemmin Espoon keskuksessa. Syksystä 2015 alkaen ne alkoivat pysähtyä Espoon keskuksen sijaan Leppävaarassa.[70]
Espoon sisäistä joukkoliikennettä hoitavat useat bussilinjat. Etelä-Espoon linjat kulkevat Matinkylän metroasemalle ja ruuhka-aikoina suoraan Kampin keskukseen. Lisäksi on Tapiolaan kulkevia sisäisiä linjoja. Keski- ja Pohjois-Espoon bussilinjat kulkevat puolestaan Töölön kautta Elielinaukiolle. Kaikki Espoon bussilinjat muutettiin kolminumeroisiksi 2010-luvulla. Numerolla yksi alkavat linjat liikennöivät pääosin Espoon eteläosassa ja numerolla kaksi alkavat puolestaan Espoon keski- ja pohjoisosassa. Etelä- ja Keski-Espoon väliä kulkevat bussilinjat alkavat numerolla viisi. Jokerilinja 550 kulkee Westendin ja Itäkeskuksen väliä Helsingin kantakaupungin pohjoispuolitse.
Tietoliikenteen osalta Espoossa on ollut kuusitoista yleisradiolähetystaajuutta, jotka on listattu alla olevaan avattavaan taulukkoon.[73]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Espoon väkiluku on 283 944 (31. joulukuuta 2018).[2]

Väestönkehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Espoon väkiluku vuodesta 1901 vuoteen 2007 sekä ennuste vuoteen 2030.
Kerrostalo Suurpellossa
VuosiVäkiluku
1901    5 888
1910    7 891
1920    8 817
1930  11 370
1940  13 378
1950  22 874
1960  53 042
1970  92 655
1980133 835
1985153 019
1990169 833
1995186 507
2000209 667
2005227 472
2006231 704
2007235 019
2008241 565
2009244 330
2015269 802
2017 (ennuste)[74]270 700
2030 (ennuste)305 384
Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kaupungin väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.
Espoon väestönkehitys 1980–2015
VuosiAsukkaita
1980
  
137 409
1985
  
156 778
1990
  
172 629
1995
  
191 247
2000
  
213 271
2005
  
231 704
2010
  
247 970
2015
  
269 802
Lähde: Tilastokeskus.[75]
Saunalahden koulu
Espoon kulttuurikeskus yövalaistuksessa joulukuussa 2018.
Niittyhuippu ja Niittykummun metroasema
Väestönkasvu:
VuodetVäestönkasvu
1901–1910+   2 003
1910–1920+      926
1920–1930+   2 553
1930–1940+    008
1940–1950+   9 496
1950–1960+ 30 168
1960–1970+ 39 613
1970–1980+ 41 180
1980–1990+ 35 998
1990–2000+ 39 834
2000–2010+ 34 686

Taajamat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2017 lopussa Espoossa oli 279 044 asukasta, joista 272 769 asui taajamissa, 1 359 haja-asutusalueilla ja 4 916 asukkaan asuinpaikan koordinaatit eivät olleet tiedossa. Taajama-aste lasketaan niistä asukkaista, joiden asuinpaikan koordinaatit ovat tiedossa; Espoon taajama-aste on 99,5 %.[76] Espoon taajamaväestö jakaantuu kolmen eri taajaman kesken:[77]
#TaajamaVäkiluku
(31.12.2017)
1Helsingin keskustaajama*271 859
2Kolmiranta*589
3Kunnarla321
Kaupungin keskustaajama on lihavoitu. Asteriskilla (*) merkityt taajamat kuuluvat tähän kaupunkiin vain osittain. Espoon keskuspaikka Espoon keskus ja muut aluekeskukset eivät muodosta omia taajamiaan, vaan ne ovat osa Helsingin keskustaajamaa, joka ulottuu Espoon lisäksi usean Helsingin lähikunnan alueelle.[77] Yhteensä Helsingin keskustaajamassa on 1 249 820 asukasta, ja sen pinta-ala on 676,46 neliökilometriä.[78] Kolmirannan taajama sijaitsee pääosin Espoossa, mutta pieniltä osin myös Kirkkonummella.[77]

Kieli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tornitalo Kivenlahdessa
Maisema Espoonkartanossa Sågbron sillalla
Vuoden 2016 alussa espoolaisista puhui äidinkielenään suomea 211 300 ja ruotsia 20 200 asukasta. Vuoden 2017 lopussa Espoossa oli vieraskielisiä asukkaita 41 700. Vieraskielisten määrä nousee ennusteen mukaan 30 %:iin kaupungin asukkaista vuoteen 2030 mennessä. Vuonna 2027 lähes joka toisen (43,3%) 35–64-vuotiaan espoolaisen ennustetaan olevan vieraskielinen.[79]
Tarvaspää
Ruotsinkielisten osuus väheni erityisesti 1950-luvulla: vuonna 1950 heitä oli 43,1 % väestöstä (noin 10 800 henkeä[80]) ja vuonna 1960 puolestaan 23,5 % (noin 13 300 henkeä[81]). Tähän vaikutti ennen kaikkea suomenkielisten voimakkaasti positiivinen muuttotase. Ulkomaan kansalaisia oli 26 200 vuoden 2016 alussa.[82]
Espoossa puhutut kielet:[83]
KieliLukumääräProsenttiosuus
Suomi214 29976,8 %
Ruotsi20 0777,2 %
Venäjä6 6222,4 %
Viro6 0642,2 %
Arabia3 2811,2 %
Englanti2 8241,0 %
Somali2 5950,9 %
Kiina2 4660,9 %
Albania1 8450,7 %
Kurdi1 6350,6 %
Persia1 4490,5 %
Vietnam1 0860,4 %
Espanja9120,3 %
Muut13 8765,0 %

Uskonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Olarin kirkko
Vuoden 2016 lopussa espoolaisista 61,2 prosenttia kuului evankelis-luterilaiseen kirkkoon.[84] Vuoden 2018 aluejaon mukaan Espoossa on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:[85]
Nämä seurakunnat muodostavat Espoon seurakuntayhtymän (ruots. Esbo kyrkliga samfällighet).
Vuonna 2003 Espoon asukkaista 79,5 prosenttia kuului evankelis-luterilaiseen kirkkoon, 18,0 prosenttia ei kuulunut uskonnollisiin yhdyskuntiin, 1,2 prosenttia kuului Suomen ortodoksiseen kirkkoon, 0,4 prosenttia oli katolisia ja 0,2 prosenttia Jehovan todistajia. Suomen Vapaakirkon jäseniä, mormoneja, juutalaisia, muslimeja, muita ortodokseja ja metodisteja oli 0,1 prosenttia kutakin.[86]
Espoossa on viisi luterilaista kirkkoa (jokaisella suomenkielisellä seurakunnalla on yksi), jotka ovat Espoon tuomiokirkko, Espoonlahden kirkko, Olarin kirkko, Tapiolan kirkko ja Leppävaaran kirkko. Lisäksi Espoossa on 27 luterilaisen kirkon kappelia.[87]
Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Espoon alueella toimii Helsingin ortodoksinen seurakunta[88]. Sillä on Tapiolassa Pyhittäjä Herman Alaskalaisen kirkko[89].

Entiset seurakunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa luettelossa on mainittu historiallisella ajalla lakkautetut seurakunnat Espoon kaupungin nykyisellä alueella.

Palvelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alvar Aallon suunnittelema TKK:n päärakennuksen auditorio.

Koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Espoossa sijaitsee Aalto-yliopiston Otaniemen kampus, jolla toimivat helmikuusta 2019 alkaen kaikki yliopiston kuusi korkeakoulua.[90][91] Kaupungissa on myös Metropolia-ammattikorkeakoulun toimipiste (entinen Espoon-Vantaan teknillinen ammattikorkeakoulu) sekä Laurea-ammattikorkeakoulun paikallisyksiköitä. Kauppakeskus Sellon yhteydessä sijaitsee musiikkiopisto Juvenalia. Espoon kulttuurikeskuksessa sijaitsee myös Espoon musiikkiopisto.

Terveydenhuolto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Espoon Karvasmäellä sijaitsee Jorvin sairaala, joka tekee yhteistyötä HYKSin kanssa ja kuuluu Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiriin (HUS). Espoon kunnallisesta terveydenhuollosta vastaavia terveysasemia on yhteensä kymmenen.

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neljästä eri museosta koostuva WeeGee-talo Tapiolassa.
  • Espoon kulttuurikeskus Tapiolassa (kirjasto ja konserttisali)
  • WeeGee-talossa Tapiolassa sijaitsevat Espoon modernin taiteen museo Emma, Suomen kellomuseo, Espoon kaupunginmuseo ja Suomen lelumuseo Leikkilinna. Talossa aiemmin myös sijainnut Helinä Rautavaaran museo on siirtynyt 2019 Espoon keskuksessa sijaitsevaan Entressen kauppakeskukseen.
  • Akseli Gallen-Kallelan museo Tarvaspäässä
  • Haltia-luontokeskus Nuuksiossa.
Tapiolassa järjestetään vuosittain elokuvafestivaali Espoo Ciné sekä musiikkitapahtuma April Jazz. Leppävaarassa järjestetään vuosittain Kivenlahti Rock. Vesipuisto Serenassa järjestetään talvisin Pacifique-kylpyläbileet. Espoon tuomiokirkossa järjestetään kesäisin Finland Festivals -tapahtumaketjuun kuuluva konserttisarja Urkuyö ja aaria. Suomen suurin ja Euroopan suurin itsenäinen roolipelitapahtuma Ropecon on vuodesta 1998 lähtien järjestetty Dipolissa.
Espoolaisia ja Espoossa asuvia kirjailijoita ovat Antti Hyry, Mauri Kunnas ja Arto Paasilinna. Paasilinnan teoksissa esiintyvät seuraavat kaupunginosat: Tapiola ja Haukilahtiteoksessa Elämä lyhyt, Rytkönen pitkä, Otaniemi teoksessa Aatami ja Eeva ja Jorvi teoksessa Herranen aika.

Ruokakulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Espoon pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla turskaperunat, kalastajan silakkapannu ja Annan kakku. Ateriakokonaisuutena huomioitiin Espoon kartanon päivällinen, johon kuuluvat lihaliemi ja juustotangot, vasikanpaisti ja kermakastike, umpioidut herneet, suolakurkut, kermajäätelö ja umpioidut mansikat.[92]

Urheilu ja liikunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Leppävaaran urheilupuisto
Tapiolan uimahallin kahluuallas kesällä 2001. Taustalla oikealla Espoon kulttuurikeskus ja vasemmalla Tapiolan keskustorni.
Espoo Metro Areena (aiemmin Barona Areena ja Länsi-Auto Areena) on Tapiolan urheilupuistossa sijaitseva urheilu- ja viihdehalli.
Espoon urheiluseuroista tunnetuimpia ovat jääkiekkoseurat Kiekko-Espoo ja Espoo Blues ja jalkapalloseura FC Honka. Espoo Blues saavutti SM-hopeaa kaudella 2007–2008 ja kaudella 2010–2011. Espoosta ovat kotoisin monet maailman huipulle edenneet urheilijat, kuten jääkiekkoilijat Teemu Selänne ja Jere Lehtinen, uimari Antti Kasvio, taitoluistelija Laura Lepistö, keihäänheittäjä Tiina Lillak, hiihtäjä Marjo Matikainen ja autourheilija Kimi Räikkönen.
Espoossa sijaitsevat Vermon ravirata, Espoo Metro Areena, Tapiolan urheilupuisto, Leppävaaran urheilupuisto ja Vesipuisto Serena. Espoon suurimmat uimahallit ovat Leppävaaran uimahalli, Keski-Espoon uimahalli, Espoonlahden uimahalli ja Tapiolan uimahalli. Muita liikuntakohteita ovat Espoon keskuspuisto, Espoon ulkoilusaaret ja Helsingin kaupungin ulkoilualueet Luukki ja Pirttimäki.

Espoon vuoden urheilija[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Espoossa valitaan oma espoolainen vuoden urheilija. Tittelin ovat saaneet muun muassa seuraavat henkilöt:
  • Vuonna 2014: voimistelija Saga Hänninen, jolla on Downin oireyhtymä. Hän kilpailee rytmisessä kilpavoimistelussa ja harrastaa monia muitakin lajeja. Hän on voittanut kultaa kehitysvammaisten Special Olympics -kilpailussa pallo-ohjelmassa.[93]
  • Vuonna 2015: jousiampuja Jarkko Lehtinen[94]
  • Vuonna 2016: telinevoimistelija Oskar Kirmes, joka voimisteli kuusiottelussa Rion olympiakarsinnoissa ennätyspisteensä, varmistaen Suomelle ensimmäisen miestelinevoimistelun olympiapaikan 44 vuoteen.[95]
  • Vuonna 2017: ampuja Cristian Friman, joka voitti vuonna 2017 nuorten maailmanmestaruuden pienoiskiväärin makuuammunnassa.[96]

Espoolaisia urheiluseuroja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ystävyyskaupungit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Espoon ystävyyskaupungit ovat:[97]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Siirry ylös kohtaan:a b Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2019 1.1.2019. Maanmittauslaitos. Viitattu 16.3.2019.
  2. ↑ Siirry ylös kohtaan:a b c Ennakkoväkiluku sukupuolen mukaan alueittain 2018 31.12.2018. Tilastokeskus. Viitattu 3.2.2019.
  3. ↑ Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2016 31.12.2016. Tilastokeskus. Viitattu 18.12.2017.
  4. ↑ Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2016 31.12.2016. Tilastokeskus. Viitattu 18.12.2017.
  5. ↑ Luettelo kuntien ja seurakuntien tuloveroprosenteista vuonna 2019 30.11.2018. Verohallinto. Viitattu 6.1.2019.
  6. ↑ Kuntavaalit 2017, Espoo Oikeusministeriö. Viitattu 7.6.2017.
  7. ↑ Aino – Suuri Suomen kartasto, s. 114–115. Genimap, 2005.
  8. ↑ Laki pääkaupunkiseudun kuntien jätehuoltoa ja joukkoliikennettä koskevasta yhteistoiminnasta 2009. Finlex. Viitattu 16.4.2013.
  9. ↑ Helsingin seudun yhteistyöalueen kartta Seutuportaali "helsinginseutu.fi". Viitattu 16.4.2013.
  10. ↑ https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000003048381.html
  11. ↑ http://www.espoo.fi/asiakirja.asp?path=1;31;37423;37424;37425&id=5697EBB09A47590EC22571F00017C2D1&kanta=kunnari%5C%5Cintrakun_e.nsf [vanhentunut linkki]
  12. ↑ Siirry ylös kohtaan:a b Järviwiki jarviwiki.fi. Viitattu 23.2.2015.
  13. ↑ Siirry ylös kohtaan:a b Espoon historia 16.7.2012. Espoon kaupunki. Viitattu 8.3.2013.
  14. ↑ Siirry ylös kohtaan:a b Paikkala, s. 5
  15. ↑ ESPOON ARVOKKAAT GEOLOGISET KOHTEET 2006 (s. 11) Espoon ympäristökeskus. Viitattu 9.11.2017.
  16. ↑ Siirry ylös kohtaan:a b Espoon kallioperän synty Espoon tekninen keskus. Espoon ympäristökeskus. Viitattu 5.11.2017.
  17. ↑ ESPOON ARVOKKAAT GEOLOGISET KOHTEET 2006 (Kuvailulehti) Espoon ympäristökeskus. Viitattu 9.11.2017.
  18. ↑ Siirry ylös kohtaan:a b ESPOON ARVOKKAAT GEOLOGISET KOHTEET 2006 (s. 12) Espoon ympäristökeskus. Viitattu 9.11.2017.
  19. ↑ UUDENMAAN MERI- JA RANNIKKOALUESELVITYS (pdf-sivu 26/102)Uudenmaanliitto. Viitattu 5.11.2017.
  20. ↑ UUDENMAAN MERI- JA RANNIKKOALUESELVITYS (pdf-sivu 20/102)Uudenmaanliitto. Viitattu 5.11.2017.
  21. ↑ Venesatamat Espoon kaupunki. Viitattu 15.3.2019.
  22. ↑ Espoon rannat ja saaristo Espoo550. Viitattu 6.11.2017.
  23. ↑ Rantaraitti © Espoon kaupunki. Viitattu 6.11.2017.
  24. ↑ Uudenmaan Natura 2000 -alueet Valtion ympäristöhallinto. Viitattu 16.8.2014.
  25. ↑ ESPOON LUONNON MONIMUOTOISUUDEN SUOJELUN TOIMENPIDEOHJELMA (s. 10 ja 12) espoo04.hosting.documenta.fi. Viitattu 7.11.2017.
  26. ↑ Espoon Keskuspuisto Suomen luonnonsuojeluliitto. Viitattu 7.11.2017.
  27. ↑ Hiironniemi, Kalevi & Pajakoski, Johanna: Kuin pieni Suomi : Espoon luontoa mereltä erämaahan, s. 10. Espoo: Espoon kaupunki, 2008. ISBN 978-951-857-514-9.
  28. ↑ Kotinurkilta kallioille: Espoon luontokohteet : 12.13 Espoon korkein kohta (pdf, 552 Kt) © Espoon kaupunki. Viitattu 7.11.2017.
  29. ↑ Kotinurkilta kallioille: Espoon luontokohteet : 4.16 Soukan kasavuori (pdf, 1085 Kt) © Espoon kaupunki. Viitattu 7.11.2017.
  30. ↑ Siirry ylös kohtaan:a b Paikkala, s. 15
  31. ↑ Selvitys Espoon järvien tilasta (s. 50/74) Uudenmaan ympäristökeskus. Viitattu 9.11.2017.
  32. ↑ Selvitys Espoon järvien tilasta (s. 37/74) Uudenmaan ympäristökeskus. Viitattu 9.11.2017.
  33. ↑ Selvitys Espoon järvien tilasta (s. 53/74) Uudenmaan ympäristökeskus. Viitattu 9.11.2017.
  34. ↑ Selvitys Espoon järvien tilasta (s. 55/74) Uudenmaan ympäristökeskus. Viitattu 9.11.2017.
  35. ↑ Paikkala, s. 61
  36. ↑ Ahola, s. 50
  37. ↑ Järviwiki : Semanttinen haku Jarviwiki.fi. Viitattu 10.4.2019.
  38. ↑ Espoon vesistötutkimus 2009 : Vuosiyhteenveto Proespoonjoki.fi. Helsingin kaupungin ympäristökeskus. Viitattu 10.4.2019.
  39. ↑ Espoon historia www.espoo.fi. Viitattu 13.10.2016.
  40. ↑ Museovirasto - Rekisteriportaali kulttuuriymparisto.nba.fi. Viitattu 13.10.2016.
  41. ↑ Georg Haggren, Petri Halinen, Mika Lavento, Sami Raninen ja Anna Wessman: Muinaisuutemme jäljet, s. 133. Gaudeamus, 2015.
  42. ↑ Georg Haggren, Petri Halinen, Mika Lavento, Sami Raninen ja Anna Wessman: Muinaisuutemme jäljet, s. 300-301. Gaudeamus, 2015..
  43. ↑ Terhi Ainiala, Minna Saarelma ja Paula Sjöblom: Nimistöntutkimuksen perusteet, s. 127. Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2008.
  44. ↑ Siirry ylös kohtaan:a b Saulo Kepsu: Uuteen maahan - Helsingin ja Vantaan vanha asutus ja nimistö, s. 40-42. Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2005.
  45. ↑ Kaija Mallat (toim.): Kylä-Espoo – Espoon vanha asutusnimistö ja kylämaisema. Espoon kaupunkisuunnittelukeskus 2008; s. 35-38. ISBN 978-951-857-381-7
  46. ↑ Suuri Rantatie - Kuninkaantie 1999. Tielaitos. Viitattu 20.2.2016.
  47. ↑ ESPOON ASUKASLUKU VUODENVAIHTEESSA 2017/2018 : Tietoisku 3/2018 Espoon kaupunki. Viitattu 14.5.2018.
  48. ↑ Kaupunginosat Espoon kaupunki. Viitattu 31.3.2010.
  49. ↑ http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=427137&lan=fi [vanhentunut linkki]
  50. ↑ Espoon poliittinen johto vastustaa pakkoliitoksia espoo.fi. 13.2.2012.
  51. ↑ Aulis Pitkälästä espoon sivistystoimenjohtaja Länsiväylä. Viitattu 12.4.2017.
  52. ↑ Kemppi-Virtanen, Pirjo: Framilla: Espoo tarina – kolme kaupunginjohtajaa 15.10.201328.10.2013. Espoon Kokoomus. Viitattu 18.4.2016.
  53. ↑ Espoon kaupungin taskutilasto 2017 (s. 7) Espoon kaupunki. Viitattu 13.11.2017.
  54. ↑ Siirry ylös kohtaan:a b Espoon kaupungin taskutilasto 2017 (s. 17) Espoon kaupunki. Viitattu 13.11.2017.
  55. ↑ Tietoa Espoosta Espoon kaupunki. Viitattu 14.11.2017.
  56. ↑ https://www.nokia.com/fi_fi/yhteystiedot
  57. ↑ https://www.fortum.com/fi/konserni/yhteystiedot/pages/default.aspx
  58. ↑ http://www.huhtamaki.com/fi/yhteystiedot/toimipisteet
  59. ↑ https://www.metsagroup.com/fi/ota-yhteytta/Pages/default.aspx
  60. ↑ https://www.orion.fi/konserni/orion-yrityksena/
  61. ↑ http://www.oriola.com/fi/tietoa-meista/yhteystiedot/
  62. ↑ http://www.outotec.com/contacts/contact-information/locations/
  63. ↑ https://www.lahitapiola.fi/tietoa-lahitapiolasta/lahitapiola-ryhma/yhtioryhmatietoa/ryhman-rakenne-ja-johto
  64. ↑ Kausitilitys / Espoo, tilitetty määrä, joulukuu 2018 / Maksettava määrä Verohallinto. Viitattu 16.3.2019.
  65. ↑ Siirry ylös kohtaan:a b c d Talous 2016 Espoon kaupunki. Viitattu 16.11.2017.
  66. ↑ http://www.espoo.fi/fi-FI/Tyo_ja_yrittaminen
  67. ↑ Espoon kaupungin taskutilasto 2017 (s. 15 ja 16) Espoon kaupunki. Viitattu 13.11.2017.
  68. ↑ Siirry ylös kohtaan:a b Helsingin seudun aluesarjat Helsinki, Espoo, Vantaa, HSY ja Uudenmaan liitto. Viitattu 14.11.2017.
  69. ↑ Lähiliikenteen reittikartta VR-Yhtymä Oy. Viitattu 17.3.2019.
  70. ↑ Muutoksia kaukoliikenteeseen VR-Yhtymä Oy. Viitattu 17.3.2019.
  71. ↑ Lähiliikenteen reittikartta Vr.fi. VR-Yhtymä Oy. Viitattu 16.3.2019.
  72. ↑ Liikenne metron uudella osuudella Hsl.fi. HSL Helsingin seudun liikenne -kuntayhtymä. Viitattu 16.3.2019.
  73. ↑ Siirry ylös kohtaan:a b Radioasemat Suomessa viestintavirasto.fi. Suomen Viestintävirasto. Viitattu 31.1.2017.
  74. ↑ Jokiranta, Teija: Espoon väestöennuste 2008–2017 (PDF) (ISSN 1457-5450. Sivu 3.) Raportteja Espoosta. 2007. Espoon kaupunki. Viitattu 22.2.2008.
  75. ↑ Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Viitattu 6.3.2018.
  76. ↑ Taajama-aste alueittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 2.12.2018.
  77. ↑ Siirry ylös kohtaan:a b c Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 2.12.2018.
  78. ↑ Taajamat väkiluvun ja väestöntiheyden mukaan 31.12.2016 28.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 15.2.2018.
  79. ↑ Espoon kaupunki: Talousarvio 2018 sekä taloussuunitelma Espoon kaupunki. Espoon kaupunki. Viitattu 11.4.2018.
  80. ↑ Suomen tilastollinen vuosikirja (PDF) doria.fi. 31.12.1950. Viitattu 14.5.2018.
  81. ↑ Suomen tilastollinen vuosikirja (PDF) doria.fi. 31.12.1960. Viitattu 14.5.2018.
  82. ↑ Munter, Arja: Espoon väestörakenne 2015/2016 (PDF) (ISSN 1239-9752. Sivut 8 ja 9.) Espoon väestörakenne 2015/2016. 2016. Espoon kaupunki. Viitattu 10.4.2018.
  83. ↑ https://www.espoo.fi/fi-FI/Espoon_kaupunki/Tietoa_Espoosta/Tilastot_ja_tutkimukset/Vaesto_ja_vaestonmuutokset/Vaestorakenne(340)
  84. ↑ Tilastotietoja Espoon seurakunnista 31.12.2016. Espoon seurakuntayhtymä. Viitattu 9.4.2017.
  85. ↑ Yhteystiedot - Suomen evankelis-luterilainen kirkko evl.fi. Viitattu 23.8.2018.
  86. ↑ Espoon hautausmaaselvitys, s. 10. Espoon kaupunki, 2004. ISBN 951-857-468-5. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 25.2.2013).
  87. ↑ Kirkot Espoonseurakunnat.fi.
  88. ↑ https://ort.fi/seurakunnat-hiippakunnat-ja-luostarit/seurakunnat/helsingin-ortodoksinen-seurakunta
  89. ↑ Tapiolan kirkko — Helsingin ortodoksinen seurakunta Helsingin ortodoksinen seurakunta. Viitattu 9.10.2018.
  90. ↑ Organisaatio aalto.fi. 10.4.2018. Aalto-yliopisto. Viitattu 12.12.2018.
  91. ↑ Ekonominaukio 1 – Kauppakorkeakoulun uusi osoite kunnioittaa historiallista muuttoaaalto.fi. 30.10.2018. Aalto-yliopisto. Viitattu 12.12.2018.
  92. ↑ Kolmonen, Jaakko 1988. Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 50. Helsinki: Patakolmonen Ky.
  93. ↑ Oksanen, Kimmo: Downin oireyhtymä ei hidasta 14-vuotiasta Saga Hännistä: Hän on Espoon Vuoden urheilija Helsingin Sanomat. 24.12.2014. Viitattu 25.12.2014.
  94. ↑ Liikunta- ja nuorisolautakunta valitsi vuoden 2015 espoolaiseksi urheilijaksi jousiampuja Jarkko Lehtisen www.espoo.fi. Viitattu 7.6.2018.
  95. ↑ Vuoden 2016 espoolainen urheilija, joukkue ja urheiluteko on valittu www.espoo.fi. Viitattu 7.6.2018.
  96. ↑ Sirpa Repo: Nuoresta ampujasta vuoden urheilija, FC Hongan naisista vuoden joukkueLänsiväylä. Viitattu 7.6.2018.
  97. ↑ Verkostot espoo.fi. Espoon kaupunki. Viitattu 17.12.2018.
  • Paikkala, Sirkka (toim.): Järvi-Espoo : vesistönimet, luontoa, historiaa ja tulevaisuutta. Espoon kaupunkisuunnitteluviraston nimistöyksikkö, 1992. ISBN 951-857-201-0.
  • Ahola, Joel: Nuuksio : retkeilyopas & kartta. Helsinki: Retkeilymedia Ahola ja Affecto Oy, 2008. ISBN 978-951-593-200-6.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Espoo.
Wikimatkat
Wikimatkoissa on matkaopas aiheesta Espoo.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Blogitekstit (Atom)