Etelä-Karjalan maakunta
| Etelä-Karjalan maakunta | |
|---|---|
 |  |
| vaakuna | |
 | |
lippu
|
sijainti
|
| Historialliset läänit | Viipurin ja Savonlinnan lääni(1634–1721) Savonlinnan ja Kymenkartanon lääni (1721–1747) Viipurin lääni (1812–1945) Kymen lääni (1945–1997) Etelä-Suomen lääni (1997–2009) |
| Maakuntakeskus | Lappeenranta |
| Maakuntajohtaja | Matti Viialainen |
| Kokonaispinta-ala | 6 872,10 km² 16:nneksi suurin 2017 [1] |
| – maa | 5 326,91 km² |
| – sisävesi | 1 545,19 km² |
| Väkiluku | 128 760 16:nneksi suurin 31.12.2018 [2] |
| – väestötiheys | 24,17 as./km² (31.12.2018) |
| Maakuntalaulu | Karjalaisten laulu |
| Nimikkolajit | |
| – järvi | Saimaa |
| – kala | järvilohi |
| – kasvi | kangasvuokko |
| – kivi | spektroliitti |
| – lintu | satakieli |
| Lyhenne | FI-02 |
Etelä-Karjala (ruots. Södra Karelen, Sydkarelen) on maakunta Kaakkois-Suomessa Etelä-Suomen aluehallintoviraston toimialueella. Etelä-Karjalan maakuntakeskus on Lappeenranta.
Etelä-Karjala on nimensä mukaisesti eteläinen osa Suomen puolelle jääneestä osasta vanhaa historiallista Suomen Karjalaa. Kulttuurillisesti ja historiallisesti alue on osaa vanhaa Viipurin lääniä. Etelä-Karjalan pohjoisin kunta on Parikkala ja eteläisin Lappeenranta. Etelä-Karjalaa ympäröivät Kymenlaakso lounaassa, Etelä-Savo pohjoisessa, Pohjois-Karjala koillisessa, VenäjänLeningradin alue etelässä ja Karjalan tasavalta idässä.
Bruttokansantuote Etelä-Karjalassa oli 35 382 euroa/asukas vuonna 2011.
Sisällysluettelo
Kunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuntakeskukset
30 000–100 000 as. kunta
10 000–30 000 as. kunta
3 000–10 000 as. kunta
Etelä-Karjalan maakunta kuntakeskuksineen.
Etelä-Karjala jakaantuu kahteen seutukuntaan ja yhdeksään kuntaan, joista kaksi on kaupunkeja. Kuntakeskusten sijainti käy ilmi oheisesta maakuntakartasta.
| Nimi | Vaakuna | Kuntamuoto | Väkiluku[3] | Pinta-ala[4] | Väestötiheys | Seutukunta | Perustettu |
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Lappeenranta (ruots. Villmanstrand) |  | maakunnan pääkaupunki | 72 705 | 1 723,56 km² | 50,71 as./km² | Lappeenrannan seutukunta | 1649 |
| Imatra |  | kaupunki | 26 935 | 191,28 km² | 173,76 as./km² | Imatran seutukunta | 1948 |
| Ruokolahti |  | kunta | 5 096 | 1 219,85 km² | 5,41 as./km² | Imatran seutukunta | 1868 |
| Parikkala |  | kunta | 4 844 | 760,71 km² | 8,18 as./km² | Imatran seutukunta | 1635 |
| Taipalsaari |  | kunta | 4 715 | 761,94 km² | 13,67 as./km² | Lappeenrannan seutukunta | 1571 |
| Luumäki |  | kunta | 4 660 | 859,84 km² | 6,21 as./km² | Lappeenrannan seutukunta | 1642 |
| Savitaipale |  | kunta | 3 430 | 690,56 km² | 6,36 as./km² | Lappeenrannan seutukunta | 1639/1867 |
| Rautjärvi |  | kunta | 3 335 | 401,90 km² | 9,49 as./km² | Imatran seutukunta | 1871 |
| Lemi |  | kunta | 3 040 | 262,48 km² | 13,95 as./km² | Lappeenrannan seutukunta | 1688/1867 |
Entiset kunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Etelä-Karjalaan kuuluvat myös Suomelle jääneet osat Jääsken ja Säkkijärven kunnista, joiden alueista suurin osa jäi toisen maailmansodan jälkeen luovutetulle alueelle. Näiden kuntien Suomelle jääneet osat liitettiin jo 1940-luvulla muihin kuntiin.
Luovutetut kunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Talvi- ja jatkosodan seurauksena Suomi luovutti Neuvostoliitolle noin puolet Suomen Karjalan pinta-alasta. Lappeenrannan kaupunginkirjaston ylläpitämän Carelica-kotiseutukokoelman keruualue kattaa seuraavat 33 luovutetun alueen lakkautettua kaupunkia, kauppalaa ja kuntaa.[5][6] Näiden kuntien perinnevaakunat eivät ole virallisia, vaan luovutettuja alueita edustavien säätiöiden ja seurojen tunnuksia.[7]
Näistä kunnista vain osa Jääsken ja Säkkijärven alueista kuuluu edelleen Suomeen, mutta niiden Suomelle jääneet osat liitettiin pian sodan jälkeen muihin kuntiin.
Suurimmat taajamat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 2017 Etelä-Karjalassa sijaitsi 21 taajamaa.[8] Seuraavassa on lueteltu maakunnan 10 suurinta taajamaa.
| # | Taajama | Kunta | Väkiluku (31.12.2017)[9] |
|---|---|---|---|
| 1 | Lappeenrannan keskustaajama | Lappeenranta 55 740 Taipalsaari 3 | 55 743 |
| 2 | Imatran keskustaajama | Imatra 26 370 Lappeenranta 1 494 Ruokolahti 320 | 28 184 |
| 3 | Joutsenon kirkonkylä | Lappeenranta | 6 876 |
| 4 | Rasila | Ruokolahti | 2 608 |
| 5 | Taavetti | Luumäki | 2 126 |
| 6 | Saimaanharju | Taipalsaari | 1 838 |
| 7 | Savitaipaleen kirkonkylä | Savitaipale | 1 829 |
| 8 | Simpele | Rautjärvi | 1 685 |
| 9 | Parikkalan kirkonkylä | Parikkala | 1 543 |
| 10 | Taipalsaaren kirkonkylä | Taipalsaari | 906 |
Maakuntakeskusta vastaava keskustaajama on lihavoitu.
Etelä-Karjalan liitto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Etelä-Karjalan liitto on yksi Suomen 18 maakuntaliitosta. Siihen kuuluvat kaikki Etelä-Karjalan kunnat. Liiton päättävien elinten luottamushenkilöt ovat jäsenkuntien poliittisia vaikuttajia, jotka edustavat kuntalaisia kunnallisvaalien tuloksen mukaisesti.[10]
Liitto ajaa maakunnan, kuntien, väestön ja elinkeinoelämän etuja ja sen tavoitteena on maakunnan henkisen ja aineellisen hyvinvoinnin sekä kulttuurin edistäminen. Sen lakisääteisiä tehtäviä ovat alueiden kehittäminen ja maakuntakaavoitus. Lisäksi liitossa tehdään maakuntaa koskevia tutkimuksia, tilastointia, suunnitelmia ja selvityksiä. Liitto on myös maakunnan vaikuttajien ja sidosryhmien yhteistyöorganisaatio.[10]
Väestönkehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Seuraavassa kuvaajassa on esitetty maakunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.
Etelä-Karjalaa luonnehtivat järvet, Salpausselän harjut ja kankaat, sekametsät ja kylämaisemat.
Matkailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Etelä-Karjala on suosittu ympärivuotinen matkailukohde. Alueen matkailun erityispiirteitä ovat viisumivapaat risteilyt Venäjälle sekä seudun monipuolinen luonto.[12] Etelä-Karjalassa matkailijoille on tarjolla muun muassa golfkenttiä, kylpylöitä, safareita ja tapahtumia.[13] Maakunnassa sijaitsee Imatran Valtionhotellin ja Imatran kylpylän lisäksi historiallinen Lappeenrannan Kylpylä ja syksyllä 2011 toimintansa aloittanut Holiday Club Saimaan kylpylähotelli.[14][15]
Etelä-Karjalan maisemia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nykyinen Etelä-Karjala on muodostunut selväpiirteiseksi aluekokonaisuudeksi vasta toisen maailmansodan ja alueluovutusten jälkeen. Sen nimikin vakiintui käyttöön nykyisessä merkityksessään vasta 1950-luvulla, varsinkin sen jälkeen, kun vuonna 1954 perustettiin Etelä-Karjalan maakuntaliitto.[16] Aikaisemmin se on ollut Savon ja Karjalan historiallisten maakuntien raja-aluetta[17], jossa käsitykset maakuntien välisestä rajasta ovat eri aikoina vaihdelleet.
Nykyistä Etelä-Karjalaa ovat aikoinaan halkoneet luode-kaakko-suunnassa Pähkinäsaaren (1323) ja Täyssinän (1595) rauhojen rajat. Stolbovan rauhassa vuonna 1617 se joutui kokonaan Ruotsille, mutta vuonna 1721 Uudenkaupungin rauhassa se jaettiin jälleen Ruotsin ja Venäjän kesken, ja vuonna 1743 Turun rauhassa se joutui kokonaisuudessaan Venäjälle osana Vanhaa-Suomea. Kun Vanha-Suomi vuonna 1812 yhdistetiin Suomen suuriruhtinaskuntaa, siitä muodostettiin Viipurin lääni, johon myös nykyinen Etelä-Karjala kokonaisuudessaan kuului toiseen maailmansotaan saakka. Maakunnassa mielessä suuri osa siitä kuitenkin luettiin vielä 1900-luvun alkupuolella yleensä Savoon kuuluvaksi.[18]
Nykyisen Etelä-Karjalan itäisimmät kunnat Simpele, Parikkala, Saari ja Uukuniemi luettiin ennen toista maailmansotaa kuuluviksi Laatokan-Karjalaan. Viipurin länsipuolella olevaa aluetta nimitettiin ennen sotaa Lounais-Karjalaksi[19], mutta siitä jäi sodan jälkeen Suomelle vain pieni osa, josta Etelä-Karjalaan kuuluvat nykyisin lähinnä vain entiset, myöhemmin Lappeenrantaan liitetyt Ylämaan ja Nuijamaan kunnat. Lounais-Karjalaan kuuluivat aikoinaan myös Virolahti ja Miehikkälä, mutta nykyisin ne luetaan Kymenlaaksoon. Muu osa nykyistä Etelä-Karjalaa, muun muassa Lappeenranta ja Imatra, katsottiin 1900-luvun alkupuolella muun muassa hakuteoksissa tavallisesti Savoon kuuluviksi.[20][21] Tämä johtui pitkälti siitä, että Topelius oli Maamme kirjassaan maininnut koko Saimaan ja Imatran koskenkin sijaitsevan Savossa.[16][22] Eino Jutikkalan mukaan kyseessä tämä johtui kuitenkin vain historiallisesta väärinkäsityksestä: Uudenkaupungin rauhan rajaa oli alettu pitää maakuntien rajana, vaikka Savon ja Karjalan välisenä heimorajana oli jo 1500-luvulla pidetty silloisten Viipurin ja Savonlinnan linnaläänien välistä rajaa, joka kutakuinkin vastaa nykyistäkin Etelä-Savon ja Etelä-Karjalan välistä maakuntarajaa. Paikalliset asukkaat olivatkin vanhastaan käsittäneet Imatran seudun Karjalaan kuuluvaksi.[16]
Etelä-Karjalassa syntyneitä tai vaikuttaneita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2017 1.1.2017. Maanmittauslaitos. Viitattu 2.7.2017.
- ↑ Ennakkoväkiluku muuttujina Kuukausi, Alue, Sukupuoli ja Tiedot 29.1.2019. Tilastokeskus. Viitattu 30.1.2019.
- ↑ Ennakkoväkiluku sukupuolen mukaan alueittain 2018 31.12.2018. Tilastokeskus. Viitattu 3.2.2019.
- ↑ Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2019 1.1.2019. Maanmittauslaitos. Viitattu 16.3.2019.
- ↑ Carelica Lappeenrannan kaupunki. Viitattu 12.12.2011.
- ↑ Pitäjät Lappeenrannan kaupunki. Viitattu 12.12.2011.
- ↑ Luovutetun Karjalan pitäjien vaakunat ja standaarit Karjalan Liitto. Viitattu 12.12.2011.
- ↑ Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.201728.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 27.11.2018.
- ↑ Taajamat väkiluvun ja väestöntiheyden mukaan 31.12.2017 Tilastokeskus. Viitattu 27.11.2018.
- ↑ a b Etelä-Karjalan liitto Etelä-Karjalan liitto. Viitattu 11.7.2014.
- ↑ Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980–2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Viitattu 29.12.2017.
- ↑ Etelä-Karjalan Liitto Etelä-Karjalan Liitto. Viitattu 7.8.2012.
- ↑ goSaimaa-matkailusivusto goSaimaa Oy. Viitattu 7.8.2012.
- ↑ Kylpyläelämyksiä Saimaalla gosaimaa.com. GoSaimaa. Viitattu 10.8.2012.
- ↑ Etelä-Karjalaan taas uusi kylpylä mtv3.fi. 24.2.2012. MTV3. Viitattu 10.8.2012.
- ↑ a b c Yrjö Kaukiainen, Jouko Nurmiainen: ”Hajanaisesta jäännösalueesta Etelä-Karjalan maakunnaksi”, Viipurin läänin historia, VI osa: Karjalan itärajan varjossa, s. 306–310. Karjalan kirjapaino, 2010. ISBN 978-952-5200-76-8.
- ↑ ”Etelä-Karjala”, Otavan iso Fokus, 2. osa (El–Io), s. 737. Otava, 1973. ISBN 951-1-00272-4.
- ↑ ”Suomen kartta, osa 4”, Pieni tietosanakirja, 4. osa (San Remo-Öölanti). (Karttaan on merkitty sekä läänien että kapeammalla viivalla myös Suomen historiallisten maakuntien rajat). Otava, 1928. Teoksen verkkoversio.
- ↑ ”Karjala”, Tietosanakirja, 4. osa (Kaivo-Kulttuurikieli), s. 367. Tietosanakirja Oy, 1912.Teoksen verkkoversio.
- ↑ ”Lappeenranta”, Pieni tietosanakirja, 2. osa (Isopurje-Maskotti). Otava, 1926. Teoksen verkkoversio.
- ↑ ”Savo”, {{{Nimike}}}, s. 33. Otava, 1928. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Zachris Topelius: ”Landskapen”, Boken om vårt land. Läsebok for de lägsta läroverk i Finland, andra kursen, s. 31. Ab Svenska Läromedel, 1937 (näköispainos). Teoksen verkkoversio.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||
| ||
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti