Geta (kunta)

Geta (kunta)

Siirry navigaatioonSiirry hakuun
Geta
Geta.vaakuna.svgGeta.sijainti.suomi.2008.svg
sijainti
Sijainti60°22′30″N, 19°50′45″E
MaakuntaAhvenanmaan maakunta
SeutukuntaÅlands landsbygd
Hallinnollinen keskusVestergeta
Pinta-ala ilman merialueita87,46 km²
302:nneksi suurin 2019 
Kokonaispinta-ala605,66 km²
189:nneksi suurin 2019 [1]
– maa84,55 km²
– sisävesi2,91 km²
– meri518,20 km²
Väkiluku507
305:nneksi suurin 31.12.2018 [2]
– väestötiheys6,00 as./km² (31.12.2018)
Ikäjakauma2016 [3]
– 0–14-v.15,4 %
– 15–64-v.62,5 %
– yli 64-v.22,0 %
Äidinkieli2016 [4]
– suomenkielisiä5,6 %
– ruotsinkielisiä87,4 %
– muut7,0 %
Kunnallisvero18,50 %
294:nneksi suurin 2019 [5]
KunnanjohtajaErik Brunström
www.geta.ax
Geta [je:ta] on Suomen kunta, joka sijaitsee Ahvenanmaan maakunnassa. Getan väkiluku on 507 (31. joulukuuta 2018)[2] ja pinta-ala 605,66 km², josta 84,55 km² maata, 2,91 km² sisävesiä ja 518,20 km² merta (1. tammikuuta 2019).[1] Kunta on yksikielisesti ruotsinkielinen ja 87,4 prosenttia sen asukkaista puhuu äidinkielenään ruotsia.[4]
Getan vaakunan on suunnitellut Matts Dreijer, ja se on vahvistettu vuonna 1951.[6]

Maantiede ja luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Geta sijaitsee Manner-Ahvenanmaan pohjoispäässä. Sen eteläpuolella ovat Hammarland, Finström ja Saltvik, joista Getalla on maaraja ainoastaan Finströmin kanssa runsaan kilometrin levyistä kannasta pitkin. Getan keskustasta on sinne päättyvää päätietä 4 pitkin noin 40 kilometriä Maarianhaminaan ja runsaat 20 kilometriä pohjoisen Ahvenanmaan keskustaajamaan Godbyhyn. Getan keskuspaikka on Vestergeta, jossa sijaitsevat kirkko, kunnantoimisto, koulu, pankki ja kauppa. Pääosa Getan asukkaista on vanhastaan saanut toimeentulonsa maa-, metsä- ja puutarhataloudesta sekä kalastuksesta. Getan huomattavin maatila on ollut Bolstaholmin kartano. Kunnan asutus on keskittynyt Godbystä tulevan päätien ja sen sivuteiden varsille.[7]
Getan maisemakuva on muiden Manner-Ahvenanmaan pohjoisosan kuntien tavoin kumpuileva ja sitä leimaavat korkeat kalliot kitukasvuisine mäntyineen. Getan vuoret ovat jo kauan olleet tunnettu matkailukohde ja niiden korkein kohta ulottuu 107 metrin korkeuteen merenpinnasta. Vuorten laelta avautuvat laajat näköalat länteen ja pohjoiseen Selkämerelle. Vuorilla olevat näkötorni ja Soltunan matkailumaja on rakennettu 1930-luvun alussa ja ne on suunnitellut arkkitehti Lars Sonck. Vuorten rinteen alaosassa lähellä meren rantaa on monin paikoin vaarallisia jyrkänteitä ja rotkoja, joista tunnetuin on Djupviksgrottenin luola.[7]
Getan länsiosa muodostuu muutamista suurehkoista ja useista pienistä saarista. Suurimpia saaria ovat Andersö, Isaksö, Dånö, Dånö Gamlan ja Hällö sekä osittain Hammarlandin puolella oleva Lökö. Getan alueella on muutamia pikkujärviä, joista huomattavin on runsaasta linnustostaan tunnettu Bolstaholmsträsk.[7]
Getassa sijaitsee toinen erittäin harvinaisen kivikkokurjenpolven kahdesta nykyisin tiedossa olevasta esiintymästä Suomessa. Kunnan alueelta on tavattu eräitä muitakin harvinaisia kasvi- ja eläinlajeja, kuten kirjopikarililja ja kanerva- eli kangaskäärme. Viimeksi mainittua ei ole havaittu lainkaan Manner-Suomessa.
Soltuna, Geta

Kylät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kunnassa on 16 kylää: Andersö, Bolstaholm, Dånö, Finnö, Gräggnäs, Höckböle, Isaksö, Labbnäs, Möckelgräs, Olofsnäs (Olsnäslähde?), Pantsarnäs, Rankoskär, Skinnarböle, Snäckö, Vestergeta ja Östergeta.[8]
Getassa on ala-asteen koulu.[9]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäiset merkit ihmisasutuksesta Getan alueella ajoittuvat toiselle vuosituhannelle ennen ajanlaskun alkua, jolloin eräillä luodoilla on asustanut kalastajia ja hylkeenpyytäjiä. Pysyvämpi asutus lienee alkanut rautakauden loppuvaiheissa. Kunnan alueelta löydetyt kalmistot osoittavat ensimmäisten asukkaiden tulleen Ruotsista. 1800- ja 1900-lukujen taitteessa Getan asukasluku oli suurimmillaan yli tuhat henkeä, mutta kunnan melko syrjäisen sijainnin vuoksi väkiluku alkoi jo 1900-luvun alkupuolella pienentyä lähinnä Ruotsiin suuntautuneesta muuttoliikkeestä johtuen.[7]Vuoden 1960 väestönlaskennan mukaan Getassa asui 587 henkilöä[10], mutta kymmenen vuotta myöhemmin enää 470 henkeä[11]. Vuoden 1985lopussa Getassa oli 456 asukasta.[12] Viimeisten vuosikymmenten aikana Getan asukasluku on jälleen noussut; vuoden 2001 alussa kunnassa asui 478 henkeä.[13]
Geta mainittiin Finströmin seurakuntaan kuuluvana kappelina 1480-luvulla. Getan seurakunta itsenäistyi vuonna 1906, mutta nykyisin Geta ja Finström muodostavat jälleen yhteisen seurakunnan, joka kuuluu Porvoon hiippakuntaan.[14]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.
Getan väestönkehitys 1980–2015
VuosiAsukkaita
1980
  
471
1985
  
443
1990
  
478
1995
  
461
2000
  
478
2005
  
444
2010
  
475
2015
  
500
Lähde: Tilastokeskus.[15]
Vuoden 2016 taajamarajauksen mukaan Getassa ei ole lainkaan taajamia. Vuoden 2016 lopussa Getassa oli 495 asukasta, joista 476 asui haja-asutusalueilla ja 19 asukkaan asuinpaikan koordinaatit eivät olleet tiedossa.[16]

Seurakunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2018 aluejaon mukaan Getassa on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:[17]
Seurakunta toimii myös Finströmin kunnan alueella.
Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Getan alueella toimii Turun ortodoksinen seurakunta.[18]

Entiset seurakunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa luettelossa on mainittu historiallisella ajalla lakkautetut seurakunnat Getan kunnan nykyisellä alueella.[17]

Liikenne ja palvelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Getasta on päivittäinen linja-autoyhteys Maarianhaminaan. Kesäisin liikennöi myös polkupyörälautta Hällöstä Hammarlandin Skarpnåtöhön.

Nähtävyyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Getan kirkko
  • Dånön kotiseutumuseo
  • Getan vuoret (Getabergen), näkötorni
  • Djupviksgrottenin luola

Ruokakulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Getan pitäjäruoaksi äänestettiin 1980-luvulla makaroner och fläsk, maidossa ja vedessä keitetyt makaronit paistetun sianlihan ja mustikkahillon kera.[19]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Siirry ylös kohtaan:a b Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2019 1.1.2019. Maanmittauslaitos. Viitattu 16.3.2019.
  2. ↑ Siirry ylös kohtaan:a b Ennakkoväkiluku sukupuolen mukaan alueittain 2018 31.12.2018. Tilastokeskus. Viitattu 3.2.2019.
  3. ↑ Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2016 31.12.2016. Tilastokeskus. Viitattu 18.12.2017.
  4. ↑ Siirry ylös kohtaan:a b Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2016 31.12.2016. Tilastokeskus. Viitattu 18.12.2017.
  5. ↑ Luettelo kuntien ja seurakuntien tuloveroprosenteista vuonna 2019 30.11.2018. Verohallinto. Viitattu 6.1.2019.
  6. ↑ Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1980, s. 157. Otava 1979, Helsinki.
  7. ↑ Siirry ylös kohtaan:a b c d Hannu Tarmio, Pentti Papunen ja Kalevi Korpela (toim.): Suomenmaa 1: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos, kuntaosio s. 193–198. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1967.
  8. ↑ Invånarantalet i byar och stadsdelar 1990–2012 (XLS) Ålands statistik och utredningsbyrå (ÅSUB). Viitattu 18.4.2013. (ruotsiksi)
  9. ↑ Grundskolor på Åland Alandliving. Viitattu 4.3.2018.
  10. ↑ Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1963, s. 162. Helsinki: Otava, 1962.
  11. ↑ Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1972, s. 140. Helsinki: Otava, 1971.
  12. ↑ Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1987, s. 176. Helsinki: Otava, 1986.
  13. ↑ Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 2002, s. 202. Helsinki: Otava, 2001.
  14. ↑ Otavan iso tietosanakirja, osa 2. Helsinki: Otava, 1962 (2. painos).
  15. ↑ Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980–2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Viitattu 8.1.2018.
  16. ↑ Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.201728.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 2.12.2018.
  17. ↑ Siirry ylös kohtaan:a b Yhteystiedot – Suomen evankelis-luterilainen kirkko evl.fi. Viitattu 23.8.2018.
  18. ↑ https://ort.fi/seurakunnat-hiippakunnat-ja-luostarit/seurakunnat/turun-ortodoksinen-seurakunta
  19. ↑ Kolmonen, Jaakko 1988. Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat. Helsinki: Patakolmonen Ky. S. 11.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Blogitekstit (Atom)