Keuhkokuume (pneumonia) aikuisilla

Keuhkokuume (pneumonia) aikuisilla

Lääkärikirja Duodecim
8.10.2018
infektiosairauksien erikoislääkäri Jukka Lumio ja lastentautien erikoislääkäri Hannu Jalanko
Keuhkokuume on keuhkokudoksen tulehdustauti. Keuhkokuumetta on aina pidettävä vakavana yleisinfektiona. Suomessa kotona sairastuu vuosittain noin 50 000 henkilöä keuhkokuumeeseen. Lähes joka toinen tarvitsee hoidon aloittamisen sairaalassa. Keuhkokuume on tavallisin pienillä lapsilla (ks. «Keuhkokuume lapsella»1) ja yli 65-vuotiailla. Lisäksi Suomessa noin 5 000 sairastuu vuosittain sairaalahoidon aikana (sairaala)keuhkokuumeeseen. Tupakoijilla, alkoholin suurkuluttajilla, kroonista keuhkoputkitulehdusta tai keuhkoahtaumatautia (ks. «Keuhkoahtaumatauti (COPD)»2) sairastavilla ja muuten huonokuntoisilla tai hyvin iäkkäillä on muita enemmän keuhkokuumeita.

Aiheuttajat

Keuhkokuumeita aiheuttavat sekä bakteerit että virukset. Kolmasosassa aikuisten bakteeriperäisistä keuhkokuumeista on myös virus osallisena. Lasten keuhkokuumeista enemmän kuin puolet on virusten aiheuttamia (ks. «Keuhkokuume lapsella»1). Vaikka keuhkokuume alkaisi virusinfektiona, silloinkin mukaan liittyy noin viidesosalla bakteeri, yleisimmin pneumokokki (Streptococcus pneumoniae). Influenssavirukset ja joskus tavalliset flunssaviruksetkin voivat yksinäänkin aiheuttaa keuhkokuumeen aikuisillekin (ks. «Nuhakuume, flunssa»3).
Aikuisilla keuhkokuume on useimmiten (noin 80 %:lla) ensisijaisesti bakteerin aiheuttama. Yleisin aiheuttajabakteeri on pneumokokki, joka aiheuttaa taudeista noin puolet. Toiseksi yleisin on mykoplasma (ks. «Mykoplasmat ja ureaplasmat taudinaiheuttajina»4). Mykoplasma esiintyy 7 vuoden jaksoissa epidemiavuosina (syystalvisin), ja epidemian aikana se on usein nuorilla aikuisilla ja keski-ikäisillä yleisin keuhkokuumeen syy. Vuosi 2017 ei ollut erityinen epidemiavuosi, ja tapauksia todettiin noin 2 500.
Muita keuhkokuumeen aiheuttajia ovat influenssa (epidemian aikana), keuhkoklamydia (Chlamydia pneumoniae), jonka aiheuttamia tautitapauksia todettiin vuonna 2017 tavanmukainen määrä (268) sekä legionella (erityisesti ulkomaanmatkojen jälkeen, 27 keuhkokuumetta(ks. «Legioonalaistauti (legionelloosi)»5). Henkilöillä, joilla on krooninen keuhkosairaus (esimerkiksi keuhkoahtaumatauti, ks.«Keuhkoputkentulehdus (bronkiitti) aikuisilla»6), kolibakteeri ja stafylokokki sekä monet muutkin "tavalliset" bakteerit voivat aiheuttaa keuhkokuumeen. Tuberkuloosikin voi olla keuhkokuumeen syy erityisesti iäkkäillä ihmisillä ja niillä, jotka ovat syntyneet maissa, joissa tuberkuloosi on yleinen (ks.«Tuberkuloosi»7). Harvinaisempia ja vain matkailuun liittyviä keuhkokuumeen aiheuttajia on esitetty taulukossa 1.
Aikuisten keuhkokuumeen riskiä lisäävät monet pitkäaikaissairaudet. Tämän vuoksi näitä sairauksia sairastavat henkilöt ovat Suomessa oikeutettuja maksuttomaan influenssarokotukseen (ks.«Influenssa»8).

Oireet ja diagnoosi

Keuhkokuumeen tyypilliset oireet ovat nopeasti nouseva kuume, kylki- tai vatsakipu, uutena alkanut tai pahentunut yskä ja hengenahdistus. Poikkeuksellinen väsymys ja sairauden tunne ovat bakteerikeuhkokuumeelle tyypillisiä yleisoireita, ja hyvin iäkkäillä nämä sekä sekavuus voivat olla sen ainoatkin oireet. Keuhkokuumetta on syytä epäillä myös silloin, kun tauti alkaa tyypillisen flunssan oirein (ks. «Nuhakuume, flunssa»3), mutta muuttuu viikon kuluttua tai myöhemmin uudelleen ankarammaksi, ja erityisesti, jos ilmaantuu hengityksen raskautta ja uudelleen kuumetta. Yskän jatkuminen pitkään (viikkojakin) flunssan jälkeen ja yskösten limaisuuden lisääntyminen ainoina oireina eivät viittaa keuhkokuumeeseen, vaan ovat yleensä luonnollinen osa paranemista.
Rajuoireisen keuhkokuumeen yleisin aiheuttajabakteeri on pneumokokki. Siinäkin kuume voi silti aluksi olla lievää. Mykoplasman aiheuttamassa keuhkokuumeessa sairaan kunto säilyy usein hyvänä, vaikka kuume olisi korkea ja kestäisi useamman päivän (ks. myös «Mykoplasmat ja ureaplasmat taudinaiheuttajina»4). Mykoplasma on erityisesti nuorten ja keski-ikäisten tauti. Keuhkoklamydian aiheuttama tauti muistuttaa enemmän mykoplasman kuin pneumokokin aiheuttamaa tautia. Legionellan ja influenssavirusten aiheuttamassa keuhkokuumeessa hengenahdistus voi kehittyä pahaksi jo muutamassa päivässä (ks. «Legioonalaistauti (legionelloosi)»5). Pneumokokin aiheuttama keuhkokuume on yleisin iäkkäillä, vaikka voikin tulla minkä ikäiselle tahansa.
Keuhkojen kuuntelu antaa usein vihjeen, että kyseessä on keuhkokuume, mutta ei suinkaan aina. Niinpä keuhkokuume varmistetaan yleensä keuhkojen röntgenkuvauksella. Keuhkokuumeen eri aiheuttajia ei oireiden, laboratoriotutkimusten eikä keuhkoröntgenkuvankaan perusteella voida luotettavasti päätellä. Suuri C-reaktiivisen proteiinin (CRP:n) pitoisuus (luokkaa yli 100 mg/l) veressä (ks.«CRP (P-CRP)»9) ja tyypilliset muutokset verenkuvassa (valkoisten verisolujen määrissä) viittaavat bakteeritautiin, mutta eivät ole täysin luotettavia erottelijoita. Siksi sekä lasten että aikuisten keuhkokuume hoidetaan aina antibiootilla.
Keuhkokuumeen aiheuttajan selvittämisessä on syytä aina tuoda esiin mahdolliset ulkomaanmatkat muutaman kuukauden ajalta ja mahdolliset yhteydet tuberkuloosiin sairastuneisiin henkilöihin. Näin autetaan huomioimaan harvinaisempiakin taudin aiheuttajia, kuten legionellaa (ks. «Legioonalaistauti (legionelloosi)»5) ja tuberkuloosia (ks. «Tuberkuloosi»7). Verenmyrkytys (ks. «Verenmyrkytys eli sepsis»10) ja malaria (ks. «Malaria»11) voivat muistuttaa alkuvaiheessa keuhkokuumetta, jos ne johtavat hengenahdistukseen keuhkojen vaurioitumisen takia, mikä näkyy röntgenkuvassakin varjostumina.
Keuhkokuumeeseen sairastuneista nuorista ja keski-ikäisistä siihen kuolee harvempi kuin yksi sadasta, mutta yli 75-vuotiaista joka kuudes. Ero selittyy osin huonommalla yleiskunnolla, osin sillä, että iäkkäiden taudeissa on lähes aina mukana pneumokokki. Kaiken kaikkiaan keuhkokuume on yleisin kuolinsyy erittäin vaikeasti sairailla ja tehohoidossa olevilla, silloin kun perustautiin ei pystytä antamaan apua.

Milloin hoitoon

Keuhkokuumetta tulee epäillä, kun kuumetautiin liittyy hengityksen raskautta tai rinnan alueen painontunnetta tai kipuja. Silloin on aina hakeuduttava lääkärin hoitoon. Päivystysvastaanotolle on lähdettävä, jos hengenahdistus on selvä tai tauti on selvästi heikentänyt yleistä jaksamista. Taudin alkaminen viikon kuluessa ulkomaisesta hotelliyöpymisestä tai kylpyläkäynnin jälkeen on lisäsyy hoitoon hakeutumiseen (legionelloosi?).

Hoito

Antibioottihoito aloitetaan heti, kun tautia on päädytty pitämään keuhkokuumeena. Hyväkuntoisen potilaan lievä keuhkokuume voidaan hoitaa tabletein kotona. Kotihoidossa antibioottikuurin suositeltu kesto on vähintään 5 päivää, useimmiten 7 päivää. Yleisimmin Suomessa määrättävät antibiootit ovat amoksisilliini ja doksisykliini. Amoksisilliini tehoaa yleisistä aiheuttajista vain pneumokokkiin. Muita käytetään erityisin syin, esimerkiksi mykoplasmaa tai jotain harvinaisempaa aiheuttajaa epäiltäessä. Uudelleen lääkäriin on syytä mennä aina, jos vointi huononee (erityisesti hengitys vaikeutuu) tai jos tauti ei antibioottihoidon aikana kolmessa päivässä ole yhtään lievittynyt. Huonokuntoisemman potilaan hoito aloitetaan sairaalassa, jolloin antibiootti annetaan suonensisäisesti. Lapset ja iäkkäät potilaat otetaan sairaalahoitoon työikäistä aikuista herkemmin.
Tavanomaisessakin tapauksessa toipuminen on hidasta ja vie yleensä nelisen viikkoa, joskus kauemminkin, ennen kuin kunto on täysin palannut. Keuhkokuumeeseen liittyy harvoin vakavia sivujuonteita, kuten märkäinen keuhkopussin tulehdus (ks. «Keuhkopussin nestekertymä (keuhkopussin tulehdus, pleuriitti)»12) tai keuhkopaise. Jos näin käy, aiheuttaja voi olla jokin bakteeri, jota ei ole hoidossa huomioitu (esimerkiksi stafylokokki, gramnegatiivinen sauvabakteeri). Jos potilas on alle 50-vuotias ja tupakoimaton ja hoito tehoaa nopeasti, ei keuhkokuumeen seurannassa tarvita uusintaröntgenkuvaa. Seurantakuva on tarpeen, jos potilas tupakoi tai taudin alkuvaiheessa otetussa keuhkokuvassa on havaittu muuhun sairauteen viittaavaa. Seurantakuva otetaan yleensä 6–8 viikon kuluttua paranemisesta.

Ehkäisy

Pneumokokkibakteerin aiheuttamaa keuhkokuumetta vastaan on olemassa rokote. Syyskuussa 2010 pneumokokkirokotus otettiin Suomen yleiseen rokotusohjelmaan alle 2-vuotiaille lapsille, ja nykyään se annetaan kaikille alle 5-vuotiaille. Tarkoitus on ehkäistä sekä pikkulasten korvatulehduksia että vakavia pneumokokkitauteja (kuten keuhkokuumetta). Joissain maissa pneumokokkirokotus on maksuton myös iäkkäille. Myös yli 65-vuotiaiden ottamista yleiseen rokotusohjelmaan pohditaan, ja osassa Suomen kuntia maksuton rokotus on toteutettukin. Immuunipuutteisille suositetaan pneumokokkirokotusta (ks. «Erityisryhmien rokottaminen»13). Pneumokokkirokotuksesta oletetaan hyötyvän samojen henkilöiden, joille maksutonta influenssarokotustakin tarjotaan (ks. «Influenssa»8). Yksi rokoteannos maksaa 40–90 € riippuen siitä, minkä rokotteen valitsee. Ei tiedetä, tarvitaanko aikuisilla suojan jatkuvuuden takaamiseksi ensimmäisen rokotuksen jälkeen tehosterokotusta ja kuinka usein.
Keuhkokuumetta sairastavaa ei tarvitse eristää sairaalassa, eikä häntä kotona hoitavien ja tapaavien tarvitse pelätä itse sairastuvansa.

Sairaalasyntyinen keuhkokuume

Noin joka sadas sairaalahoitoon joutuva saa hoitoon liittyvänä infektiona keuhkokuumeen. Sairaalakeuhkokuume on yleisin vakava ja kuolemaankin johtava sairaalainfektio. Mitä sairaampi on, sitä suurempi riski on. Erityisesti sairaalakeuhkokuumeelle altistavat syöpäsairaudet (erityisesti leukemia), suuret leikkaukset (kuten sydänleikkaukset) ja tehohoito hengityskonehoitoineen. Sairaalakeuhkokuumeita aiheuttavat eri bakteerit kuin kotona alkavaa tautia. Useimmiten aiheuttajabakteeria ei pystytä tunnistamaan. Sairaalakeuhkokuume vaatii aina laajakirjoisen suoneen annettavan antibioottihoidon. Sairaalakeuhkokuumeen riskiä on pystytty selvästi vähentämään sairaalahygieenisin keinoin, joista tärkein on hyvä käsihygienia. Riskiä ei kuitenkaan saada koskaan täysin pois.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti