Kokkola

Kokkola

Siirry navigaatioonSiirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo Kokkolan kaupungista. Nimen muita merkityksiä on lueteltu täsmennyssivulla.
Kokkola
Karleby
Kokkola.vaakuna.svgKokkola.sijainti.suomi.2009.svg
sijainti
Kokkolan vanha raatihuone
Kokkolan vanha raatihuone
Sijainti63°50′20″N,023°07′55″E
MaakuntaKeski-Pohjanmaan maakunta
SeutukuntaKokkolan seutukunta
Hallinnollinen keskusKokkolan keskustaajama
Perustettu1620
KuntaliitoksetKaarlela (1977)
Kälviä (2009)
Lohtaja (2009)
Ullava (2009)
Pinta-ala ilman merialueita1 487,12 km²
52:nneksi suurin 2019 
Kokonaispinta-ala2 730,80 km²
29:nneksi suurin 2019 [1]
– maa1 445,11 km²
– sisävesi42,01 km²
– meri1 243,68 km²
Väkiluku47 660
22:nneksi suurin 31.12.2018 [2]
– väestötiheys32,98 as./km² (31.12.2018)
Ikäjakauma2016 [3]
– 0–14-v.19,0 %
– 15–64-v.60,2 %
– yli 64-v.20,7 %
Äidinkieli2016 [4]
– suomenkielisiä84,0 %
– ruotsinkielisiä12,7 %
– muut3,4 %
Kunnallisvero21,75 %
49:nneksi suurin 2019 [5]
KaupunginjohtajaStina Mattila
Kaupunginvaltuusto43 paikkaa
  2017–2021[6]
 • Kesk.
 • SDP
 • RKP
 • Kok.
 • KD
 • Ps.
 • Vas.
 • Vihr.
12
8
5
5
5
3
3
2
www.kokkola.fi
Kaarlelan kirkko
Anders Chydeniuksen patsas Kokkolassa.
Mäntykankaan koulu
Vanha vesitorni
Kokkolan rautatieasemaa. Kuva etelään päin.
Halkokarin koulu
Kokkola (ruots. Karleby ent. Gamlakarleby) on Suomen kaupunki ja Keski-Pohjanmaan maakuntakeskus, joka sijaitsee Pohjanlahden rannikolla Keski-Pohjanmaan maakunnassa. Kokkola sijaitsee noin 120 kilometriä Vaasasta pohjoiseen ja noin 200 kilometriä Oulusta etelään. Kokkolan perustamisesta tulee kuluneeksi 400 vuotta vuonna 2020.
Kokkolan naapurikunnat ovat Halsua, Kalajoki, Kannus, Kaustinen, Kruunupyy, Lestijärvi, Luoto sekä Toholampi. Pietarsaari sijaitsee 37 kilometriä Kokkolasta lounaaseen.
Kaupungissa asuu 47 660 ihmistä (31.12.2018),[2] joista miehiä 49,1 ja naisia 50,9 prosenttia. Kunta on kaksikielinen: 84,2 prosenttia asukkaista puhuu äidinkielenään suomea, 13,5 prosenttia puhuu ruotsia ja muun kielisiä on 2,3 prosenttia.

Nimen alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vanhimmissa ruotsinkielisissä lähteissä Kokkola mainitaan nimellä Karlaby, minkä on päätelty tarkoittavan miesten, talonpoikien kylää. Suomenkielisen nimensä Kokkola lienee saanut kaupungin kohdalla olleesta kapeasta merenlahdesta, Kokkolahdesta, jonka rantakivillä kokkojen eli merikotkien kerrotaan istuskelleen. Toisen teorian mukaan nimi on peräisin vartiotulista, kokoista, joita poltettiin vihollisuuksien uhatessa.[7]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokkolan kaupungin kohdalla lainehti meri vielä ajanlaskun alun paikkeilla. Nykyinen Kirkonmäki nousi merestä 800-luvulla ja vähäinen selänne, jolle myöhemmin muodostui Ristirannan kylä ja Kokkolan kaupunki, erottui Pohjanlahdesta vasta 1100-luvulla. Maannousu alueella jatkuu yhä, ja se on noin 88 senttimetriä vuosisadassa.
Jo 1300-luvulla nykyisen Kirkonmäen (Kaarlela) alueella oli satama, kauppapaikka ja puukirkko. Kokkolan kappeliseurakunta sai alkunsa todennäköisesti vuonna 1467. Itsenäiseksi kirkkopitäjäksi Kokkola erosi Pedersören emäseurakunnasta viimeistään 1489. Nykyään Kaarlelan kirkoksi kutsuttu kivikirkko rakennettiin 1400-luvun lopulla - todennäköisesti samoihin aikoihin Kokkolan seurakunnan perustamisen kanssa.

Kaupungin perustaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokkola on Keski-Pohjanmaan maakuntakeskus ja Kokkolan seutukunnan keskus. Kokkolan kaupungin perusti Kustaa II Aadolf 7. syyskuuta 1620 Kaarlelan kirkonmäen länsipuolella sijainneen Ristirannan kylän paikalle[7], pääosin Sundin kartanon maille. Maannoususta johtuen vesiyhteys Kirkonmäeltä merelle oli jo huonontunut ja vaikutti edelleen huonontuvan. Kaupunki sai tuolloin nimekseen Gamlakarleby, ja sen vaakunassa paloi kolmiliekkinen, kumollaan oleva tervatynnyri. Samana vuonna perustettiin myös Uusikaarlepyy (Nykarleby), jonka vaakunassa esiintyy samoin kolmiliekkinen, mutta pystyssä oleva tervatynnyri.
Vuonna 1664 suuri tulipalo tuhosi kaupungin, minkä jälkeen J. Gedda laati kaupunkiin ruutuasemakaavan. Tuolloin laadittu ruutuasemakaava on vanhan kaupungin alueella pääosin säilynyt nykypäiviin asti.
Suureen Pohjan sotaan liittynyt isonvihan aika 1700-luvun alkupuoliskolla aiheutti Kokkolassa, kuten muuallakin Pohjanmaalla, tuntuvia tappioita ja menetyksiä. Vaikkakin osa väestöstä pääsi pakenemaan Ruotsiin, venäläiset sotajoukot surmasivat ja veivät vangeiksi suuren osan kaupungin väestöstä. Isonvihan päättyessä sodan ja ruton runtelemassa Kokkolassa oli vain 78 asukasta, mutta kaupunki elpyi nopeasti, ja 1750-luvulle tultaessa väkiluku oli jo miltei tuhat.
Tapulioikeudet Kokkola sai vuonna 1765, mikä takasi kaupungille mahdollisuuden tehdä kauppaa suoraan ulkomaisten kauppahuoneiden kanssa. Käytännössä tämä merkitsi sitä, että kokkolalaiset laivat purjehtivat yhä kauemmas maailman merillä ja laivojen koot kasvoivat samassa tahdissa.[7]
1700-luvun loppu ja 1800-luvun alku olivat Kokkolassa vaurastumisen aikaa. Kaupungin vientiartikkeleihin kuuluivat ennen kaikkea terva ja laivanrakennus. Kokkolalaisia laivoja myytiin muun muassa Tukholmaan, Kööpenhaminaan ja Lontooseen sekä muihin eurooppalaisiin satamakaupunkeihin. Terva puolestaan oli Suomen ensimmäinen todellinen maailmankauppatavara, ja purjelaivojen aikakaudella Suomi oli tervantuottajana maailman tärkeimpiä. Koko Suomen tervantuotannosta Kokkolan seutu tuotti peräti kolmanneksen.

Venäjän vallan aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjän vallan alle siirtyminen tiesi Kokkolassa taloudellista kasvua. Ulkomaille vietiin puutavaraa, tervaa, voita ja juustoa sekä potaskaa. Kaupunki vaurastui vauhdilla ja Yläkaupunkiin, Oppistaniin, alkoi kohota komeita kaksikerroksisia valtaporvarien asuntoja. Vuonna 1842kauppatorin, nykyisen Mannerheiminaukion, laitaan valmistui Carl Ludvig Engelin suunnittelema Raatihuone. Raatihuonetta vastapäätä oleva entinen Libeckin sairaala valmistui vuonna 1810. Työväki asui Alakaupungissa, Neristanissa, joka tunnetaan myös Kokkolan vanhana kaupunkina.
Laivanrakennuksen loistokausi ajoittuu Kokkolassa 1820- ja 1830-lukujen tienoille. Tuolloin koko maan kahdeksasta privilegioidusta laivaveistämöstä peräti kolme sijaitsi Kokkolassa, Kaustarinlahden rannalla.
1800-luvun puolessa välissä syttyi Krimin sota, joka myös "kauhiana" Oolannin sotana tunnetaan. Kokkolan osuus kyseisessä sodassa ei jäänyt aivan vaatimattomaksi, sillä vuonna 1854 Kokkolassa käytiin Halkokarin kahakkana tunnettu taistelu. Kahakassa kokkolalaiset torjuivat englantilaiset hyökkääjät, mikä herätti laajaa huomiota koko maassa aina keisari Nikolai I:stä myöten.
1800-luvun puolen välin jälkeen Kokkolan taloudellinen kasvu hieman pysähtyi. Tähän olivat syynä mm. uudentyyppiset laivat, joiden suojaamiseen ei enää tarvittu tervaa. Höyrykoneiden yleistyessä myös rautarunkoiset laivat alkoivat yleistyä. Rautarunkoisten laivojen valmistukseen ei Kokkolassa ollut kuitenkaan mahdollisuutta ja niin myös laivanrakennus tyrehtyi. Samoihin aikoihin valmistunut Saimaan kanava heikensi myös osaltaan Kokkolan asemaa kauppasatamana, kun Sisä-Suomen ja Savon pitäjät alkoivatkin lähettää tuotteitaan uutta laivareittiä pitkin Suomenlahden keskuksiin. Taloudellisen taantuman seurauksena yhä useammat kokkolalaiset hakeutuivat Amerikkaan. Siirtolaisuuden huippu sijoittui vuosisadan vaihteen tienoille.
Rautatie saatiin Kokkolaan vuonna 1885. Kartasta katsottuna on helppo huomata, että Pohjanmaan rata tekee aikamoisen mutkan Kokkolan kohdalla. Kokkolassa tiedetäänkin kertoa, että rautatieverkkoa suunniteltaessa Venäjän keisari Aleksanteri II muisti Halkokarin kahakan ja urhoolliset kokkolalaiset ja heidät palkitakseen määräsi rautatien vedettäväksi Kokkolan kautta.

Kokkola 1900-luvulla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen sisällissodan aikaisista tapahtumista Kokkolassa merkittävin oli venäläisen varuskunnan aseistariisuminen. Kokkolan valtaukseen osallistui valkoisten joukkoja myös lähikunnista. Punakaartiin liittyneet kokkolalaiset vangittiin jo aikaisessa vaiheessa ilman että varsinaisia taisteluja olisi ehditty käydä. Sodan päätyttyä elinkeinoelämä alkoi Kokkolassa elpyä.
1900-luvun alkupuolen oleellisimpia muutoksia Kokkolassa oli väestön suomalaistuminen. Kokkolan pohjois- ja itäpuolen maaseutukuntien suomenkielinen väestö hakeutui Kokkolaan, joka tarjosi tulokkaille työtä tehtailta, satamasta ja palvelusaloilta. Kieliriidoiltakaan ei vältytty.
Kaarlelan kunta (ruots. Karleby), joka tunnettiin vuoteen 1927 nimellä Kokkolan maalaiskunta, liitettiin vuoden 1977 alussa Kokkolaan. Kaarlelaan oli jo aikaisemmin liitetty Öjan kunta, joka kuului osana Kruunupyyhyn aina vuoteen 1932, jolloin siitä tuli itsenäinen kunta. Kokkolan ja Kaarlelan kuntaliitoksen yhteydessä Kokkolan ruotsinkieliseksi nimeksi tuli Karleby. Kuntaliitoksen yhteydessä Kokkolan väkiluku kasvoi noin 50 prosentilla ja pinta-ala noin 1 100 prosentilla. Kuntaliitoksen myötä sulkeutui eräänlainen ympyrä: Kaarlelan Ristirannan kylästä sai alkunsa Kokkolan kaupunki, johon yli 300 vuotta myöhemmin Kaarlela liitettiin.

Kuntaliitokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaarlelan kunta liitettiin Kokkolaan vuonna 1977.[8]
Lohtajan, Kälviän ja Ullavan valtuustot päättivät 3. joulukuuta 2007 kuntaliitoksesta Kokkolan kanssa. Liitos astui voimaan 1. tammikuuta 2009 jolloin nämä muodostivat uuden yli 45 000 asukkaan kaupungin. Uuden kaupungin nimeksi tuli Kokkola ja vaakunaksi Kokkolan nykyinen vaakuna.[9] Koska Lohtaja, Kälviä ja Ullava olivat kaikki yksikielisesti suomenkielisiä kuntia ja Kokkola kaksikielinen (suomi enemmistökielenä), Kokkolan ruotsinkielisten asukkaiden prosentuaalinen osuus väheni jonkin verran, mutta kunta säilyi kuitenkin kaksikielisenä.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luonnonolot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokkolan alueella on Suomen luonnontilaisimmat ja laajimmat dyynihietikot, reheviä jokilaaksoja sekä laajoja aapa- ja keidassoita. Luonnon monimuotoisuutta korostaa erilaisten luonnonsuojelualueiden laajuus, yhteensä noin 290 hehtaaria. Kasvillisuudessa ja eläimistössä kohtaavat pohjoinen ja etelä. Eläimistöön kuuluvat kaikki maamme suurpedot ahmaa myöten sekä metsäpeura. Kokkolan korkeimmat kohdat Suomenselällä kohoavat yli 180 metriin merenpinnan yläpuolella.
Kokkolan vuotuinen keskilämpötila helmikuussa on −9,3 °C ja heinäkuussa +16,5 °C. Vuotuinen sademäärä on 545 millimetriä.
Kokkolassa on ulkoilureittejä ja luontopolkuja 108 kilometriä, lintutorneja 14 ja lintulavoja kaksi kappaletta. Erilaisia taukopaikkoja, kuten laavuja, autiotupia, kotia ja nuotiopaikkoja, on 55 kappaletta. Rantautumispaikkoja on 18, veneenlaskupaikkoja 20 ja vierasvenesatamia 16 kappaletta. Kokkolaa halkovassa Perhonjoessa lisääntyy luontaisesti meritaimen, jota joessa voi myös kalastaa. Merialueen saaliskaloja on meritaimenen lisäksi lohi, järvialueella hauki, ahven, kuha ja muut makeanveden kalat.
Kokkolan keskustaa halkoo maankohoamisen seurauksena kutistunut kaupungin salmi "Sunti", joka on useiden ruoppausten myötä saanut nykyisen pientä jokea muistuttavan muotonsa. Salmen pinnan korkeus on vakautettu padolla. Suntin valuma-alue on pinta-alaltaan 28 km2 ja keskivirtaus 250 litraa sekunnissa.

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokkolassa risteää kolme valtatietä:
Seututie 749 on nimeltään Pohjoisväylä ja valtatie kahdeksan Eteläväylä.
Kaupungin satama sijaitsee Ykspihlajan kaupunginosassa ja on Suomen vilkkaimpia satamia. Kokkolasta on hyvät rautatieyhteydet sekä pohjoiseen - Ylivieskan ja Oulun suuntaan - että etelään, Seinäjoen ja Tampereen kautta Helsinkiin. Kruunupyyn kunnassa 19 kilometrin päässä Kokkolasta kaakkoon sijaitsee Kokkola-Pietarsaaren lentoasema.

Etäisyyksiä Kokkolasta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaupunginosat Kokkolan kantakaupungissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 

Kylät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokkolassa on useita kyliä ja kyliksi miellettyjä asutuskeskittymiä:
Kokkola
 
Kälviä
 
Lohtaja
 
Ullava

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kaupungin väestönkehitys.
Kokkolan väestönkehitys 1751–2015
VuosiAsukkaita
1751
  
978
1805
  
1 710
1860
  
2 231
1900
  
2 648
1930
  
5 703
1964
  
18 145
1996
  
35 5521
2011
  
46 2602
2015
  
47 5702
1 Kaarlela liitettiin 1977
2Lohtaja, Kälviä ja Ullava liitettiin 2009
Lähde: 2011- 2015 Tilastokeskus;[10][11]

Taajamat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2017 lopussa Kokkolassa oli 47 723 asukasta, joista 41 611 asui taajamissa, 5 822 haja-asutusalueilla ja 290 asukkaan asuinpaikan koordinaatit eivät olleet tiedossa. Taajama-aste lasketaan niistä asukkaista, joiden asuinpaikan koordinaatit ovat tiedossa; Kokkolan taajama-aste on 87,7 %.[12] Kokkolan taajamaväestö jakautuu yhdeksän eri taajaman kesken:[13]
#TaajamaVäkiluku
(31.12.2017)
1Kokkolan keskustaajama36 705
2Kälviän kirkonseutu2 384
3Lohtajan kirkonkylä701
4Marinkainen545
5Peltokorpi513
6Ruotsalo291
7Knivsund236
8Sokoja235
9Himangan kirkonkylä*1
Kaupungin keskustaajama on lihavoitu. Asteriskilla (*) merkityt taajamat kuuluvat tähän kaupunkiin vain osittain. Himangan kirkonkylä sijaitsee yhtä asukasta lukuun ottamatta Kalajoen kaupungin alueella.

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokkolassa on monipuolista teollisuutta, erityisesti kemianteollisuutta, muun muassa Freeport Cobalt Oy:n[14] koboltti- ja Boliden Kokkola Oy:n sinkkitehdas. Lisäksi kaupungissa on metallituote-, vene-, elintarvike- ja puuteollisuutta sekä runsaasti teollisia palveluja tuottavia yrityksiä, kuten suunnittelu- ja kuljetusyrityksiä.
Lohtajan kylässä entisen Lohtajan kunnan alueella Vattajanniemellä sijaitsee eräs Pohjanlahden laajimmista yhtenäisistä lentohiekka-alueista,[15] jota on esitetty kansallispuistoksi.[16] Siellä toimii Puolustusvoimien Lohtajan ampuma-alue. Asekoulu toimi kaupungissa vuodesta 1973 vuoteen 1996 saakka. Myös varikkoalue Keskusvarikko 8 on toiminut Kokkolassa.

Kunnallishallinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaupunginjohtajaksi valittiin kesäkuussa 2016 KTM Stina Mattila. Hän aloitti tehtävässä syyskuun 2016 alussa. [17] Tätä ennen, vuodesta 1991 alkaen kaupunginjohtajana oli HTM, kunnallisneuvos Antti Isotalus.
Kaupunginvaltuuston puheenjohtaksi valittiin kesäkuussa 2017 Bjarne Kallis. Vuoden 2017 kuntavaaleissa kaupunginvaltuuston 43 paikkaa jakaantui eri puolueiden kesken[8]:
  • Kesk 12
  • SDP 8
  • Kok 5
  • RKP 5
  • KD 5
  • PS 3
  • Vas 3
  • Vihreät 2

Kaupunginhallituksen paikkajako 2017-2021[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaupunginhallituksen puheenjohtajaksi valittiin kesäkuussa 2017 Reino Herlevi.
  • Kesk 3
  • Kok 1
  • SDP 2
  • RKP 1
  • KD 2
  • PS 1
  • Vas 1
  • Vihreät 1

Nähtävyydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näkymä Neristanista
Kokkolan pedagogio on vuodelta 1696.

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tapahtumia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruokakulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokkolan pitäjäruoaksi nimettiin 1980-luvulla kievarin kuupano eli perunapuuro, jossa on perunasosekeon kuoppaan laitettua sian- ja naudanlihaa, koristeena herneitä. Muiksi pitäjäruoiksi valittiin graavi siika, Kokkolan piparkakut ja krapsut eli rasvassa paistetut kampaleivonnaiset.[26]

Harrastustoiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokkolan urheiluseuroista tunnetuin lienee pitkään Suomen pääsarjassa pelannut jalkapalloseura Kokkolan Palloveikot. KPV ja sen paikallisvastustaja, kaupungin ruotsinkielisten seura GBK pelaavat ottelunsa Kokkolan keskuskentällä. Kokkolassa on lukuisia jalkapallojoukkueita. Kaupungissa on yksi Suomen harvoista täysimittaisista jalkapallohalleista, Kippari-halli ja lämmitetty jalkapallokenttä Santahaassa.
Mestikseen takaisin noussut jääkiekkojoukkue Kokkolan Hermes pelasi 1950- ja 60-luvuilla Mestaruussarjassa.
Kokkolasta tulee myös vuonna 1974 nousuun lähtenyt lentopallojoukkue Kokkolan Tiikerit. Vuonna 2008 Tiikerit aloitti taas toimintansa pitkän tauon jälkeen ja pelaa nyt lentopalloliigan huipulla. Tiikerit voittivat mestaruuden 2013, ja mestaruus ratkesi 4 200 maksaneen katsojan edessä Kokkolan jäähallissa. Kaupungin koripalloseura on Kokkolan NMKY[34]. Kaupungin sisäpalloilua ja opiskelijaliikuntaa varten valmistui vuonna 2015 Kampushalli.
Kokkolan Veikot ja Gamlakarleby Idrottsförening ovat tunnetuimmat yleisurheiluseurat, jotka ovat tuottaneet useita menestyneitä urheilijoita Suomeen. Kokkolan Tenniskerho - Gamlakarleby Tennisklubb (KTK-GTK) on Länsi-Suomen menestyneimpiä junioriseuroja, joka on kasvattanut mm. useita suomenmestareita ja EM-mitalisteja. Seura pelasi muun muassa 1980-luvulla miesten SM-liigassa. Salibandyseura Nibacos pelaa 2. divisioonassa.

Uskonnolliset yhteisöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seurakunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2018 aluejaon mukaan Kokkolassa on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:[35]
Nämä seurakunnat muodostavat Kokkolan seurakuntayhtymän. Kaustisen ja Ullavan seurakunta toimii myös Kaustisen kunnan alueella.

Entiset seurakunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa luettelossa on mainittu historiallisella ajalla lakkautetut seurakunnat Kokkolan kaupungin nykyisellä alueella.[35]

Herätysliikkeet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirkon sisäisistä herätysliikkeistä toimii paikkakunnalla evankelisuus[36], jolla on paikkakunnalla muun muassa opiskelijatoimintaa opiskelijajärjestönsä Evankelisten Opiskelijoidenkautta[37], herännäisyys[38], rauhansanalaisuus, jolla on siellä sekä suomenkielinen paikallisosasto Kokkolan Rauhan Sana[39] että ruotsinkielisten Närvilän rukoushuone[40] sekä vanhoillislestadiolaisuus, jolla toimii paikkakunnalla Kokkolan seudun rauhanyhdistys[41] sekä Ullavan ja Kälviän Rauhanyhdistys[42]. Lisäksi Kokkolassa toimii Suomen evankelisluterilaisen lähetyshiippakunnan seurakunta nimeltä Andreaksen luterilainen seurakunta[43].

Muut kirkkokunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muita kirkkokuntia edustaa ensinnäkin helluntaiherätys, johon Kokkolassa kuuluvat Kokkolan helluntaiseurakunta, jolla oli vuonna 2008 yli 400 jäsentä[44], Lohtajan helluntaiseurakunta[45], Kälviän helluntaiseurakunta, jolla oli vuonna 2011 420 jäsentä[46], Ullavan helluntaiseurakunta, jolla oli vuonna 2011 84 jäsentä[47] sekä ruotsinkielinen Karleby Betaniaförsamling[48]. Näistä Kokkolan helluntaiseurakunta on Suomen Helluntaikirkon jäsen[49]. Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Kokkolan alueella toimii Vaasan ortodoksinen seurakunta.[50] Lisäksi paikkakunnalla esiintyvät baptismi, jota edustavat itsenäinen Kokkolan Baptistiseurakunta, jolla oli vuonna 2011 217 jäsentä[51] sekä ruotsinkielinen Karleby Baptistförsamling, joka on Finlands svenska baptistsamfundin jäsen[52] sekä adventismi, jota edustaa Suomen Adventtikirkon Kokkolan Adventtiseurakunta[53].

Ystävyyskaupungit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tunnettuja Kokkolassa syntyneitä, asuvia tai asuneita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2019 1.1.2019. Maanmittauslaitos. Viitattu 16.3.2019.
  2. ↑ Siirry ylös kohtaan:a b Ennakkoväkiluku sukupuolen mukaan alueittain 2018 31.12.2018. Tilastokeskus. Viitattu 3.2.2019.
  3. ↑ Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2016 31.12.2016. Tilastokeskus. Viitattu 18.12.2017.
  4. ↑ Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2016 31.12.2016. Tilastokeskus. Viitattu 18.12.2017.
  5. ↑ Luettelo kuntien ja seurakuntien tuloveroprosenteista vuonna 2019 30.11.2018. Verohallinto. Viitattu 6.1.2019.
  6. ↑ Kuntavaalit 2017, Kokkola Oikeusministeriö. Viitattu 9.6.2017.
  7. ↑ Siirry ylös kohtaan:a b c Kokkolan historiaa
  8. ↑ Siirry ylös kohtaan:a b Kokkola lyhyesti
  9. ↑ Kokkolan, Kälviän, Lohtajan ja Ullavan kuntaliitosselvitys Kuntaliitosselvityksen valmisteluorganisaatio. Viitattu 9.4.2008.
  10. ↑ Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Viitattu 11.1.2018.
  11. ↑ Kaisu-Maija Nenonen, Ilkka Teerijoki: Historian suursanakirja. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2.
  12. ↑ Taajama-aste alueittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 4.12.2018.
  13. ↑ Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.201728.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 4.12.2018.
  14. ↑ http://www.kip.fi/Page.aspx?cid=167
  15. ↑ Vattajanniemi Ymparisto.fi-sivusto. 12.8.2013. Ympäristöministeriö, Suomen ympäristökeskus, Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, Aluehallintovirasto. Viitattu 19.1.2014.
  16. ↑ Vähäsarja, Sari: Armeijan harjoitusalueesta halutaan kansallispuisto 27.5.2013. Yle. Viitattu 19.1.2014.
  17. ↑ Stina Mattila aloittaa kaupunginjohtajana syyskuussa 21.6.2016. Kokkolan kaupunki. Viitattu 15.12.2016.
  18. ↑ http://www.kokkola.fi/venetsialaiset/
  19. ↑ http://www.kirkkomusiikkijuhlat.fi/
  20. ↑ http://www.kokkolaopera.com/
  21. ↑ http://www.talviharmonikka.com/
  22. ↑ http://www.kokkolantalvitanssit.fi/2013/
  23. ↑ http://projekti.centria.fi/(S(viknvcpj1unxdjkg5jxrinhi))/Default.aspx?siteid=63
  24. ↑ http://www.kokkolacup.fi/
  25. ↑ http://www.kalamarkkinat.fi/
  26. ↑ Kolmonen, Jaakko (toim.): Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 163. Helsinki: Patakolmonen, 1988. ISBN 951-96047-3-1.
  27. ↑ http://www.kpkonsa.fi/
  28. ↑ http://www.kpkk.net/
  29. ↑ http://sar.kokkola.fi/
  30. ↑ http://www.anvianet.fi/oh6ai/
  31. ↑ http://www.kokua.fi/
  32. ↑ http://www.kokkolanvetouistelijat.com/
  33. ↑ http://www.kepomoke.kpnet.com/
  34. ↑ http://www.namikakokkola.fi/
  35. ↑ Siirry ylös kohtaan:a b Yhteystiedot - Suomen evankelis-luterilainen kirkko evl.fi. Viitattu 23.8.2018.
  36. ↑ Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys Uskonnot Suomessa. Viitattu 1.11.2011.
  37. ↑ Kokkola Evankeliset Opiskelijat. Viitattu 1.11.2011.
  38. ↑ Herättäjä-Yhdistys ry Uskonnot Suomessa. Viitattu 1.11.2011.
  39. ↑ Paikallisyhdistykset Lähetysyhdistys Rauhan Sana. Viitattu 1.11.2011.
  40. ↑ Startsida Närvilä Bönehusförening r.f.. Viitattu 1.11.2011.
  41. ↑ Kokkolan seudun Rauhanyhdistys Kokkolan seudun Rauhanyhdistys. Viitattu 1.11.2011.
  42. ↑ Ullavan ja Kälviän Rauhanyhdistys rauhanyhdistys.fi. Viitattu 1.11.2011.
  43. ↑ Andreaksen luterilainen seurakunta LHPK. Viitattu 4.6.2015.
  44. ↑ Kokkolan helluntaiseurakunta Uskonnot Suomessa. Viitattu 1.11.2011.
  45. ↑ Lohtajan helluntaiseurakunta Uskonnot Suomessa. Viitattu 1.11.2011.
  46. ↑ Kälviän helluntaiseurakunta Uskonnot Suomessa. Viitattu 1.11.2011.
  47. ↑ Ullavan helluntaiseurakunta Uskonnot Suomessa. Viitattu 1.11.2011.
  48. ↑ Karleby Betaniaförsamling Uskonnot Suomessa. Viitattu 1.11.2011.
  49. ↑ Suomen Adventtikirkko -Helluntaikirkon jäsenseurakunnat Suomen Helluntaikirkko. Viitattu 1.11.2011.
  50. ↑ https://ort.fi/seurakunnat-hiippakunnat-ja-luostarit/seurakunnat/vaasan-ortodoksinen-seurakunta
  51. ↑ Kokkolan Baptistiseurakunta Uskonnot Suomessa. Viitattu 1.11.2011.
  52. ↑ Karleby Baptistförsamling Finlands svenska baptistsamfund. Viitattu 1.11.2011.
  53. ↑ Suomen Adventtikirkko -Suomenkieliset seurakunnat Suomen Adventtikirkko. Viitattu 1.11.2011.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Blogitekstit (Atom)