Lapua

Lapua

Siirry navigaatioonSiirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo Lapuan kaupungista. Yhtiöstä katso Lapua (yritys).
Lapua
Lappo
Lapua.vaakuna.svgLapua.sijainti.suomi.2008.svg
sijainti
Lapuan tuomiokirkko
Lapuan tuomiokirkko
Sijainti62°58′15″N, 23°00′25″E
MaakuntaEtelä-Pohjanmaan maakunta
SeutukuntaSeinäjoen seutukunta
Hallinnollinen keskusLapuan keskustaajama
Perustettu1865
– kauppalaksi1964
– kaupungiksi1977
KuntaliitoksetLappajärvestä osa (1938)
Kokonaispinta-ala750,78 km²
159:nneksi suurin 2019 [1]
– maa737,15 km²
– sisävesi13,63 km²
Väkiluku14 434
79:nneksi suurin 31.12.2018 [2]
– väestötiheys19,58 as./km² (31.12.2018)
Ikäjakauma2016 [3]
– 0–14-v.19,1 %
– 15–64-v.58,5 %
– yli 64-v.22,4 %
Äidinkieli2016 [4]
– suomenkielisiä97,4 %
– ruotsinkielisiä0,1 %
– muut2,5 %
Kunnallisvero21,50 %
71:nneksi suurin 2019 [5]
KaupunginjohtajaSatu Kankare
HallituksenpuheenjohtajaLasse Rajala
Kaupunginvaltuusto35 paikkaa
– puheenjohtajaEsa Rintala
  2017–2021[6]
 • Kesk.
 • Kok.
 • Ps.
 • KD
 • SDP
 • Sin.
 • Vas.
14
11
3
3
2
1
1
www.lapua.fi
Kauppakatua Lapuan keskustassa.
Lapua (ruots. Lappo) on Suomen kaupunki, joka sijaitsee Etelä-Pohjanmaan maakunnassa. Kaupungissa asuu 14 434 henkilöä.[2]Kunnan pinta-ala on 750,78 km², josta 13,63 km² on vesistöjä.[1] Väestötiheys on 19,6 asukasta/km². Lapuan naapurikunnat ovat Alajärvi, Kauhava, Kuortane, Lappajärvi ja Seinäjoki.
Lapua tunnetaan kenties parhaiten Lapuan liikkeestä, Lapuan Patruunatehtaan räjähdyksestä (1976) ja körttiläisyydestä. Myös olympiatason urheilijat kuten Harri Koskela, Tapio Korjus ja Mikko Huhtala ovat tehneet kaupunkia tunnetuksi. Lapuan Virkiän naisten superpesisjoukkue on voittanut pesäpallon Suomen mestaruuden 11 kertaa, saanut SM-hopeaa kuudesti ja pronssia seitsemästi.
Nykyään kaupunki tunnetaan myös rikkaasta kulttuurielämästäänkenen mukaan?. Kulttuuri sai oman talonsa, kun entinen Lapuan Patruunatehtaan rakennus remontoitiin kaupungin kulttuurikeskukseksi. Paikka tunnetaan nykyään nimellä Kulttuurikeskus Vanha Paukku, ja siellä sijaitsevat muun muassa Lapuan Musiikkiopisto, kaupungin kirjasto, Lapuan Kansalaisopisto, Teatteri Lapua, Lapuan Taidemuseo, Lapuan liikkeen museo, Lapuan Patruunatehtaan museo, Patruunagalleria, Pyhälahden Valokuvaamomuseo, Pohjanmaan Valokuvakeskus ja elokuvateatteri Bio Marilyn.
Vanhassa Paukussa järjestetään vuosittain mm. musiikkitapahtuma Vanhan Paukun Festivaali sekä Vanhan Paukun Filosofiapäivät. Lisäksi paikkakunnalla järjestetään vuosittain mm. Lapuan Päivän juhla, Ritafest-rockfestivaali ja joka toinen vuosi kansainvälinen urkumusiikkitapahtuma Lapuan Urkufestivaalit.
Tunnettuja Lapualla syntyneitä kulttuurihenkilöitä ovat mm. taiteilija Teemu Mäki, Miljoonasade-yhtyeen perustaja, muusikko Heikki Salo, murrekirjailija Harri Harju, edesmennyt näyttelijä Esko Nikkari ja tanssija Jukka Haapalainen.
Lapualla ilmestyy paikallislehti Lapuan Sanomat.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vielä kivikauden kampakeraamisen kulttuurin kaudella Itämeren vedenpinta oli 56–58 metriä nykyistä vedenpintaa korkeammalla. Tällöin Lapua sijaitsi aivan merenrannan tuntumassa, missä edellytykset ihmisasutukselle olivat otollisimmat. Lapualta onkin tavattu runsaasti kivikautisia löytöjä, muun muassa 14 asuinpaikkaa kampakeraamisen kulttuurin kaudelta. Myöhemminkin esihistoriallisellaajalla Lapuan sijainti oli edullinen. Lapuan kaupunki nimittäin sijaitsi koiravaljakkoreitin varrella, joka johti Laatokan Karjalasta Etelä-Pohjanmaalle ja edelleen Oulujoen suulle.[7]

Pysyvän asutuksen muodostuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhain 1300-luvulla alkoi pysyvä asutus levitä myös Lapuanjokilaaksoon. Asukkaita tuli muun muassa Ylä-Satakunnan Suur-Sastamalan asutuskeskuksesta, josta oli pohjoiseen hyvät maa- ja vesiyhteydet. Pohjanmaan asutuksen painopiste muodostui alkuvaiheissa Kyrönjoen alajuoksulle. Meren läheisyyteen asutusta houkutteli nimenomaan luonnonantimiltaan rikas Merenkurkun alue. Lapualla oli tuolloin jonkin verran lappalaisia, jotka pitivät seutua eräalueenaan. Lapuan-nimen lienevät rannikon ruotsalaiset antaneet juuri alueella asustaneiden lappalaisten takia.[7]

1400-luvun Isokylä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kyrönjoen varressa Kyrönmaassa alettiin asutuksen laajetessa 1400-luvulla hankkia uusia erä- ja niittyalueita idästä, Lapuanjoen varrelta. Edullisin asuinpaikka löytyi kohdasta, missä Nurmonjoki yhtyy Lapuanjokeen. Samassa paikassa sijaitsee Lapuan nykyinen keskusta. Paikkaa alettiin pian nimittää Isokyläksi. Muista kylistä 1400-luvulla tunnettiin vain Haapakoski, joka sijaitsee hieman ylempänä Lapuanjoen varrella. Isokylä oli liikenteellisesi keskeinen paikka jokien yhtymäkohdassa. Tästä oli myös helppo hyödyntää seudun rikkaita kalavesiä. Jokivarsilta alkoivat edelleen laajat eräalueet, joista riistaa löytyi runsaasti. Vuoden 1413 vaiheilla Lapualla oli noin 10 taloa. Metsästys ja kalastus säilyivät tärkeinä elinkeinoina aina 1600-luvulle saakka.[7]

1500-luvulla kirkkopitäjäksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1500-luvun puolivälissä, jolloin Lapualla oli noin 70 taloa, asutus alkoi hitaasti levittäytyä Isostakylästä yhä etäisimmille alueille. Uusista kylistä Tiistenjoki ja Kauhajärvi alkoivat saada myös pysyvää asutusta. 1555 Kustaa Vaasa antoi Mikael Andreas -nimiselle henkilölle valtakirjan papinvirkaan Lapuan kappeliseurakunnassa. Tämän nimistä pappia ei liene kuitenkaan koskaan Lapualle saapunut. Tapahtuma oli kuitenkin merkittävä, sillä tämän jälkeen Lapua alkoi yhä enemmän irtaantua emäalueestaan Kyrön suurpitäjästä. Perimätieto kertoo, että näihin aikoihin Lapualle oli jo rakennettu oma kirkko. Itsenäinen kirkkopitäjä Lapuasta tuli 1581. Vakinaisesti alueella asuva pappi oli saatu jo viisi vuotta aikaisemmin. 1590-luvun alussa Lapuasta tuli itsenäinen hallintopitäjä ja paikallisesti tärkeät omat käräjät pidettiin joulukuussa 1590. Kun Kauhava vuonna 1608 liitettiin Lapuaan, Suur-Lapuaan kuuluivat Kauhavan, Härmän, Kuortaneen, Nurmon ja Töysän kappelit.[7]

Karjanhoitoa ja tervanpolttoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maanviljelyyn oli otettu 1500- ja 1600-luvulla vasta kapeat kaistaleet maata Lapuanjoen varressa. Peltoviljelyä haittasivat kuitenkin usein toistuvat tulvat. Liiallisen kosteuden vaivaamat alueet pidettiinkin tavallisesti laitumina, jolloin myös karjanhoito oli kannattavaa. Toistuvien tulvien ja hallan verottaessa talonpoikien toimeentuloa tarjosi tervanpolttotärkeitä lisätuloja. Tervan myynnin myötä siirryttiin jo rahatalouden piiriin. Metsä oli arvokasta. Metsän käyttöoikeuksien selvittämiseksi jouduttiin pitämään lukuisia rajakäyntejä. Samalla pitäjä sai rajansa ja myös kylien rajat alkoivat hahmottua.[7]
Lapuanjoki oli tervan vientiväylä. Terva kuljetettiin Uuteenkaarlepyyhyn, jonne myös oli tapana maksaa verot. Meren kautta oli edelleen kiinteät yhteyden Ruotsin pääkaupunkiin Tukholmaan. Oli hyvin tavallista, että lapualaiset kääntyivät ongelmissa suoraan kuninkaan puoleen, ohi paikallisten viranomaisten. Uudenkaarlepyyn kaupungin perustamisen jälkeen 1560-luvulla tuli ajankohtaiseksi tien rakentaminen Uudestakaarlepyyssä sisämaahan Ruovedelle, jonne Uudenkaarlepyyn kaupan uskottiin ulottuva. Lapualaiset määrättiin rakentamaan taival Lapualta Ruovedelle. Tehtävä tuntui turhalta. Lapualaisille vesistötiet olivat tärkeimpiä liikenneväyliä. Vuonna 1695 tie Ruovedelle oli pääosin valmis. 1600-luvulla Lapualta oli maantieyhteys myös Ilmajoelle.[7]

Maatalous kehittyy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Metsästys ja kalastus saivat väistyä maanviljelyn tieltä 1700-luvulla. Suon raivauksessa ja kuivaustöissä työtä tuntui olevan loputtoman paljon. Vuosisadan puolivälin jälkeen toteutettu isojako paransi maanomistusoloja. Se osaltaan innosti kovaan työhön. Erityisesti vuosisadan lopussa perustetut lukuisat torpat lisäsivät tilojen määrää huomattavasti. Myös asukasluku kasvoi nopeasti. Vuonna 1590 Lapualla oli 530 asukasta, 1680 595 ja 1793 jo 2 438 asukasta. Viljelykasveista ruis ja ohra olivat suosituimpia, myös herne tunnettiin. Perunaa alettiin viljellä vasta 1700-luvun lopussa ja 1800-luvulla tuli viljelykseen kaura.[7]

Suomen sodan aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Suomen sota
Vuonna 1808 Lapua joutui Suomen sodan (1808–1809) yhdeksi taistelunäyttämöksi. Carl Johan Adlercreutz ja Georg Carl von Döbeln saivat Lapualla arvokkaan voiton venäläisistä, joka tunnetaan nykyisin Lapuan taisteluna (14. heinäkuuta 1808). Suomen kenttäarmeija ei kyennyt kuitenkaan käyttämään voittoa hyväksi.[7]

Puukkojunkkarit ja heränneet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapuanjokivarsi oli tunnettu puukkojunkkareistaan. Rajuun elämänmenoon tuli taitekohta 1800-luvun alkupuolella, kun Lapuan kappalaiseksi apulaiseksi nimettiin Niilo Kustaa Malmberg. Tämä palavahenkinen saarnamies siisti väestön tapoja huomattavasti. Hän oli myös keskeisesti vaikuttamassa siihen, että herännäisyydestä tuli myöhemmin merkittävä hengellinen liike. Malmberg edisti myös ansiokkaasti paikallisia kouluoloja. 1838 hän tarjoutui pitämään kiertokoulua. Tehtävä oli jo sinällään raskas ja epäkiitollinen. Malmbergin työtä Lapualla jatkoivat muun muassa Justiina Rautakorpi, Arvi Logren ja Malmbergin poika Wilhelm Malmivaara. Lapuan ensimmäinen kansakoulu aloitti toimintansa 1869. Maakunnan ja koko pohjoisen Suomen ensimmäisen maaseutuoppikoulun avajaisjuhla pidettiin Lapualla 1904. Laajaa huomiota saanut kansanopistokokeilu alkoi 1890 ja kansallisen sivistyspyrkimyksen osoituksena 1892 perustettiin Lapuan Nuorisoseura. Suomen ensimmäinen kristillinen kansanopisto aloitti toimintansa Lapuan Karhunmäessä 1913.[7]

Muuttoliike Yhdysvaltoihin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosina 1881–1930 pääasiassa Pohjois-Amerikkaan muutti peräti 5 306 lapualaista. Muuttoliike hidasti kunnan väkiluvun kasvua merkitsevästi, sillä 1880 Lapualla oli enää vain 9 115 asukasta. Matkaan uskallettiin lähteä näin runsain joukoin muun muassa sen vuoksi, että seudun asukkailla oli kohtalaisen paljon tietoa ulkomaista. Kauppamatkojen ohella oli käyty sotaretkillä muun muassa Baltiassa ja Saksassa.[7]

Poliittista aktiivisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jo nuijasodan (1596–1597) ajoilta periytyvä lapualaisten poliittinen aktiivisuus nousi jälleen esille 1900-luvun alussa. Vuodesta 1915 alkaen Lapua toimi tärkeänä jääkärietappina, jonka kautta jääkärit kulkivat Ruotsiin ja edelleen Saksaan. Kommunismin vastainen kansanliike Lapuan Liike (1929–1932) sai puolestaan nimensä Lapualla 23. marraskuuta – 24. marraskuuta 1929 tapahtuneesta kommunistinuorten punaisten paitojen repimisestä ja tästä alkunsa saaneesta lapualaisjohtoisesta oikeistoradikaalista toiminnasta. Lapualla perustettiin 1930 Suomen Lukko -niminen järjestö, joka ei kuitenkaan päässyt yksimielisyyteen toimintaperusteista. Sen suoraa toimintaa kannattaneet jäsenet perustivat lapualaisen maanviljelijän Vihtori Kosolan johdolla vielä saman vuoden aikana Lapuan Liike-nimisen järjestön. 7. heinäkuuta 1931 lapuanliike järjesti suurimman mielenosoituksen, mitä Suomessa oli nähty: yli 12 000 miehen ns. talonpoikaismarssin Helsinkiin. Liike sai aluksi laajaa kannatusta, mutta vähitellen sen kovat otteet, muun muassa muilutukset, vieroittivat siitä monia. Lapuan liike lakkautettiin Mäntsälän kapinan 27. helmikuuta – 3. maaliskuuta 1932 jälkeen.[7]

Lapuan hiippakunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapuan seurakunta saavutti merkittävimmän taitekohtansa, kun Lapuan hiippakunta aloitti toiminta 1. heinäkuuta 1956. Hiippakunnan saamiseen Lapualle vaikuttivat juuri paikkakunnan kristilliset perinteet. Toisaalta lapualaiset itse olivat aktiivisesti ajamassa hanketta. Tässä yhteydessä ja myös muulloin Lapuan voimakkaana kehittäjänä vaikutti Kustaa Tiitu, joka oli muun muassa kansanedustaja vuosina 1945–1958 ja 1965–1970. Muita lapualaisia ministereitä ovat olleet Jalo Lahdensuo, Niilo Kosola ja Orvokki Kangas.[7] Lapua on Suomen pienin kaupunki, jossa on piispanistuin ja tuomiokirkko.

Kehitys kaupungiksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1800-luvulla Lapuan keskusta muistutti kookkaine talonpoikaistaloineen kaupunkia. Lisäksi se sijaitsi hyvin keskeisellä paikalla, junaliikenne oli alkanut jo vuonna 1885. Lapuan asukasluku kasvoi 1900-luvun alkupuoliskolla varsin tasaisesti, 1900-luvun alussa Lapuaa alettiin puuhata myös taajaväkiseksi yhdyskunnaksi, mikä toteutuikin vuonna 1915. Vuonna 1960 Lapualla oli jo 16 282 asukasta. Vuonna 1964 Lapuasta tuli yksi Suomen ensimmäisistä laaja-alaisista kauppaloista. 1960-luvun loppupuolella Lapuan asukasluku alkoi laskea maaltapaon vuoksi. Vuonna 1977 Lapua sai kaupunginoikeudet. Kaupungin asukasluku alkoi tämän jälkeen vähitellen kasvaa ja vuonna 1985 Lapualla oli asukkaita 14 728. Vuoteen 2011 kaupungin asukasluku oli kasvanut 14 504 asukkaaseen.[7]
Maatalousnäyttelyt on järjestetty Lapualla vuosina 1938, 1948 ja 1968. Lapualla sattui vuonna 1976 yksi rauhan ajan pahimmista onnettomuuksista, Lapuan patruunatehtaan räjähdys. Onnettomuudessa menetti henkensä 40 tehtaan työntekijää ja useat loukkaantuivat vaikeasti. Surevaan kaupunkiin vaikutti helluntaisaarnaaja Niilo Yli-Vainio. Itsenäisyyspäivänä vuonna 1986 erikoispikajuna Lapponia suistui raiteilta Lapuan asemalla. Lapualla järjestettiin vuosien 1979 ja 2007 Jukolan viestit. Lapualla toimii myös Suomen toiseksi vanhin nuorisovaltuusto, joka on perustettu vuonna 1995. Lapuan Lukion edeltäjä Lapuan Yhteislyseo oli Etelä-Pohjanmaan vanhin oppikoulu. Vuonna 2001 Lapua nousi valtakunnallisiin otsikoihin Lapuan Harrastajanäyttelijöiden toteuttaman Lapualaisoopperan ansiosta. Herättäjäjuhlat järjestettiin Lapualla vuonna 2014.[7]

Väestönkehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kaupungin väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2013 tilanteen mukainen.
Lapuan väestönkehitys 1980–2015
VuosiAsukkaita
1980
  
14 567
1985
  
14 644
1990
  
14 579
1995
  
14 488
2000
  
14 055
2005
  
14 081
2010
  
14 428
2015
  
14 609
Lähde: Tilastokeskus.[8]

Taajamat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2017 lopussa Lapualla oli 14 494 asukasta, joista 11 014 asui taajamissa, 3 399 haja-asutusalueilla ja 81 asukkaan asuinpaikan koordinaatit eivät olleet tiedossa. Taajama-aste lasketaan niistä asukkaista, joiden asuinpaikan koordinaatit ovat tiedossa; Lapuan taajama-aste on 76,4 %.[9] Lapuan taajamaväestö jakautuu kolmen eri taajaman kesken:[10]
#TaajamaVäkiluku
(31.12.2017)
1Lapuan keskustaajama10 674
2Tiistenjoki231
3Kangas*109
Kaupungin keskustaajama on lihavoitu. Asteriskilla (*) merkityt taajamat kuuluvat tähän kaupunkiin vain osittain. Kankaan taajama ulottuu puoliksi Lapuan ja puoliksi Kauhavan kaupungin alueelle.

Seurakunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2018 aluejaon mukaan Lapualla on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:[11]
Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Lapuan alueella toimii Vaasan ortodoksinen seurakunta.[12]

Luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapua sijaitsee Lapuanjoen varrella. Keskellä Etelä-Pohjanmaan lakeutta sijaitsevan Lapuan maisemaa hallitsevat laajat jokivarsitasangot ja paikoin selvästi ympäristöään ylemmäksi kohoavat kukkulat.[7]
Lapua sijaitsee vyöhykkeellä, missä Länsi-Suomen liuskekivivyöhyke vaihettuu rannikon yhtenäiseksi graniittivyöhykkeeksi. Kallioperä on yleensä gneissiä (migmaattista biotiittiplagioklasigenissiä tai plagioklasigneissiä), graniittia tai kvartsiittia. Yleisimmät maalajit ovat turve ja moreeni. Savea on hieman vähemmän. Karkeampia mineraalimaalajejakuten hietaa ja hiekkaa on vähän. Yleensä ne esiintyvät laajoina, melko ohuina kerroksina tai sitten niiden päälle on kerrostunut savia.[7]
Maasto on melko tasaista, mutta kohoaa Lapualla vähitellen luoteesta kaakkoon. Kun Hellanmaassa viljelylakeuden alavimmat osat ovat 26 m:n korkeudella, Pettuvuoren seudun suotasangot ovat paikoin huomattavat. Lapuan korkein kohouma Simpsiön vuori kohoaa 132 m merenpintaa ja runsaat 100 m ympäristöään korkeammalle. Vuoren korkeus johtuu sen kulutusta hyvin kestävästä kivilajista, kvartsiitista.[7]
Lapuan vesistöistä merkittävin on Lapuanjoki. se saa alkunsa Suomenselän alueelta ja laskee Pohjanlahteen Uudenkaarlepyyn kohdalla. Pituutta joelle kertyy noin 165 km ja sen vesistöalue on 2 995m².lähde?. Koska vesistöalueella on vähän järviä ja nekin ovat pieniä, joki reagoi melko herkästi sateiden määrään. Koska Lapuanjoen äyräät ovat matalia ja rantamaat tasaisia, tulvat koettelivat aikaisemmin hyvin laajoja alueita. Tulva-aikaan maisema saattoi muistuttaa saaristoa, jossa vuorottelivat metsäiset kumpareet ja vetiset suoalueet. Erityisesti Lapuan keskustasta alajuoksulle päin joessa on tehty runsaasti tulvansuojelutöitä. Lapualla jokeen on rakennettu Mäkelänkosken ja Hourunkoskenvesivoimalaitokset. Nurmonjoki saa alkunsa Seinäjoen Nurmon alueelta ja se yhtyy Lapuanjokeen Lapuan keskustan kohdalla. Muita joki ovat Kauhavanjoki, Tiistenjoki, Lakaluoma, Tiisipuro ja Löyhinginluoma.[7]
Järvistä suurin Hirvijärven tekojärvi, josta vain osa on Lapuan kaupungin alueella. Tekojärven pinta-ala keskivedenkorkeudella on 1 530 hehtaaria ja se on rakennettu osana Lapuanjoen tulvansuojeluun tähtääviä vesistöjärjestelyjä. Tekoaltaan yhteyteen on rakennettu myös voimalaitos. Luonnonjärvistä suurin on Kauhajärvi kaupungin koilliskulmassa. Muita järviä ovat Tiisijärvi ja Hirvijärvi. Järven ovat varsin matalia.[7]
Lapuan maisemaa hallitsevat jokilaaksojen laajat peltotasangot. Itään ja kaakkoon päin kohti Suomenselkää metsän osuus maisemassa kasvaa. Lapuan suot ovat suurimmaksi osaksi primäärisesti soistuneita eli jään ja veden alta paljastunut maa alkoi heti soistua. Suot ovat yleensä rahkasoita. Soita on otettu kydöttämällä runsaasti viljelykseen. Polttamalla pinnalta raaka rahkaturvekerros päästiin runsasravinteisempiin kerroksiin. Samalla osa pintakerroksen aineksesta saatiin viljelykasvien käyttöön. Kytöviljely oli Lapualla yleistä erityisesti 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa.[7]

Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapuan Patruuna Areena.
Lapualaiset urheilijat ovat edustaneet Suomea useissa urheilulajeissa merkittävissä kisoissa aina Olympiakisoja myöten. Lapulla toimii useita urheiluseuroja kuten muun muassa Lapuan Virkiä, Lapuan Ponnistus sekä Korikobrat. Urheiluharrastuspaikkoja Lapualla ovat muun muassa yleisurheilu- ja jalkapallokenttä Lapuan keskuskenttä sekä sen lähellä sijaitsevat pesäpallostadion, uimahalli, urheilutalo ja jäähalli.

Kaupunginosat ja kylät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alahella, Alanurmo, Haapakoski, Hellanmaa, Hirvijoki, Honkimäki, Hyyppä, Härsilä, Karhunmäki, Kauhajärvi, Kirkonkylä, Kiviristi, Koskikylä, Lakaluoma, Liuhtari, Länsikylä, Mustamaa, Myllykylä, Männikkö, Ojutkangas, Paavola, Pouttu, Raamattu, Ritakallio, Ritamäki, Ruha, Saarenkangas, Siirilä, Tamppari, Teora, Tiistenjoki, Toijanniemi, Välilä, Ylikylä.

Nähtävyydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tunnettuja lapualaisia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elinkeinot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapualaisia työnantajia:

Tapahtumat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ystävyyskunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruokakulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapuan pitäjäruoaksi nimettiin 1980-luvulla klimppivellin tapainen Lapuan liemi.[13]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Siirry ylös kohtaan:a b Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2019 1.1.2019. Maanmittauslaitos. Viitattu 16.3.2019.
  2. ↑ Siirry ylös kohtaan:a b Ennakkoväkiluku sukupuolen mukaan alueittain 2018 31.12.2018. Tilastokeskus. Viitattu 3.2.2019.
  3. ↑ Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2016 31.12.2016. Tilastokeskus. Viitattu 18.12.2017.
  4. ↑ Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2016 31.12.2016. Tilastokeskus. Viitattu 18.12.2017.
  5. ↑ Luettelo kuntien ja seurakuntien tuloveroprosenteista vuonna 2019 30.11.2018. Verohallinto. Viitattu 6.1.2019.
  6. ↑ Kuntavaalit 2017, Lapua Oikeusministeriö. Viitattu 8.6.2017.
  7. ↑ Siirry ylös kohtaan:a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t Juha Alarinta: Finlandia, Otavan Maammekirja 7, s. 137–143. Helsinki: Otava, 1986. ISBN 951-1-08930-7.
  8. ↑ Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Viitattu 24.4.2018.
  9. ↑ Taajama-aste alueittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 5.12.2018.
  10. ↑ Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 5.12.2018.
  11. ↑ Yhteystiedot - Suomen evankelis-luterilainen kirkko evl.fi. Viitattu 23.8.2018.
  12. ↑ https://ort.fi/seurakunnat-hiippakunnat-ja-luostarit/seurakunnat/vaasan-ortodoksinen-seurakunta
  13. ↑ Kolmonen, Jaakko (toim.): Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 151. Helsinki: Patakolmonen, 1988. ISBN 951-96047-3-1.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Lapua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Blogitekstit (Atom)