Loviisa

Loviisa

Siirry navigaatioonSiirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee Suomen kaupunkia. Loviisa on myös naisen etunimi sekä elokuvan nimi.
Loviisa
Lovisa
Loviisa.vaakuna.svgLoviisa.sijainti.suomi.2010.svg
sijainti
Puutaloja Alakaupungissa.
Puutaloja Alakaupungissa.
Sijainti60°27′25″N,026°13′30″E
MaakuntaUudenmaan maakunta
SeutukuntaLoviisan seutukunta
Hallinnollinen keskusLoviisan keskustaajama
Perustettu1745
KuntaliitoksetLiljendal (2010)
Pernaja (2010)
Ruotsinpyhtää (2010)
Pinta-ala ilman merialueita845,54 km²
110:nneksi suurin 2019 
Kokonaispinta-ala1 751,52 km²
57:nneksi suurin 2019 [1]
– maa819,76 km²
– sisävesi25,78 km²
– meri905,98 km²
Väkiluku14 894
77:nneksi suurin 31.12.2018 [2]
– väestötiheys18,17 as./km² (31.12.2018)
Ikäjakauma2016 [3]
– 0–14-v.14,5 %
– 15–64-v.59,0 %
– yli 64-v.26,5 %
Äidinkieli2016 [4]
– suomenkielisiä54,9 %
– ruotsinkielisiä41,3 %
– muut3,8 %
Kunnallisvero19,75 %
261:nneksi suurin 2019 [5]
KaupunginjohtajaJan D. Oker-Blom
Kaupunginvaltuusto35 paikkaa
  2017–2021[6]
 • RKP
 • SDP
 • Kok.
 • Ps.
 • Kesk.
 • Vihr.

18
8
3
2
2
2
www.loviisa.fi
Loviisa (ruots. Lovisa, vuoteen 1752 Degerby) on vuonna 1745 perustettu Suomen kaupunki Uudellamaalla. Loviisan väkiluku on 14 894 henkilöä,[2] ja sen pinta-ala on 1 751,52 km², josta 25,78 km² on sisävesiä ja 905,98 km² merialueita.[1] Väestötiheys on 18,2 asukasta/km². Kaupunki on kaksikielinen, ja sen asukkaista 55 prosenttia puhuu suomea ja 41 prosenttia ruotsia.[7]
Loviisan naapurikunnat ovat KouvolaLapinjärviMyrskyläPorvoo ja Pyhtää. Kaupunki kuuluu Loviisan seutukuntaanPernajaLiljendal ja Ruotsinpyhtää liitettiin Loviisaan vuoden 2010 alussa.[8]
Kaupunginjohtajana 15 vuotta ollut Olavi Kaleva erosi keväällä 2017. Eron syynä on kaupunginhallituksen kanssa syntynyt erimielisyys.[9] Joulukuussa 2017 virkaan astui Jan D. Oker-Blom[10] seitsemän vuoden määräajaksi.[11]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Loviisan satama Gavril Sergejevin ikuistamana vuonna 1808.
Degerbyn kaupunki perustettiin Pernajan Degerbyn ratsutilan maille vuonna 1745[12] raja- ja linnoituskaupungiksi. Itäinen Suomi tarvitsi uutta tapulikaupunkia Turun rauhassa vuonna 1743 siirtyneen itärajan vuoksi. Rajan taakse jäi Itä-Suomen ainut tapulikaupunki Hamina. Vasta perustettuun kaupunkiin ryhdyttiin vuonna 1748 rakentamaan Loviisan linnoituksenatunnettua rajalinnoitusta, jonka rakennustyöt jäivät kuitenkin kesken Ruotsin kuningaskunnan rahavaikeuksien vuoksi. Linnoituksesta ehti valmistua ainoastaan osa ulkovarustuksista. Linnoituskaupungin historiasta muistuttavat nykyisen keskustan itäpuolella sijaitsevat bastionit Rosen ja Ungern.
Ruotsin kuningas Aadolf Fredrik vieraili Degerbyssä 1752 ja antoi kaupungille uuden nimen Loviisa puolisonsa, kuningatar Loviisa Ulriikan mukaan.[13]
Samaan aikaan Loviisan linnoituksen kanssa ryhdyttiin kaupungin eteläpuolella rakentamaan Svartholman merilinnoitusta. Merilinnoituksen tarkoituksena oli suojata kaupunkia mereltä päin sekä tarjota suojasataman Ruotsin rannikkolaivastolle. Englantilais-ranskalainen laivasto-osasto tuhosi saaren varustukset käyttökelvottomiksi Krimin sodan aikana ja linnoitus jätettiin rappeutumaan. 1960-luvulta alkaen linnoitusta on restauroitu museoviraston johdolla. Linnoituksen korjaustyöt valmistuivat saaren juhlavuoteen 1998 mennessä. Kesäaikaan saarella järjestetään erilaista ohjelmaa sekä paikallisille että turisteille. Opastetut kierrokset, jännittävä lastenseikkailu ja saaren oma ravintola houkuttelevat niin veneilijöitä kuin Loviisan kaupungista säännöllisin väliajoin liikennöivällä lautalla matkustavia.
Kaupunki tunnetaan myös vanhasta kaupungistaan. Vanha kaupunki säästyi Loviisan suurelta tulipalolta vuonna 1855. Vanhassa kaupungissa sijaitsee Degerbyn ratsutilan sivurakennus, joka on peräisin 1600-luvulta. Se on yksi Suomen vanhimmista puurakennuksista. Kaupungissa on myös Suomen ainut tulipalolta säilynyt puinen seurahuone, jossa on entisöinnin jäljiltä kirjasto-mediateekki. Loviisan ensimmäinen kirkko tuhoutui kaupungin palossa. Nykyinen uusgoottilainen Loviisan kirkko on vihitty käyttöön 1865.
Loviisan Valkoon maihinnousi saksalainen osasto Brandenstein 7. huhtikuuta 1918, joka eteni Uuteenkylään ja Lahteen saakka. Se poistui Loviisasta Saksan hävittyä ensimmäisen maailmansodan 16. joulukuuta 1918[14]

Teollisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Loviisassa on paljon yrityksiä, joista on Loviisan turismille hyötyä. Esimerkiksi Valkon satama ja Loviisan voimalaitos tuovat teollisuutta Loviisalle. Loviisalla on myös Uusi teollisuusalue, joka sijaitsee Loviisan Uudessakaupungissa. Siellä on pieniä yrityksiä, kuten korjaamoja ja varaosaliikkeitä.

Valkon satama[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Loviisan eteläisessä kaupunginosassa Valkossa sijaitsee satama puutavara-, irto- ja kappaletavaran merikuljetuksille. Satamasta on liikenneyhteys Valtatielle 7, jonka varrella Loviisa sijaitsee. Rautatieyhteys kulkee Lahti–Loviisa-rataa pitkin Lahteen, josta on vaihtoyhteys muualle Suomeen. Satamaan johtaa 9,5 metrin meriväylä.

Loviisan ydinvoimalaitos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Loviisasta 15 km Hästholmenin saarella sijaitsee Fortum Power and Heat Oy:n omistuksessa oleva Loviisan ydinvoimalaitos, joka on Suomen ensimmäinen ydinvoimalaitos. Loviisan Voimalaitoksella sijaitsee kaksi eri laitosta, jotka on otettu kaupalliseen käyttöön seuraavasti: Loviisa 1 vuonna 1977 ja Loviisa 2 vuonna 1981. Molemmat reaktorit ovat VVER-440 -tyyppisiä painevesireaktoreita (PWR), joiden nettoteho on 488 MW. Loviisan Voimalaitoksen sopimus solmittiin vuonna 1969 neuvostoliittolaisyrityksen V/O Atomenergoexportin(AEE) kanssa. Imatran Voima Oy (IVO) Rakennutti Loviisan Voimalaitoksen ja Fortum osti Loviisan Voimalaitoksen IVO:lta. Vuonna 2007 uusia voimalaitoshankkeita on jälleen suunnitteilla. Ensin Fortum ilmoitti 28.3. käynnistävänsä Loviisa 3:n ympäristövaikutusten arviointimenettelyn Loviisassa ja vähän tämän jälkeen 17.4. saksalaiseen E.ON-konserniinkuuluva E.ON Finland ilmoitti aikeistaan ostaa nykyisten voimaloiden pohjoispuolelta tontin, jolle E.ON suunnittelee rakentavansa oman ydinvoimalansa. Alueelle on kaavailtu myös tuulivoimaloita. Loviisan kaupunginvaltuusto hylkäsi kokouksessaan 8.5. maakaupan E.ON Finlandin kanssa äänin 16-11, mutta aloitti 28.6. neuvottelut Fennovoima-yhtiön kanssa vastaavanlaisesta ydinvoimalahankkeesta.

Väestönkehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kaupungin väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2013 tilanteen mukainen.
Loviisan väestönkehitys 1980–2010
VuosiAsukkaita
1980
  
17 587
1985
  
17 143
1990
  
16 970
1995
  
16 347
2000
  
15 833
2005
  
15 683
2010
  
15 595
2016
  
15 234
Lähde: Tilastokeskus.[15]

Kaupunginosat, taajamat ja kylät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antinkylä (Antby), Fantsnäs, Hakalehto (Hagalund), Haravankylä (Räfsby), Hattom, Isnäs, Källa, Köpbacka, Myllyharju (Kvarnåsen), Määrlahti (Märlax), Rauhala (Fredsby),Svartholma (Svartholm), Svenäs, Uusikaupunki (Nystaden, "Nystan"), Valko (Valkom), Valkolampi (Valkomträsk), Vanhakaupunki (Gamlastan), Varvi (Varvet), Vårdö, Tesjoki (Tessjö)

Taajamat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2017 lopussa Loviisassa oli 15 085 asukasta, joista 11 064 asui taajamissa, 3 877 haja-asutusalueilla ja 144 asukkaan asuinpaikan koordinaatit eivät olleet tiedossa. Taajama-aste lasketaan niistä asukkaista, joiden asuinpaikan koordinaatit ovat tiedossa; Loviisan taajama-aste on 74,1 %.[16] Loviisan taajamaväestö jakautuu kahdeksan eri taajaman kesken:[17]
#TaajamaVäkiluku
(31.12.2017)
1Loviisan keskustaajama7 112
2Koskenkylä1 067
3Tesjoki914
4Liljendalin kirkonkylä490
5Ruotsinpyhtään kirkonkylä486
6Pernajan kirkonkylä470
7Isnäs269
8Kuggom256
Kaupungin keskustaajama on lihavoitu.

Seurakunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2018 aluejaon mukaan Loviisassa on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:[18]
Nämä seurakunnat kuuluvat Loviisanseudun seurakuntayhtymään (ruots. Lovisanejdens kyrkliga samfällighet). Uudet vuoden 2019 alussa aloittavat seurakunnat Agricolan suomalainen seurakunta ja Agricola svenska församling toimivat myös Lapinjärven kunnan alueella.
Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Loviisan alueella toimii Kotkan ortodoksinen seurakunta.[19]

Entiset seurakunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa luettelossa on mainittu historiallisella ajalla lakkautetut seurakunnat Loviisan kaupungin nykyisellä alueella.[18]

Koulut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Loviisassa on 15 peruskoulua, seitsemän suomenkielistä ja kahdeksan ruotsinkielistä. Kouluista 12 sijaitsevat kyläkeskuksissa ympäri Loviisaa. Lukioita on kaksi, suomenkielinen Loviisan lukio ja ruotsinkielinen Lovisa Gymnasium. Kaupungin kaksi kansalaisopistoa, Valkon kansalaisopisto ja Lovisa Medborgarinstitut, tekevät läheistä yhteistyötä.

Pelastustoimi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Loviisan kaupungin pelastustoimesta vastaa Porvoon kaupungin Itä-Uudenmaan pelastuslaitos. Loviisan kaupunki kuuluu pelastuslaitoksen Loviisan lohkoon toisen lohkon ollessa Porvoon lohkon. Kuntaliitosten jälkeen Liljendalin kunnan, Pernajan kunnan ja Ruotsinpyhtään kunnan yhdistyttyä Loviisan kaupungin kanssa on Suur-Loviisan alueella nykyään kymmenen tavallista vapaapalokuntaa tai puolivakinaista palokuntaa, minkä lisäksi Fortumilla on Loviisan voimalaitosta ja Loviisan ydinvoimalaitosta varten tehdaspalokunnat.
pelastuslaitoksen pelastusasema ja vapaaehtoiset palokuntien paloasemat Loviisan kaupungissa
nimitystunnusnimirekisteröintitoiminnan alkupaikka
Gammelby FBKIU38Gammelby Frivilliga Brandkår r.f.1937-02-26
Forsby FBKIUKoskenkylä
Hardom FBKIU33Hardom Frivilliga Brandkår r.f.1952-09-04Hardom
Hommansby FBKIU39
Isnäs FBKIU36Isnäs Frivilliga Brandkår r.f.1924-10-28Isnäs
Loviisan VPKIU33Loviisa
Pernå FBKIUPernaja
Sarfsalö FBKIU35Sarvisalo
Sävträsk FBKIU74Sävträsk Frivilliga Brandkår r.f.1953-05-15Liljendal
Valkon VPKIU34Valkon Vapaaehtoinen Palokunta ry1926-09-07Valko

Nähtävyydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tapahtumat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesät ovat kaupungissa vilkasta aikaa. Suosituimmat kesätapahtumat ovat Loviisan Wanhat Talot -perinne- ja korjausrakentamispäivät, Sibeliuspäivät, Loviisan päivä 25.8. ja Kuningas saapuu Loviisaan -viikonloppu 1700-luvun hengessä, venefestivaalit Small Ships' Race, Rauhanfoorumi ja ravit.

Ruokakulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Loviisan pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla lihamuhennos, pannukakku marjoilla tai hillolla, perunapuuro ja puolukkamaito.[26]

Loviisan ravirata[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Loviisan ravirata on rakennettu vuonna 1950, ja se toimii ympärivuotisena valmennusratana ja kesäaikana radalla järjestetään viidet totoravit.

Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Siirry ylös kohtaan:a b Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2019 1.1.2019. Maanmittauslaitos. Viitattu 16.3.2019.
  2. ↑ Siirry ylös kohtaan:a b Ennakkoväkiluku sukupuolen mukaan alueittain 2018 31.12.2018. Tilastokeskus. Viitattu 3.2.2019.
  3.  Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2016 31.12.2016. Tilastokeskus. Viitattu 18.12.2017.
  4.  Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2016 31.12.2016. Tilastokeskus. Viitattu 18.12.2017.
  5.  Luettelo kuntien ja seurakuntien tuloveroprosenteista vuonna 2019 30.11.2018. Verohallinto. Viitattu 6.1.2019.
  6.  Kuntavaalit 2017, Loviisa Oikeusministeriö. Viitattu 7.6.2017.
  7.  Loviisan kaupungin verkkopalvelu loviisa.fi.
  8.  liitos onnistui kolmannella kerralla, Kymen Sanomat
  9.  Loviisan kaupunginjohtaja Olavi Kaleva jättää tehtävänsä Yle 25.4.2017
  10.  Bisnesmies heitti hyvästit miljoonille ja lähti johtamaan pikkukaupunkia, Yle.fi, uutiset 20.10.2017
  11.  Jan D. Oker-Blom on Loviisan uusi kaupunginjohtaja, Loviisan Sanomat 13.9.2017
  12.  Loviisan alakaupunki Museovirasto. Viitattu 2.2.2013.
  13.  Kuningas saapuu Loviisaan Loviisan kaupunki. Viitattu 2.2.2013.
  14.  Saksalaiset kaatuneet ja muistomerkit Suomessa 1918, sivu 59, Seppo Vainio, 2009ISBN 978-952-92-6517-6YKL 92.71
  15.  Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2015 2016. Tilastokeskus. Viitattu 7.1.2017.
  16.  Taajama-aste alueittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 5.12.2018.
  17.  Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.201728.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 5.12.2018.
  18. ↑ Siirry ylös kohtaan:a b Yhteystiedot - Suomen evankelis-luterilainen kirkko evl.fi. Viitattu 23.8.2018.
  19.  https://ort.fi/seurakunnat-hiippakunnat-ja-luostarit/seurakunnat/kotkan-ortodoksinen-seurakunta
  20.  Maailman ja Suomen Suuratlas, sivu 305, WSOY, Instituto Geografico Agostini, Novara, Igda, 1985, ISBN 951-0-12598-9
  21.  Maailman ja Suomen Suuratlas, sivu 305, WSOY, Instituto Geografico Agostini, Novara, Igda, 1985, ISBN 951-0-12598-9
  22.  Maailman ja Suomen Suuratlas, sivu 305, WSOY, Instituto Geografico Agostini, Novara, Igda, 1985, ISBN 951-0-12598-9
  23.  Maailman ja Suomen Suuratlas, sivu 305, WSOY, Instituto Geografico Agostini, Novara, Igda, 1985, ISBN 951-0-12598-9
  24.  Maailman ja Suomen Suuratlas, sivu 305, WSOY, Instituto Geografico Agostini, Novara, Igda, 1985, ISBN 951-0-12598-9
  25.  Maailman ja Suomen Suuratlas, sivu 305, WSOY, Instituto Geografico Agostini, Novara, Igda, 1985, ISBN 951-0-12598-9
  26.  Kolmonen, Jaakko 1988. Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 58. Helsinki: Patakolmonen Ky.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti