Marttila

Siirry navigaatioonSiirry hakuun

Tämä artikkeli kertoo Suomen kunnasta. Muita merkityksiä on täsmennyssivulla.

Marttila S:t Mårtens (epävirallinen)
vaakuna	sijainti
Marttilan kunnantalo. Rakennuksen edustalla on Arto Ali-Eskolan kunnan vaakunaan perustuva veistos.
Sijainti	60°35′05″N, 022°54′00″E
Maakunta	Varsinais-Suomen maakunta
Seutukunta	Loimaan seutukunta
Hallinnollinen keskus	Marttilan kirkonkylä
Perustettu	1409
Kokonaispinta-ala	195,99 km² 284:nneksi suurin 2019 [1]
– maa	195,31 km²
– sisävesi	0,68 km²
Väkiluku	2 020 265:nneksi suurin 31.12.2018 [2]
– väestötiheys	10,34 as./km² (31.12.2018)
Ikäjakauma	2016 [3]
– 0–14-v.	16,2 %
– 15–64-v.	57,6 %
– yli 64-v.	26,1 %
Äidinkieli	2016 [4]
– suomenkielisiä	97,0 %
– ruotsinkielisiä	1,1 %
– muut	1,9 %
Kunnallisvero	20,75 % 181:nneksi suurin 2019 [5]
Työttömyysaste	9,2 % (2013) [6]
Kunnanjohtaja	Carita Maisila
Kunnanvaltuusto	17 paikkaa
2017–2021[7]  • Kesk.  • Kok.  • PS  • SDP	8 6 2 1
Kunnan kotisivut

Marttila (ruots. S:t Mårtens) on Suomen kunta, joka sijaitsee Varsinais-Suomen maakunnassa. Marttilan naapurikunnat ovat Koski Tl, Lieto, Loimaa, Paimio, Pöytyä ja Salo.

Sisällysluettelo

• 1Nimen etymologia
• 2Nähtävyydet
• 3Luonnonympäristö
• 4Liikenne
• 5Historiaa
• 6Uskonnolliset yhteisöt
• 7Väestönkehitys
  • 7.1Taajamat
• 8Kylät ja kulmakunnat
• 9Kuuluisia marttilalaisia
• 10Ruokakulttuuri
• 11Katso myös
• 12Lähteet
  • 12.1Viitteet
• 13Aiheesta muualla
  • 13.1Karttoja

Nimen etymologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimi Marttila tulee 300-luvulla eläneestä Pyhän Martinuksen suojeluspyhimyksestä. Pyhä Martti esiintyy myös Marttilan vaakunassa, jossa hän leikkaa viittaansa antaakseen siitä palasen köyhälle.

Nähtävyydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marttilan kirkon kellotorni

Marttilan kotiseutumuseo vanhoissa lainamakasiineissa Hämeen Härkätien varrella

Hämeen Härkätie ja Paimionjoki Marttilan Prunkilassa

Marttilan halki kulkee Paimionjokea seuraillen Turusta Hämeenlinnaaan johtava Hämeen Härkätie. Sen varrella sijaitsee Antti Piimäsen suunnittelema, vuonna 1765 valmistunut Marttilan Pyhän Martin kirkko.[8] Muita nähtävyyksiä ovat muun muassa Hämeen Härkätien varressa sijaitsevat Marttilan taistelun muistomerkki, Kirkkomuseo ja Kotiseutumuseo.[9] Kotiseutumuseon takana sijaitsee myös Suomen viimeisen, vuonna 1824 tapahtuneen mestauksen muistomerkki.[9]

Luonnonympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marttilan kunnan läpi virtaa Somerolta alkunsa saava ja Paimioon päättyvä Paimionjoki. Sen varrella on 6 voimalaitospatoa, mutta se on myös suosittu kanoottireitti.[10]Marttilassa on myös noin 30 kilometrin mittainen Heikolan korven eräreitistö, joka on Varsinais-Suomen pisimpiä.[11][10] Koko kunnan alueella ei ole yhtään järveä.[12]

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marttilan kautta kulkevat Turusta Hämeenlinnaan vievä valtatie 10 ja sen kanssa risteävä, Aurasta Saloon johtava seututie 224. Paimionjokea sen pohjoisrannalla noudattelevat valtatien 10 eteläpuolella vanhaan Hämeen härkätiehen kuuluvat yhdystiet 12307 ja 2264, joista jälkimmäinen kulkee Marttilan keskustaajaman läpi. Valtatieltä 10 Ollilan luona Karinaisten Kyröönjohtaa yhdystie 2253.[13]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäiset kirjalliset maininnat Marttilasta ovat vuodelta 1409.[14]

Historiantutkija Aulis Ojan mukaan Marttila on vanhoja Uskelan seurakunnasta syntyneitä kirkkopitäjiä[15]; esimerkiksi Mäntsälän kylään rakennettiin kirkko 1300-luvulla. Tällöin elettiin vielä katolista aikaa. Mäntsälän kirkko ehti olla paikallaan Paimionjoen varrella 1400-luvun lopulle, jolloin se valui maan­vyörymän mukana jokeen. Paikalla on joessa suvanto, jonka nimenä on "Kellolampi" – siihen kerrotaan upotetun kirkonkellot piiloon vainoojia.[16] Kellolammen keskellä oli ennen saari, joka nyttemmin on kasvanut kiinni rantaan ja erottuu niemenä.

Vuonna 1599 Mäntsälän kirkon paikkeilla käytiin Marttilan taistelu, jota on pidetty nuijasodan loppuhuipentumana. Se ratkaisi katolisuuden poistumisen Suomesta. Taistelupaikan maaperästä on löydet­tykin taistelusta peräisin olevia esineitä[17], jotka ovat nähtävillä Suomen Kansallis­museossa. Edellä mainittu "Kellolampi" sijaitsee taistelupaikalle pystytetyn muistomerkin luota kohti joen rantaa.

Kirkon paikalle rakennettiin myöhemmin muistokappeli, joka säilyi paikallaan yli 300 vuotta.[18] Kappelista löydettiin sittemmin 1400-luvulta peräisin oleva muistolaatta, joka on edelleen kiinnitettynä Mäntsälän talon kivijalkaan.

Keskiajalla Marttilaan oli suunnitteilla kivikirkko, josta ehti valmistua vain sakaristo. Sittemmin tuhoutuneen Marttilan sakariston rauniot löytyivät vuonna 1937.[19]

Marttilan kappeliseurakuntia ovat aiemmin olleet sen nykyiset naapurikunnat Tarvasjoki ja Koski Tl sekä Karinainen[20], joka vuonna 2005 liitettiin Pöytyään.

Uskonnolliset yhteisöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2018 aluejaon mukaan Marttilassa on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:[21]

• Marttilan seurakunta

Vuoden 2019 alusta Koski Tl ja Marttila muodostavat yhteisen Martinkosken seurakunnan.

Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Marttilan alueella toimii Turun ortodoksinen seurakunta.[22] Kirkon sisäisistä herätysliikkeistä paikkakunnalla toimii evankelisuus[23]. Evankelisuus tuli paikkakunnalle Kaarle Isak Nordlundin ollessa siellä pitäjänapulaisena 1841-1853 ja sillä oli huomattava vaikutus paikkakunnan uskonnolliseen elämään. Vuonna 1908 perustettiin liikkeen paikallisosasto Marttilan nuorisoliitto ja sen rinnalle vuonna 1924 Marttilan yläpään nuorisoliitto. Kummankin toiminta oli niin aktiivista, että ne rakennuttivat omat rukoushuoneensa, yläpään nuorisoliitto 1929 Loven kylään ja alapään nuorisoliitto Vättilän kylään 1933.[24]

Muita luterilaisia kirkkokuntia edustaa Suomen vapaan evankelisluterilaisen seurakuntaliiton Marttilan vapaa evankelisluterilainen seurakunta[25].

Väestönkehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.

Marttilan väestönkehitys 1980–2015
Vuosi			Asukkaita
1980			2 278
1985			2 228
1990			2 282
1995			2 206
2000			2 135
2005			2 064
2010			1 994
2015			2 028
Lähde: Tilastokeskus.[26]

Taajamat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2017 lopussa Marttilassa oli 1 988 asukasta, joista 872 asui taajamissa, 1 095 haja-asutusalueilla ja 21 asukkaan asuinpaikan koordinaatit eivät olleet tiedossa. Taajama-aste lasketaan niistä asukkaista, joiden asuinpaikan koordinaatit ovat tiedossa; Marttilan taajama-aste on 44,3 %.[27] Marttilan taajamaväestö kuuluu vain yhteen taajamaan eli kunnan keskustaajamaan Marttilan kirkonkylään, jossa oli vuoden 2017 lopussa 872 asukasta.[28]

Kylät ja kulmakunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marttilan kylät vuonna 1927:
1-Prunkila, 2-Karvela, 3-Vättilä, 4-Juutila, 5-Tiipilä, 6-Pappila, 7-Mäntsälä, 8-Krouvi, 9-Purhala, 10-Huovaristo, 11-Lovi, 12-Ollila, 13-Hirvas, 14-Siutila, 15-Laurila, 16-Rekoinen, 17-Heikola, 18-Palainen, 19-Ruskolainen, 20-Simala, 21-Maunula. Vaaleankeltaisella ulkopuolisten kylien alueet.

Marttilassa on 23 henkikirjakylää (tieto vuodelta 1973):[29]

Heikola Hirvas Hongisto Huovaristo Juutila Karvela Krouvi Laurila

Lovi Maunula Mäntsälä Ollila Palainen Pappila Prunkila Purhala

Rekoinen Ruskolainen Simala Siutila Suoniittu Tiipilä Vättilä

Paimionjoki jakaa kylät eteläisiin ja pohjoispuolen kyliin. Vain Prunkilan kylä ulottuu joen kummallekin puolelle.

Kuuluisia marttilalaisia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

• Arto Ali-Eskola, kansantaiteilija
• Sirkka-Liisa Anttila, kansanedustaja ja ministeri
• Lauri Heikkilä, kansanedustaja

Ruokakulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marttilan pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla sile eli aladobi sekä ässän- tai rinkilänmuotoiset pikkuleivät.[30]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

• Luettelo Marttilan julkisista taideteoksista ja muistomerkeistä

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

• Oja, Aulis: ”Marttilan kirkkopitäjä”, Marttilan pitäjän historia. Forssa: Marttilan seurakunta ja kunta, 1959.
• Varsinais-Suomen liitto: ”Marttila”, Varsinais-Suomen käsikirja, s. 80-82. Kaarina: Paino-Kaarina, 2009. ISBN 952-5599-43-4.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1. ↑ Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2019 1.1.2019. Maanmittauslaitos. Viitattu 16.3.2019.
2. ↑ Ennakkoväkiluku sukupuolen mukaan alueittain 2018 31.12.2018. Tilastokeskus. Viitattu 3.2.2019.
3. ↑ Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2016 31.12.2016. Tilastokeskus. Viitattu 18.12.2017.
4. ↑ Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2016 31.12.2016. Tilastokeskus. Viitattu 18.12.2017.
5. ↑ Luettelo kuntien ja seurakuntien tuloveroprosenteista vuonna 2019 30.11.2018. Verohallinto. Viitattu 6.1.2019.
6. ↑ Työttömyystietoja ELY-Keskuksittain ja kunnittain keskimäärin vuonna 2013 Työ- ja Elinkeinoministeriö.
7. ↑ Kuntavaalit 2017, Marttila Oikeusministeriö. Viitattu 8.6.2017.
8. ↑ Marttilan kirkko Rakennusperintörekisteri. Museovirasto. Viitattu 20.6.2009.
9. ↑ Siirry ylös kohtaan:^a b Muut nähtävyydet Marttilan kunta. Viitattu 4.5.2014.
10. ↑ Siirry ylös kohtaan:^a b Luonto- ja virkistyskohteet Marttilan kunta. Viitattu 2.5.2014.
11. ↑ Marttilan Korven eräreitistö Heikolan kyläseura. Viitattu 20.6.2009.
12. ↑ Suomen kunnat (viranomaisrekistereihin perustuva tieto) Järviwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 19.3.2012.
13. ↑ Tienumerokartta 1:250 000. Alue 02 Varsinais-Suomi. Helsinki: Liikennevirasto. Kartan verkkoversio (viitattu 19.7.2010)
14. ↑ Oja 1959: 51.
15. ↑ Oja 1959: 55.
16. ↑ Oja 1959: 72-75.
17. ↑ Oja 1959: 255-257.
18. ↑ Oja 1959: 75.
19. ↑ Oja 1959: 75-77.
20. ↑ Oja 1959: 269.
21. ↑ Yhteystiedot - Suomen evankelis-luterilainen kirkko evl.fi. Viitattu 23.8.2018.
22. ↑ https://ort.fi/seurakunnat-hiippakunnat-ja-luostarit/seurakunnat/turun-ortodoksinen-seurakunta
23. ↑ Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys Uskonnot Suomessa. Viitattu 9.7.2011.
24. ↑ Oja 1959: 385.
25. ↑ Marttilan vapaa evankelisluterilainen seurakunta Suomen vapaa evankelisluterilainen seurakuntaliitto. Viitattu 9.7.2011.
26. ↑ Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Viitattu 16.1.2018.
27. ↑ Taajama-aste alueittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 5.12.2018.
28. ↑ Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.201728.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 5.12.2018.
29. ↑ Eskola, Aarne ym. (neuvottelukunta); Tarmio, Hannu; Papunen, Pentti ja Korpela, Kalevi (toim.): Suomenmaa: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos. 5, Lieksa – Närpiö, s. 157. Porvoo: WSOY, 1973. ISBN 951-0-00650-5.
30. ↑ Kolmonen, Jaakko 1988. Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 24. Helsinki: Patakolmonen Ky.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

•  Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Marttila Wikimedia Commonsissa

• Marttilan kunnan kotisivut
• Tilastokeskus - Marttilan avainluvut
• Marttilan kirkko Rakennusperintörekisteri. Museovirasto. Viitattu 20.6.2009.

Karttoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

• Senaatin kartasto 1:21 000. X.19. Kansallisarkisto, Maanmittaushallituksen historiallinen kartta-arkisto, 1879. Kartan verkkoversio Kansallisarkiston digitaaliarkistossa (viitattu 23.7.2011)
• Suomen taloudellinen kartta 1:100 000. III:4 Loimaa. Helsinki: Maanmittaushallitus, 1927. Kartan verkkoversio Kansallisarkiston digitaaliarkistossa (viitattu 23.7.2011)

[Näytä] n • k • m Varsinais-Suomen maakunnan kunnat

Luokka: 

• Marttila