Merenpohja
Merenpohja on veden peittämää maata meren pohjassa.
Mannerjalustalta laskeutuu jyrkästi mannerrinne. Sen alaosassa on usein loivasti kumpuilevaa maastoa, joka viettää syvänmeren tasangolle, joka on hyvin tasainen. Valtameren pohjaa peittää tavallisesti ohut mutainen sedimenttikerros, joka muodostaa merenalaisten vuorten ja ylänköjen erottamia syvänmeren tasankoja. Tasangon syvyys voi vaihdella kolmen ja viiden kilometrin välillä. Sitä syvemmällä on kapeita syvänmeren hautoja, joista syvimmät ovat yli kymmenen kilometriä syviä.[1]
Atlantin keskellä, Intian valtameressä ja eteläisellä Tyynellämerellä sijaitsevat laajat ja lähes yhtenäiset vuoristoketjut, valtamerten keskiselänteet. Niiden keskustassa ovat murroslaaksot, uuden basalttisen merenpohjan syntyalueet.[1]
Maailman valtamerten pohjissa on yhteensä yli sata vedenalaista kanjonia, mannerjalustan ja mannerrinteen läpi tunkevaa kiilaa.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Martin, Penny & Olds, Margaret (toim.): Geographica - suuri maailmankartasto: maanosat, maat, kansat, s. 474. Könemann, 2003. ISBN 3-8290-2481-9.
- ↑ Myrberg, Kai & Leppäranta, Matti: Meret: maapallon siniset kasvot, s. 23. Ursa, 2014. ISBN 978-952-5985-20-7.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti