Merikarvia

Merikarvia

Siirry navigaatioonSiirry hakuun
Merikarvia
Sastmola
Merikarvia.vaakuna.svgMerikarvia.sijainti.suomi.2008.svg
sijainti
Sijainti61°51′40″N, 021°30′30″E
MaakuntaSatakunnan maakunta
SeutukuntaPorin seutukunta
Hallinnollinen keskusMerikarvian kirkonkylä
Perustettu1639/1865
Pinta-ala ilman merialueita450,72 km²
205:nneksi suurin 2019 
Kokonaispinta-ala1 246,22 km²
92:nneksi suurin 2019 [1]
– maa446,12 km²
– sisävesi4,60 km²
– meri795,50 km²
Väkiluku3 114
219:nneksi suurin 31.12.2018 [2]
– väestötiheys6,98 as./km² (31.12.2018)
Ikäjakauma2016 [3]
– 0–14-v.13,9 %
– 15–64-v.53,4 %
– yli 64-v.32,7 %
Äidinkieli2016 [4]
– suomenkielisiä98,5 %
– ruotsinkielisiä0,4 %
– muut1,1 %
Kunnallisvero20,50 %
207:nneksi suurin 2019 [5]
Työttömyysaste9,7 % (2018) [6]
KunnanjohtajaKimmo Puolitaival
Kunnanvaltuusto21 paikkaa
  2017–2021[7]
 • Kesk.
 • SDP
 • Kok.
 • Ps.
11
7
2
1
www.merikarvia.fi
Merikarvianjokea.
Merikarvia (ruots. Sastmola) on Suomen kunta, joka sijaitsee Satakunnan maakunnassa. Kunnassa asuu 3 114 henkilöä.[2] Sen pinta-ala on 1 246,22 neliökilometriä, josta 4,60 neliökilometriä on sisävesiä ja 795,50 merialueita.[1] Väestötiheys on 7 asukasta/km². Merikarvian naapurikunnat ovat Isojoki, Kristiinankaupunki, Pomarkku, Pori ja Siikainen.
Merikarvian seurakunta perustettiin vuonna 1639 sen erottua Porin ja Ulvilan seurakunnasta. Pitäjänhallinto alkoi 1647 ja kunnallishallinto 1865. Merikarvian vaakunan on suunnitellut Carolus Lindberg ja se on vahvistettu vuonna 1951.[8]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Question book-4.svg
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata.
Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.
Tarkennus: Tiedot näyttävän suurelta osin olevan peräisin Santavuoren Merikarvian historiasta.
Nykyisen Merikarvian kunnan alueella on ollut asutusta jo noin 1800 eaa. Tämän vahvistavat esinelöydöt, joita on sekä Satakunnan Museossa että Kansallismuseossa. Lisäksi kunnan alueelta on löytynyt useita pronssikautisia ja rautakaudelle ajoittuvia kiviröykkiöhautoja. Suurin yhtenäinen röykkiöhauta- eli niin sanottu hiidenkiuasalue Merikarvialla sijaitsee Tuorilassa. Pronssikaudelta Merikarvialta ei ole esinelöytöjä, vaikka on selvää että alueella on silloinkin ollut asutusta.
Merikarvialle johti myös erätie Sastamalasta, nykyisen Mouhijärven alueelta. Tämä eränkäynti on luultavasti alkanut samaan aikaan kun Sastamalaan on vakiintunut pysyvä asutus noin vuosina 400–800. Nimestä Sastamala oletetaan myös juontuvaksi Merikarvian ruotsinkielinen nimi Sastmola. Merikarvialle siirtyi myös ruotsalaisperäistä asutusta 1200-luvun loppupuoliskolla. Merikarvia sijoittui Etelä-Pohjanmaan ruotsalaisen asuttamisen äärimmäiseen eteläreunaan. Ruotsalaista asutusta Suomeen levitti erityisesti Birger-jaarli. Merikarvian varhaisimpien kylien Kasalan, Riispyyn, Ala- ja Ylikylän sekä Köörtilän synty ajoittuu myös 1200-luvun loppuun tai 1300-luvun alkuun.
Merikarvian alueen ei uskota koskaan kuuluneen kirkollisesti Sastamalaan. Tätä tukee myös toisen Sastamalan eräalueen, Närpiön, kuuluminen Ulvilan emäkirkkoon keskiajalla ja uuden ajan alussa. Merikarvialla oli jo katolisella ajalla nykyisen noin 1899 valmistuneen kirkon paikalla pieni rukoushuone, josta on säilynyt kaksi puista pyhimyksenkuvaa. Oma pappi Merikarvialle saatiin vasta kun Merikarvian seurakunta vuonna 1639 erosi Ulvilan seurakunnasta.[9] Uusi kirkko vanhan rukoushuoneen tilalle rakennettiin 1776 ja ristittiin silloisen kuningattaren Sofia Magdalenan mukaan. Sen tilalle rakennettiin nykyinen kirkko vuosina 1898 ja 1899. Nykyinen kirkko on Suomen suurin ympärivuotisessa käytössä oleva puukirkko.
Merikarvialla kukoisti 1700-luvun loppupuolella myös herännäisyysliike, jonka keskushahmo oli Anna Rogel. Anna syntyi vuonna 1751 ja oli koko ikänsä sairaalloinen. Elämänsä loppupuolella, vuoden 1770 jälkeen, hän alkoi saarnata sairasvuoteeltaan ja jatkoi sitä 14 vuotta kuolemaansa asti vuonna 1784. Annaa tultiin kuulemaan jopa Ruotsista asti. Rogelin talon vieressä kalliolla on Annalle pystytetty muistokivi.
Merikarvialla toimi 1800-luvulla useita sahoja. Puutavaraa kuljetettiin laivoilla, mistä tulee myös Merikarvian vaakunan fregatti. Merikarvian varhaisen teollisuuden tunnetuin nimi on Antti Ahlström. Ahlström toimi laajalti eri aloilla suurimmassa osassa Suomea. Ahlströmillä oli suuri merkitys Merikarvian kansansivistykselle, sillä hän maksoi 1874 kunnan ensimmäisen kansakoulun, joka on sittemmin purettu.
Laivan- ja veneenrakennus oli Merikarvialla merkittävä elinkeino 1840–1870-luvuilla. Vanhat pikkuveistämöt laajenivat ja veistämöitä oli muun muassa Kasalassa, Riispyyssä, Pohjanrannalla, Brandöössä, Kuuskerissa, Peipussa ja Köörtilässä. Veistämöillä rakennettiin nelisenkymmentä suurta purjelaivaa, useimmat turkulaisten ja uusikaupunkilaisten tilauksesta. Parkkilaiva Lankoski oli Ahlströmin ylpeys ja suurin paikkakunnalla rakennettu alus. Sillä oli sisaralus Saarikoski. Paikalliset talonpojat rakensivat ja varustivat myös purjelaivoja, muun muassa kaksimastoisen kaljaasin Sanoma, jonka pituus oli 76,3, leveys 8,60 ja syväys 2,75 metriä. 1900-luvulle tultaessa monet aluksista myytiin tai ne poistuivat muuten käytöstä. Merikarvialla palattiin puuveneiden, rääkipaattien ja pienempien veneiden valmistukseen.
Toinen merikarvialaisille tärkeä tulonlähde oli kalastus. Kalastuksen ulkomerellä mahdollisti niin kutsuttu rääkipaatti, tavallisesti pituudeltaan 10–12 kyynärää. Paatissa oli yhdestä kolmeen mastoa. Merikarvialaisia rääkipaatteja esitellään myös Arvo Salon Ouraoopperassa, joka sai kantaesityksensä Merikarvialla Krookan rannassa vuonna 2002. Paatteja on myös esillä Merikarvian Kalastusmuseossa.
Merikarviaa nosti kulttuuriselle kartalle kirjailija Mathilda Roslin-Kalliola, jonka kotitalo on nykyisin museo. Hän syntyi 1837 ja aloitti kirjallisen uransa kirjoittamalla lyhyitä lehtijuttuja amerikansuomalaisiin lehtiin ja Satakuntaan. Näistä hän siirtyi novelleihin, joita kirjoitti useita vuosien 1896 ja 1903 välillä. Ensimmäisen romaanin Inkeri varhaisin versio on jo vuodelta 1889. Muistelmat Varjoja julkaistiin alun perin Satakunnassa jatkokertomuksena vuosina 1889 ja 1890 nimimerkillä Tyyne Alho. 1890 ilmestyi myös Joulu autiolla karilla. Roslin-Kalliola käytti useita nimimerkkejä kuten Rikka ja Tapani Tarkka. Matilda Roslin-Kalliola kuoli vuonna 1923.
Merikarvialla toimii lukuisia urheiluseuroja, joista merkittävimpänä jo vuonna 1896 perustettu Merikarvian Into.
Merikarvian paikallislehti on kerran viikossa torstaisin ilmestyvä Merikarvia-lehti.

Väestönkehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on tilanteen 1.1.2017 mukainen.
Merikarvian väestönkehitys 1980–2015
VuosiAsukkaita
1980
  
4 150
1985
  
4 189
1990
  
4 187
1995
  
4 088
2000
  
3 811
2005
  
3 582
2010
  
3 347
2015
  
3 185
Lähde: Tilastokeskus. [10]

Taajamat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2017 lopussa Merikarvialla oli 3 156 asukasta, joista 1 801 asui taajamissa, 1 306 haja-asutusalueilla ja 49 asukkaan asuinpaikan koordinaatit eivät olleet tiedossa. Taajama-aste lasketaan niistä asukkaista, joiden asuinpaikan koordinaatit ovat tiedossa; Merikarvian taajama-aste on 58,0 %.[11] Merikarvian taajamaväestö kuuluu vain yhteen taajamaan eli kunnan keskustaajamaan Merikarvian kirkonkylään, jossa oli vuoden 2017 lopussa 1 801 asukasta.[12]

Kylät ja kulmakunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Merikarvialla on 17 henkikirjakylää (tieto vuodelta 1973):[13]
  • Alakylä (Ytterby)[14]
  • Etelämaa
  • Filppula
  • Honkajärvi
  • Kangasniemi
  • Kasala (Kasaböle)[15]
  • Köörtilä (Gördböle)[15]
  • Lammela
  • Lankoski (Långfors)[16]
  • Lauttijärvi
  • Pappila (Prästgården)[14]
  • Peippu
  • Pooskeri (Bogaskär)[15]
  • Riispyy (Risby)[15]
  • Saari
  • Tuorila (Torsby)[17].
  • Ylikylä (Överby)[14]
Kulmakuntia Merikarvialla ovat: Harvala, Koittankoski, Kuvaskangas, Pohjansaha (Norrsågen)[18], Timmerheidi (Timmerheidenlähde?) ja Trolssi (Trolls)[15].

Uskonnolliset yhteisöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2018 aluejaon mukaan Merikarvialla on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:[19]
Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Merikarvian alueella toimii Tampereen ortodoksinen seurakunta.[20] Kirkon sisäisistä herätysliikkeistä paikkakunnalla toimii vanhoillislestadiolaisuus, jolla on paikkakunnalla Merikarvian Rauhanyhdistys[21]. Lisäksi paikkakunnalla toimii helluntaiherätykseen lukeutuva Merikarvian Helluntaiseurakunta[22].

Nähtävyyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruokakulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Merikarvian pitäjäruoaksi nimettiin 1980-luvulla prötti, joka on perunoista, ruisjauhoista, mallasjauhoista ja siirapista valmistettu uunipuuro.[23]

Tunnettuja merikarvialaisia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fiktiossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Santavuori, Martti: Merikarvian historia. Merikarvian kunta, 1981.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Siirry ylös kohtaan:a b Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2019 1.1.2019. Maanmittauslaitos. Viitattu 16.3.2019.
  2. ↑ Siirry ylös kohtaan:a b Ennakkoväkiluku sukupuolen mukaan alueittain 2018 31.12.2018. Tilastokeskus. Viitattu 3.2.2019.
  3. ↑ Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2016 31.12.2016. Tilastokeskus. Viitattu 18.12.2017.
  4. ↑ Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2016 31.12.2016. Tilastokeskus. Viitattu 18.12.2017.
  5. ↑ Luettelo kuntien ja seurakuntien tuloveroprosenteista vuonna 2019 30.11.2018. Verohallinto. Viitattu 6.1.2019.
  6. ↑ Työllisyyskatsaus 31.5.2018. ELY-keskus. Viitattu 26.6.2018.
  7. ↑ Kuntavaalit 2017, Merikarvia Oikeusministeriö. Viitattu 8.6.2017.
  8. ↑ Mitä-Missä-Milloin 1980, s. 165. Helsinki: Otava, 1979.
  9. ↑ Historiaa Merikarvian kunta. Viitattu 10.1.2016.
  10. ↑ Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Viitattu 16.1.2018.
  11. ↑ Taajama-aste alueittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 5.12.2018.
  12. ↑ Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.201728.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 5.12.2018.
  13. ↑ Eskola, Aarne ym. (neuvottelukunta); Tarmio, Hannu; Papunen, Pentti & Korpela, Kalevi (toim.): Suomenmaa: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos. 5, Lieksa – Närpiö, s. 178. Porvoo: WSOY, 1973. ISBN 951-0-00650-5.
  14. ↑ Siirry ylös kohtaan:a b c Merikarvia, Rippikirja Suomen Sukuhistoriallinen Yhdistys. Viitattu 13.01.2014. (suomeksi)
  15. ↑ Siirry ylös kohtaan:a b c d e Svenska ortnamn i Finland Institutet för de inhemska språken. Viitattu 24.10.2013. (ruotsiksi)
  16. ↑ Bigrafiskt lexikon för Finland Svenska litteratursällskapet i Finland. Viitattu 13.01.2014. (ruotsiksi)
  17. ↑ Vittisbofjärd i Satakunda - en resa längs den gamla postvägen Gunnar Nybond. Viitattu 12.01.2014.
  18. ↑ Waldenström, Stellan: Vittisbofjärds svenska ortnam och bebyggelsehistoria. Pori: Svenska kulturfonden i Björneborg, 2009. ISBN 978-952-92-5980-9.
  19. ↑ Yhteystiedot - Suomen evankelis-luterilainen kirkko evl.fi. Viitattu 23.8.2018.
  20. ↑ https://ort.fi/seurakunnat-hiippakunnat-ja-luostarit/seurakunnat/tampereen-ortodoksinen-seurakunta
  21. ↑ Merikarvian Rauhanyhdistys rauhanyhdistys.fi. Viitattu 2.1.2013.
  22. ↑ Merikarvian Helluntaiseurakunta Merikarvian Helluntaiseurakunta. Viitattu 2.1.2013.
  23. ↑ Kolmonen, Jaakko 1988. Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 42. Helsinki: Patakolmonen Ky.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Blogitekstit (Atom)