Mikkeli

Mikkeli

Siirry navigaatioonSiirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo kaupungista. Etenkin vanhahtavassa tyylissä ”mikkeli” voi tarkoittaa myös mikkelinpäivää.
Mikkeli
S:t Michel
Mikkeli.vaakuna.svgMikkeli.sijainti.suomi.2013.svg
sijainti
Sijainti61°41′N027°16′E
MaakuntaEtelä-Savon maakunta
SeutukuntaMikkelin seutukunta
Hallinnollinen keskusMikkelin keskustaajama
Perustettu1838
KuntaliitoksetAnttola (2001)
Mikkelin mlk (2001)
Haukivuori (2007)
Ristiina (2013)
Suomenniemi (2013)
Kokonaispinta-ala3 229,57 km²
21:nneksi suurin 2019 [1]
– maa2 548,36 km²
– sisävesi681,21 km²
Väkiluku53 843
18:nneksi suurin 31.12.2018 [2]
– väestötiheys21,13 as./km² (31.12.2018)
Ikäjakauma2016 [3]
– 0–14-v.14,4 %
– 15–64-v.61,3 %
– yli 64-v.24,3 %
Äidinkieli2016 [4]
– suomenkielisiä96,1 %
– ruotsinkielisiä0,1 %
– muut3,8 %
Kunnallisvero20,50 %
207:nneksi suurin 2019 [5]
KaupunginjohtajaTimo Halonen
Kaupunginvaltuusto51 paikkaa
  2017–2021[6]
 • SDP
 • Kesk.
 • Kok.
 • Vihr.
 • Ps.
 • KD

14
14
11
6
3
3
www.mikkeli.fi
Savilahden kivisakasti, Mikkelin ja Savon historiallisen maakunnan vanhin säilynyt rakennus.
Mikkelin keskusta Naisvuorelta
Mikkelin kaupungintalo
Mikkelin vanhaa varuskuntaa
Mikkelin tuomiokirkko
Mikkeli (ruots. S:t Michel) on Suomen kaupunki ja Etelä-Savon maakuntakeskus, joka sijaitsee Saimaan luoteisrannalla Etelä-Savon maakunnassa.
Kaupungissa asuu 53 843 henkilöä[2], ja sen pinta-ala on 3 229,57 km², josta 681,21 km² on vesistöjä. Järviä ja lampia kaupungissa on noin 700. Väestötiheys on 21,1 asukasta/km². Keskustaajaman ja siihen välittömästi liittyvien Rantakylän ja Moisio-Tuukkalanalueiden ulkopuolella tiheämmin asuttuja alueita ovat Anttolan ja Ristiinan entisten kuntien kirkonkylät, Otavan taajama ja Haukivuoren Asemankylä.
Mikkelin naapurikunnat ovat HirvensalmiJuvaKangasniemiMäntyharjuPieksämäkiPuumala ja Savitaipale.
Mikkeli sijaitsee Vuoksen vesistön ja Kymijoen vesistön välisellä vedenjakajalla. Kaupungin keskusta on Saimaan Savilahdenrannalla. Kaupungin itäosien järvet kuuluvat Vuoksen vesistöön. Lännessä kaupunki tavoittaa Kymijoen vesistön Mäntyharjun reittiinkuuluvan Puulaveden. Pohjoispuolella kaupunki ulottuu Kyyvedelle, joka laskee Puulaveteen.
Mikkelin kaupunginjohtaja on Timo Halonen. Mikkelin valtuuston valitessa kaupunginjohtajan keväällä 2015 Halonen voitti Olli Naukkarisen äänin 33-26.[7] Halonen aloitti tehtävässä alkusyksyllä 2015.[8]
Mikkelissä on eniten loma-asuntoja koko Suomessa.[9]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vanhimmat löydetyt merkit asutuksesta Mikkelin seudulla ovat kivikauden kampakeraamiselta kaudelta 4000–2000 eaa. Tältä aikakaudelta tunnetut löydöt koostuvat asuinpaikoista. On arveltu, että kaikkein vanhimmat asuinpaikat ovat hävinneet Vuoksenpuhkeamisesta lähteneen tulvaveden alle.[10] Arkeologisia kaivauksia seudulla on tehty muun muassa Tuukkalan, Visulahden, Orijärven ja Kenkäveron rautakautisilla asuinpaikoilla. Rautakautisia linnavuoria ovat SairilanOtavanVatilan ja Otralan linnavuoret.
Vanhimmat kirjalliset maininnat nykyisen Mikkelin seudun asutuksesta ovat vuodelta 1323 Pähkinäsaaren rauhansopimuksesta, jolla Savilahden pogosta (novgorodilainen kirkko- ja hallintopitäjä) siirtyi Novgorodin hallinnasta Ruotsille. Nimen Mikkeli paikkakunta on saanut arkkienkeli Mikaelin mukaan viimeistään 1500-luvun alussa.
Saksalaissiirtokunnan jäseniä muutti Tarsalanjärven rannalle vuonna 1540, silloiseen Vesulahden (Visulahden) pitäjään.[11]
Mikael Agricola kävi tarkastuskäynnillä Savilahdella 1549.
Nuijasodassa (1596–1597) surmattiin yli 200 talonpoikaiskapinallista nuijamiestä Mikkelin pitäjän pappilassa Kenkäverossa 1597.
Kustaa III:n sodassa (1788–1790) käytiin vuonna 1789 muutamia kilometrejä Mikkelin kirkonkylästä etelään Porrassalmen taistelu, jossa ruotsalaiset (suomalaiset) saivat torjuntavoiton ylivoimaisista venäläisistä.
Mikkeli sai kaupunginoikeudet 1838 Venäjän keisari Nikolai I:ltä. Sen asemakaavan laati C. L. Engel. Kaava oli ruutuasemakaava, jonka useimmat korttelit käsittivät kuusi tonttia.[12] Vuonna 1831 perustetun Mikkelin läänin lääninhallitus siirtyi Heinolasta Mikkeliin 1843.
Sisällissodassa (1918) Mikkeli oli yksi paikkakunnista, joilta hallituksen, Suomen tasavallan joukkojen eli valkoisten toimintaa johdettiin. Toisen maailmansodan aikana talvi-, jatko- ja Lapin sodassa (1939–1940, 1941–1944 ja 1944–1945) Suomen armeijan päämaja oli sijoitettu Mikkeliin ja sodanjohto istui vuonna 1902 valmistuneessa Mikkelin keskuskansakoulussa, nykyinen Päämajakoulu (vuodesta 1992), jonka tiloista erotettu Päämajamuseo avattiin 1989. Päämajan sijainnin vuoksi Mikkeli oli yksi lentopommitetuimmista Suomen kaupungeista sodan aikana. Jatkosodan aikana Mikkelissä toimi myös natsi-Saksan armeijanjoukkojen yhteysesikunta Nord. Sodan jälkeen Mikkeliin sijoitettiin siirtoväkeä Raudusta.
Mikkeli on ainoa suomalainen paikkakunta, jolle on myönnetty Vapaudenristi – 4. luokan Vapaudenristi miekkoineen – vuonna 1944 kiitoksena päämajakaupunkina toimimisesta jokaisessa itsenäisen Suomen ajan neljässä sodassa. Kaupungin saamaa kunniamerkkiä kantaa Mikkelin vaakuna, jonka yläosassa on kaksi ristikkäistä marsalkansauvaa niin ikään päämajakaupunkina toimimisen muistoksi.
Elokuussa 1986 Mikkelin torin laidalla räjähti poliisin piiritystilanteessa auto, jolla edellisenä päivänä Kansallis-Osake-Pankinkonttorin Helsingin Jakomäessä ryöstänyt mies oli paennut. Räjähdyksessä saivat surmansa pankkiryöstäjä ja yksi tämän kolmesta panttivangista. Tapahtumasarja tunnetaan Mikkelin panttivankidraamana.
Lääniuudistuksessa 1997 Mikkelistä tuli Itä-Suomen läänin pääkaupunki ja läänien lakkauduttua Itä-Suomen aluehallintovirastonsekä Etelä-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen päätoimipaikka vuonna 2010.
Mikkeli, Anttola ja Mikkelin maalaiskunta ja yhdistyivät vuonna 2001 uudeksi Mikkelin kaupungiksi. Haukivuori liittyi Mikkeliin 2007, ja vuonna 2013 Mikkeliin liittyivät myös Ristiina ja Suomenniemi.

Poliittiset voimasuhteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paikkajako ja äänestysaktiivisuus kunnallisvaaleissa
vaalitpaikatäänestys-
aktiivisuus
SDPKok.LKPKesk.SKDL
Vas.
SKL
KD
SMP
PS
Vihr.Muut
19761613633274,9 %
19801715333274,5 %
19842019622268,4 %
1988181916221262,8 %
199219156121764,3 %
199618167121655,1 %
200018151712652,5 %
200421151612456,6 %
200818171423562,6 %
201215141637458,7 %
Lähteet: Tilastokeskus[13], Oikeusministeriö[14]
Mikkelin kaupunginvaltuustoon kuului vaaleihin 2008 asti poikkeuksellisesti 80 valtuutettua. Haukivuoren liityttyä Mikkeliin kuntien valtuustot yhdistettiin. Valtuuston puheenjohtajana toimi kokoomuksen Olli Nepponen. Sen paikkajako oli:
Kaupunginhallituksen puheenjohtaja on SDP:n Arto Seppälä. Hallitukseen kuuluu 13 jäsentä:
Kaudella 2013–2016 valtuuston puheenjohtaja on Satu Taavitsainen (sdp).

Mikkelin kaupunginosat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mikkelin kaupunkialue ja kaupunginvaltuuston vuoden 1951 päätöksen mukaiset kaupunginosat
Vielä toisen maailmansodan jälkeen Mikkelin kaupungin alue oli jaettu virallisesti kahteenkymmeneen numeroituun kaupunginosaan. Pelkkien numeroiden käyttö tässä yhteydessä hankaloitti hallinnollista käytäntöä, joten kaupunginvaltuusto teki vuonna 1951 päätöksen kaupunginosien, torien, puistojen ja aukeamien sekä eräiden erillisten alueiden ja vesistöjen nimien vahvistamisesta. Tämän vahvistuksen mukaisesti Mikkelin varsinainen kaupunkialue (vuoden 2000 loppuun, ennen liitosta Mikkelin maalaiskunnan ja Anttolan kanssa) käsittää seuraavat kaupunginosat:
  • VIII Rokkala
  • IX Lähemäki
  • X Tuppurala
  • XI Urpola
  • XII Laajalampi
  • XIII Pitkäjärvi
  • XIV Lehmuskylä
  • XV Pursiala
  • XVI Kenkäveronniemi
  • XVII Rouhiala
  • XVIII Riutta
  • XIX Peitsari
  • XX Tusku
  • XXI Siekkilä

Kylät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mikkeliin (pl. AnttolaHaukivuoriRistiina ja Suomenniemi) kuuluu seuraavia kyliä: Alamaa, Anianniemi, Asila, Haahkala, Haapataipale, Harjujärvi, Harjumaa, Haukkakorhola, Heinälahti , Helppanala, Hietanen, Hiirola, Hyyrylä, Häyrylä, Ihastjärvi, Kaipiala, Karstula, Korpijärvi, Koskentaipale, Kovala, Kyyhkylänniemi, Laitiala, Launiala, Laurikkala, Liukkola, Lähemäki, Marjoniemi, Moisio, Norola, Närvälä, Olkkolanniemi, Otava, Pajula, Parantala, Parkkila, Pekkola, Puttola, Rahula, Rantakylä, Rieppola, Riittilä, Rämälä, Sairila, Salmenkylä, Savonlahti, Seppälä, Soikkala, Suonsaari, Taipale, Tikkala, Tuppurala, Tuukkala, Vanhala, Vanhamäki, Vatila, Vehmaskylä, Viljakkala, VisulahtiVuolinko ja Väänälä.

Taajamat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2017 lopussa Mikkelissä oli 54 261 asukasta, joista 43 451 asui taajamissa, 10 397 haja-asutusalueilla ja 413 asukkaan asuinpaikan koordinaatit eivät olleet tiedossa. Taajama-aste lasketaan niistä asukkaista, joiden asuinpaikan koordinaatit ovat tiedossa; Mikkelin taajama-aste on 80,7 %.[15] Mikkelin taajamaväestö jakautuu seitsemän eri taajaman kesken:[16]
#TaajamaVäkiluku
(31.12.2017)
1Mikkelin keskustaajama36 876
2Ristiinan kirkonkylä2 246
3Otava1 542
4Visulahti856
5Anttolankylä828
6Haukivuoren asemanseutu780
7Pellosniemi323
Kaupungin keskustaajama on lihavoitu.

Väestönkehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kaupungin väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.
Mikkelin väestönkehitys 1980–2015
VuosiAsukkaita
1980
  
52 505
1985
  
53 800
1990
  
54 404
1995
  
55 563
2000
  
55 222
2005
  
54 728
2010
  
54 455
2015
  
54 665
Lähde: Tilastokeskus.[17]

Seurakunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2018 aluejaon mukaan Mikkelissä on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:[18]
  • Mikkelin tuomiokirkkoseurakunta
    • Anttolan alueseurakunta
    • Haukivuoren alueseurakunta
    • Ristiinan alueseurakunta
    • Ristimäen alueseurakunta
    • Savilahden alueseurakunta
    • Suomenniemen alueseurakunta
Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Mikkelin alueella toimii Saimaan ortodoksinen seurakunta.[19]

Entiset seurakunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa luettelossa on mainittu historiallisella ajalla lakkautetut seurakunnat Mikkelin kaupungin nykyisellä alueella.[18]

Vapaa-ajan asutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen kunnista Mikkelissä on eniten kesämökkejä. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2013 yli 10 000 kpl.[20]

Keskustauudistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosina 2008–2011 Mikkelissä tehtiin mittava keskustan uudistaminen. Keskustaan rakennettiin muun muassa kaksi suurta kauppakeskusta, Akseli ja Stella, täysin uusi tori ja pysäköintilaitos torin alle, uusi matkakeskus ja kävelykeskusta. Uudistus maksoi noin 153 miljoonaa euroa, josta Mikkelin kaupunki maksoi 10 %.
Palkinnot: Uudesta keskustasta valittiin Vuoden kaupunkikeskusta 2012 ja Akselista valittiin Vuoden kauppakeskus 2011.[21][22]

Koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu
Mikkelissä peruskouluja on 33, joissa on yhteensä 5 070 oppilasta. Lukioita Mikkelissä on vain yksi: Mikkelin lukio. Mikkelin lyseon lukion yhteydessä toimii myös Mikkelin lyseon lukion aikuislinja. Otavassa toimii internaattina ja nettilukiona opetusta tarjoava Otavan opistoMikael-koulussa tarjotaan kuulovammaisille esi-, perus- ja lukio-opetusta. Erityisopetusta tarjoavat Vanamon koulun yksiköt.
Korkeakouluopetusta Mikkelissä antavat Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun Mikkelin yksikkö ja Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu. Lisäksi Helsingin yliopistolla, Lappeenrannan teknillisellä yliopistolla ja Itä-Suomen yliopistolla on toimipisteet Mikkelissä. Kaupungissa toimii myös Helsingin yliopiston erillislaitoksen Kansalliskirjaston digitointi- ja konservointikeskus.[23]Yhdessä ne muodostavat Mikkelin yliopistokeskuksen. Aikuiskoulutusta tarjotaan muun muassa Etelä-Savon ammattiopistossa.

Teknologiakeskus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mikkelin kehitysyhtiö Miksei Oy, innovaatio- ja teknologiakeskus, joka edistää tutkimustoiminnan ja elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä Etelä-Savossa.
Mikkelin kehitysyhtiö Miksei Oy tarjoaa erilaisia yrityskehityspalveluita erikokoisten yritysten tarpeisiin. Palveluiden avulla asiakasyritys saa konkreettista hyötyä liiketoimintansa kehittämiseen, analysointiin ja kansainvälistämiseen.
Yrityskehityspalvelut tarjoavat kattavan asiantuntijaverkoston asiakasyritysten käyttöön asiakasyritykselle kustannustehokkaalla tavalla. Miksei organisoi myös yritysklusterihankkeita, joiden tavoitteena on mm. kehittää yritysten välistä yhteistyötä, kansainvälistymismahdollisuuksia ja toiminnan kehittämistä.
Miksei toimii pääasiassa Etelä-Savon alueella. Miksein koordinoimien hankkeiden toimialue voi kuitenkin olla laajempi. Itäsuomalaisten ja kansallisten hankkeiden lisäksi Miksei toimii eräillä painopistealoillaan myös kansainvälisesti.

Mikkeliläisiä urheiluseuroja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mikkelin jäähalli
  • Anttolan Urheilijat
  • Anttola Shakers (salibandy)
  • Bouncers (Am. Jalkapallo)
  • Harjumaan Kajastus Ry (perustettu 1928)
  • Hatsina (salibandy)
  • Haukivuoren Kisailijat
  • Hiirolan Haka
  • Mikkelin Jukurit (jääkiekko)
  • Kalvitsan Urheilijat
  • Kachi-Kan (kamppailulajit)
  • Mikkelin Ampujat
  • Mikkelin Golf
  • Mikkelin Urheiluautoilijat
  • Mikkelin Urheilusukeltajat
  • Mikkelin Urheilutanssijat Ry (kilpatanssi)
  • MH alppi ry (alppihiihto)
  • Navi (suunnistus)
  • Otavan Urheilijat-39
  • Otavan Viesti
  • Porrassalmen Urheilijat -62
  • Rämälän Ryhti
  • Sairilan Ratsastajat
  • Sairilan Sisu
  • Savilahden Urheilijat (jalkapallo)
  • Tuskun Körmyt
  • Mikkelin Seudun Tikka

Elinkeinoelämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mikkelin suurimmat teolliset työnantajat toimivat graafisen teollisuuden, elintarviketeollisuuden, puunjalostuksen ja sairaalatekstiilien aloilla.
Kaupungin lisäksi Mikkelin suurimmat työnantajat ovat osuuskauppa Suur-Savo, syväpaino Helprint Oy, parketista ja kaiuttimista tunnettu Olavi Räsänen sekä sairaalatarvikkeita tekevä Mölnlycke Health Care.
Muita huomattavia työllistäjiä ovat SavonlinjaLänsi-SavoAhlstrom Glassfibre, Mikkelin Puhelin ja Ristiinan Pelloksessa sijaitseva UPM:n vaneritehdas.
Kaupungissa toimii myös Elinkeinoelämän keskusarkisto (ELKA).
Mikkelin elinkeinoelämän kehittämisestä vastaa Mikkelin kehitysyhtiö Miksei Oy Miset Oy.
Mikkelissä toimii myös Karkialammen varuskunnassa valtatie 13:n itäpuolella sijaitseva puolustusvoimiin kuuluva Maavoimien esikunta. Varuskunnassa ei ole varusmieskoulutusta.

Ilmastokuormitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hiilidioksidiekvivalentti (CO2-ekv tai CO2-ekvivalentti) on ilmastotieteessä käytetty suure, joka kuvaa kasvihuonekaasujen yhteenlaskettua ilmastoa lämmittävää vaikutusta.
Vuoden 2010 laskelmien mukaan asukaskohtainen hiilijalanjälki oli Mikkelissä Etelä-Savon kolmanneksi pienin: 8 600 CO2-ekv/asukas. Laskelmissa on huomioitu mm. lämmitys, sähkön kulutus, teollisuuden ym. polttoaine, liikenne ja maatalous. Etelä-Savossa keskimääräinen hiilijalanjälki oli 9 600 CO2-ekv/asukas. Suomalaisten keskimääräinen hiilijalanjälki oli 13 900 CO2-ekv.[24]

Kulttuurielämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mikkelissä toimii kannatusyhdistyspohjainen yksityinen Mikkelin teatteri ja kunnallisena laitoksena orkesteriMikkelin taidemuseossa järjestetään säännöllisten näyttelyjen lisäksi kolmivuosittain kuvitustriennaali. Taidemuseon lisäksi kaupunki ylläpitää Päämajamuseota ja kulttuurihistoriaan keskittyvää Suur-Savon museota.
Kaupungissa järjestetään kesäisin klassiseen musiikkiin keskittyvät Mikkelin musiikkijuhlat ja Etelä-Savon isoin rockfestivaali, Jurassic Rock, syksyisin Mikkelin balettijuhlat sekä talvella harrastajateattereille tarkoitetut Työväen näyttämöpäivät.
Kaupungissa toimii säännöllisesti kaksi kaupallista elokuvateatteria, Kinolinna ja Ritz. Lisäksi kansalaisopiston yhteydessä toimii elokuvakerho.
Mikkelin keskustan tuntumassa, vanhalla kasarmialueella toimii yksityisen säätiön ylläpitämä Jalkaväkimuseo.
Mikkelissä toimii Mikkelin Valokuvakeskus joka järjestää vuosittain useita korkeatasoisia valokuvanäyttelyitä.
Kaupungissa toimii Mikkelin maakunta-arkisto, joka on yksi seitsemästä Kansallisarkiston alaisesta laitoksesta. Mikkelin maakunta-arkistossa säilytetään muun muassa Neuvostoliitolle luovutettujen alueiden kirkonkirjoja.

Ruokakulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mikkelin pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla juhannusrieskat ja munavoi, ruukkumuikut ja savolaispaisti.[25]

Liikenneyhteydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marsalkka Mannerheimin salonkivaunu
Mikkelin konserttitalo
Mikkeli sijaitsee valtateiden 513 ja 15 sekä kantateiden 62 ja 72 risteyksessä Savon radan varrella.
Paikkakunnan rautatie- ja linja-autoasemat toimivat yhdistettyinä matkakeskuksessa. Ilman junanvaihtoa Mikkelistä pääsee Kouvolan ja Lahden kautta Helsinkiin sekä Kajaanin ja Oulun kautta Rovaniemelle. Yöjunia ei matkustajakäyttöön ole tarjolla. Linja-autojen kaukoliikenteessä kulkee yöpikavuoroja Helsingin, Mikkelin, Kuopion ja Oulun välillä sekä viikonloppuisin Mikkelistä Savonlinnaan. Mikkelin ja Lappeenrannan välillä pikavuorojen matka-ajat ovat junayhteyksiä lyhyempiä. Suora vakiovuoro liikennöi Mikkelin, Puumalan ja Imatran välillä lähes samassa ajassa nopeimpien Mikkeli-Imatra -junayhteyksien kanssa.
Kaupungissa on myös lentoasema, josta oli vuoteen 2005 saakka yhteys Helsinki-Vantaan lentoasemalle.
Mikkelin satama sijaitsee Saimaan rannalla. Sillä on nykypäivänä vain matkailukäyttöä laivareitin ahtauden vuoksi. Aikaisemmin satama on ollut myös matkustaja- ja rahtiliikenteen käytössä.

Etäisyyksiä maanteitse[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naapurikuntiin
Muualle

Ystävyyskaupungit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uskontohistoriaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1.  Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2019 1.1.2019. Maanmittauslaitos. Viitattu 16.3.2019.
  2. ↑ Siirry ylös kohtaan:a b Ennakkoväkiluku sukupuolen mukaan alueittain 2018 31.12.2018. Tilastokeskus. Viitattu 3.2.2019.
  3.  Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2016 31.12.2016. Tilastokeskus. Viitattu 18.12.2017.
  4.  Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2016 31.12.2016. Tilastokeskus. Viitattu 18.12.2017.
  5.  Luettelo kuntien ja seurakuntien tuloveroprosenteista vuonna 2019 30.11.2018. Verohallinto. Viitattu 6.1.2019.
  6.  Kuntavaalit 2017, Mikkeli Oikeusministeriö. Viitattu 9.6.2017.
  7.  http://www.mikkeli.fi/uutinen/mikkelin-uusi-kaupunginjohtaja-timo-halonen
  8.  Knaappila, Tiina: Mikkelin kaupunginjohtajaksi Timo Halonen - kertaa valinta tästä!Länsi-Savo. 28.4.2015. Viitattu 13.5.2015.
  9.  http://www.mikkeli.fi/sisalto/perustiedot
  10.  Internetix/Mikkeli-seura/Heikki Myyryläinen 1998: Kivikautiset löydöt mikkeli.fi. Mikkeli.fi. Viitattu 18.6.2011.
  11.  Savolaisten sukunimien alkuperä seutu.wikimikkeli.fi. 28.9.2014. Viitattu 28.9.2014.
  12.  Jussi Jäppinen: Oletko koskaan nähnyt kauniin kaupungin?, sivu 35
  13.  Tilastokeskuksen PX-Web-tietokannat: Kunnallisvaalit 1976–2017 (Tilastokeskus 2017)
  14.  Kunnallisvaalit 1996 (Oikeusministeriö 1997) Kunnallisvaalit 2000 (Oikeusministeriö 2000); Kunnallisvaalit 2004 (Oikeusministeriö 2004); Kunnallisvaalit 2008(Oikeusministeriö 30.10.2008); Kunnallisvaalit 2012 (Oikeusministeriö 1.11.2012)
  15.  Taajama-aste alueittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 5.12.2018.
  16.  Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.201728.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 5.12.2018.
  17.  Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Viitattu 9.1.2018.
  18. ↑ Siirry ylös kohtaan:a b Yhteystiedot - Suomen evankelis-luterilainen kirkko evl.fi. Viitattu 23.8.2018.
  19.  https://ort.fi/seurakunnat-hiippakunnat-ja-luostarit/seurakunnat/saimaan-ortodoksinen-seurakunta
  20.  Tilastokeskus: Rakennukset ja Kesämäkit 2013 (pdf) (sivu 2) 23.5.2014. Tilastokeskus,. Viitattu 23.5.2014.
  21.  Suomen kauppakeskusyhdistys ry - Kauppakeskuskilpailu KKY ry. 28.9.2014. Viitattu 28.9.2014.
  22.  Elävät kaupunkikeskustat ry - Kaupunkikeskustapalkinto kaupunkikeskustat.fi. 28.9.2014. Viitattu 28.9.2014.
  23.  Digitointi- ja konservointikeskus - Kirjastoala - Kansalliskirjasto kansalliskirjasto.fi. 28.9.2014. Viitattu 28.9.2014.
  24.  Kuntakoko ei kerro kaikkea. Savon Sanomat, 9.5.2012, s. 5.
  25.  Kolmonen, Jaakko (toim.): Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 120. Helsinki: Patakolmonen, 1988. ISBN 951-96047-3-1.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näkymä Savilahdelta Mikkelin keskustaan. Kuva vuodelta 2004.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti