Mynämäki

Mynämäki

Siirry navigaatioonSiirry hakuun
Mynämäki
Mynämäki.vaakuna.svgMynämäki.sijainti.suomi.2008.svg
sijainti
Antikkalan kylä Mynämäellä.
Antikkalan kylä Mynämäellä.
Sijainti60°40′45″N, 021°59′20″E
MaakuntaVarsinais-Suomen maakunta
SeutukuntaTurun seutukunta
Hallinnollinen keskusMynämäen kirkonkylä
Perustettu2007
KuntaliitoksetKarjala (1977)
Mietoinen (2007)
Pinta-ala ilman merialueita522,31 km²
185:nneksi suurin 2019 
Kokonaispinta-ala536,08 km²
210:nneksi suurin 2019 [1]
– maa519,79 km²
– sisävesi2,52 km²
– meri13,77 km²
Väkiluku7 765
128:nneksi suurin 31.12.2018 [2]
– väestötiheys14,94 as./km² (31.12.2018)
Ikäjakauma2016 [3]
– 0–14-v.15,6 %
– 15–64-v.60,2 %
– yli 64-v.24,3 %
Äidinkieli2016 [4]
– suomenkielisiä97,6 %
– ruotsinkielisiä0,8 %
– muut1,6 %
Kunnallisvero21,00 %
138:nneksi suurin 2019 [5]
Työttömyysaste9,2 % (2016) [6]
KunnanjohtajaSeija Österberg
Kunnanvaltuusto35 paikkaa
  2017–2021[7]
 • Kesk.
 • SDP
 • Kok.
 • Vas.
 • Ps.
14
8
7
4
2
www.mynamaki.fi
Mynämäki on Suomen kunta, joka sijaitsee Varsinais-Suomen maakunnassa. Kunnassa asuu 7 765 ihmistä[2] ja sen pinta-ala on 536,08 km2, josta 2,52 km2 on vesistöjä.[1] Väestötiheys on 14,94 asukasta/km2.
Mynämäen naapurikunnat ovat Aura, Eura, Laitila, Masku, Nousiainen, Pöytyä, Rusko, Taivassalo, Turku ja Vehmaa.
1. tammikuuta 1977 Mynämäki ja Karjalan kunta liittyivät yhteen yhteisellä päätöksellä. Mynämäki ja Mietoinen yhdistyivät vuoden 2007 alusta alkaen. Uuden kunnan nimeksi tuli Mynämäki ja vaakunaksi otettiin Mietoisten vaakuna.
Mynämäen historiallinen ruotsinkielinen nimi on Virmo.[8]

Kylät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mietoisten kirkko

Mietoinen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Entisen Mietoisten kunnan alueella sijaitsevat kylät[9]:
Aarlahti, Antikkala, Haijainen, Harainen, Heikkilä, Hietamäki, Hiippavuori, Hiivola, Hirmuinen, Hämäläinen, Kaivattula, Kaskinen, Katavainen, Karkoinen, Kaukurla, Kaulakko, Kauvainen, Kivivuori, Koivisto, Kumiruona, Kuneinen, Kurina, Kuuskorpi, Laukola, Lehtinen, Leinakkala, Mannuinen, Mietoinen, Nummi, Orkovakkinen, Palokylä, Pursila, Pyhe, Pyhäranta, Rantavakkinen, Raukkaa, Rauvola, Ravea, Runoinen, Ruonkallio, Saari, Soukko, Sukoinen, Sydänperä, Tavastila, Telkinmäki, Tervoinen, Tiirola, Tuokila, Uhlu, Valaskallio, Vähäkylä.
Mynämäen vanha vaakuna

Mynämäki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aakula, Asema, Haapainen, Haloila, Halso, Huoli, Hurula, Ihalainen, Jutila, Juva, Kalela, Karhula, Karjakoski, Kasurla, Kattelus, Keijainen, Kintikkala, Kivikylä, Kivistönmäki, Korvensuu, Kukola, Kälälä, Laavainen, Lankkinen, Lemmettylä, Lepistö, Liuskallio, Majalainen, Maunula, Mielismäki, Munnuinen, Munttinen, Mustila, Myllykylä, Mäenkylä, Nakkila, Neuvoinen, Nihattula, Nihdeinen, Nukkila, Nuuskala, Pahikkala, Palolainen, Parsila, Pellilä, Perpoinen, Pursinen, Rahkola, Raimela, Ruotsinmäki, Ruutila, Seppälä, Sunila, Suorsala, Tammisto, Tapaninen, Tarvainen, Tiuvainen, Tursunperä, Vallainen, Vihtamäki, Värräinen

Karjala[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Entisen Karjalan kunnan alueella sijaitsevat kylät:
Haankylä, Haanperä, Kalela, Karjala, Karppinen, Ketelinen, Laajoki, Lemmi, Sairinen, Salavainen, Suojoki, Suutila, Tallola, Vehmalainen, Vuoloinen
Mynämäen kirkko

Väestönkehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.
Mynämäen väestönkehitys 1980–2015
VuosiAsukkaita
1980
  
7 359
1985
  
7 436
1990
  
7 667
1995
  
7 871
2000
  
7 870
2005
  
8 058
2010
  
8 041
2015
  
7 859
Lähde: Tilastokeskus.[10]

Taajamat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2017 lopussa Mynämäellä oli 7 838 asukasta, joista 5 079 asui taajamissa, 2 667 haja-asutusalueilla ja 92 asukkaan asuinpaikan koordinaatit eivät olleet tiedossa. Taajama-aste lasketaan niistä asukkaista, joiden asuinpaikan koordinaatit ovat tiedossa; Mynämäen taajama-aste on 65,6 %.[11] Mynämäen taajamaväestö jakautuu kolmen eri taajaman kesken:[12]
#TaajamaVäkiluku
(31.12.2017)
1Mynämäen kirkonkylä4 199
2Mietoisten kirkonkylä568
3Pyhe312
Kunnan keskustaajama on lihavoitu.

Koulut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mynämäen suurin koulu on Laurin koulu, joka sijaitsee Mynämäen keskustassa. Opetusta on luokille 1-9. Koulussa on noin 650 oppilasta ja 50 opetushenkilöä. Laurin koulussa voi oppia kuutta eri kieltä; pakollisina englantia ja ruotsia, valinnaisina espanjaa, ranskaa, saksaa, venäjää ja italiaa. Kunta osallistuu valtakunnalliseen vieraiden kielten opetuksen kehittämishankkeeseen Kielitivoliin. Laurin koulu koordinoi hanketta kunnassa. Lisäksi koululla on kerhotoimintaa, esimerkiksi bändejä. Kunnan muut koulut ovat Aseman-, Huolin-, Ihalaisten-, Karjalan-, Pyhän-, Tarvaisten- sekä Tavastilan koulu. Kunta tarjoaa myös toisen asteen opetusta Mynämäen lukiossa ja Mynämäen Käsi- ja taideteollisuusopistossa.

Nähtävyyksiä ja museoita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kunnan alueella on useita pienimuotoisia nähtävyyksiä. Kenties huomattavimmat niistä ovat kunnan kolme kirkkoa. Keskustaajamassa sijaitsevat Mynämäen kirkko ja Mietoisten kirkko ovat keskiajalla rakennettuja kivikirkkoja, Karjalan puukirkko on puolestaan 1800-luvulta. Kunnassa on myös useita pieniä museoita. Karjalan kotiseutumuseo sijaitsee Karjalankyläntien varrella, Laajoella sijaitsee kylämuseo Vihtorin tupa ja Mietoisten keskustassa sijaitsee Maunu II Tavastin kotitilalle perustettu Tavastilan kotiseutumuseo.[13]
Yksi tärkeimmistä museo- ja kulttuuriympäristöalueista kunnassa on rakennussuojelulain nojalla suojeltu kulttuurihistoriallisesti arvokas Korvensuun voimalaitosalue ja Korvensuun voimalaitos- ja konepajamuseo, joka sijaitsee Laajoen ja Suuren Postitien yhtymäkohdassa. Alueen rakennuksiin kuuluu vanha vesivoimalaitosrakennus ja sen kanavarakenteet sekä useita muita rakennuksia, kuten konepaja, maalariverstas, asuinrakennus, kellari sekä talli ja puuvaja. Lounais-Suomen Sähkö Oy hankki 1900-luvun alussa perustetun tehdasalueen omistukseensa vuonna 1937, jonka jälkeen yhtiön uusima vesivoimalaitos oli käytössä vuoteen 1993. Aluetta ovat sen jälkeen kehittäneet museona kunta, kotiseutuyhdistys, maakuntamuseo ja yksityishenkilöt.[14][15] Konepajan tiloissa toimivassa museossa on muun muassa näytteillä tehtailija Frans Lindströmin rakennuttama ensimmäinen Suomessa valmistettu auto mallia Korvensuu 1913. Se valmistettiin Korvensuun konepajalla vuonna 1913.[16]
Mynämäen arvokkain luonnonnähtävyys on Kurjenrahkan kansallispuisto. Mynämäki on yksi niistä seitsemästä kunnasta, jonka raja kulkee kansallispuistossa sijaitsevan Kuhankuonon eli seitsemän kunnan rajapyykin kautta. Kuhankuono on Mynämäen itäisin piste.

Uskonnolliset yhteisöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2018 aluejaon mukaan Mynämäellä on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:[17]
Kirkon sisäisistä herätysliikkeistä vaikuttaa paikkakunnalla ainakin evankelisuus[18]. Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Mynämäen alueella toimii Turun ortodoksinen seurakunta.[19]

Entiset seurakunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa luettelossa on mainittu historiallisella ajalla lakkautetut seurakunnat Mynämäen kunnan nykyisellä alueella.[17]

Urheiluseuroja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mynämäkeläisiä merkkihenkilöitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maunu II Tavast (1370-luvun alku–1452) oli Suomen kuuluisin keskiaikainen piispa. Magnus II Tavast tai Magnus Olai (Maunu Olavinpoika) toimi Suomen piispana 1412–1450. Hän oli Suomen keskiajan huomattavin katolinen piispa, ja hän toimi kirkon johtotehtävien lisäksi myös politiikassa, mm. kuningas Eerik Pommerilaisen kanslerina. Hänet on haudattu Turun tuomiokirkkoon. [20]
Maunu II Tavastin syntymäkoti, Tavastilan kotiseutumuseo, sijaitsee keskiaikaisen Alasjoen kartanon mailla Mynämäessä.
Daniel Juslenius (1676–1752) oli fennofiilien eli 1700-luvun suomalaisuuden tutkijoiden ja kansallistunnon herättäjien johtohahmo. Juslenius toimi Turun akatemian heprean ja kreikan sekä teologian professorina. Hän ylisti Suomea ja sen ikivanhaa sivistystä väitöskirjassaan Aboa vetus et nova (Vanha ja uusi Turku). [21]
Juslenius valittiin vuonna 1734 Porvoon piispaksi ja vuonna 1744 Skaran piispaksi. Hänen tunnetuin teoksensa on suomi–ruotsi–latina-sanakirja, jonka 16 000 sanaa on järjestetty pääkielen, suomen mukaan.
Antti Lizelius (1708–1795) toimi Mynämäen kirkkoherrana vuosina 1761-1795. Hän toimitti ensimmäisen suomenkielisen sanomalehden Suomenkieliset Tieto-Sanomat vuonna 1776 (näytenumero oli ilmestynyt jo syyskuussa 1775).
Lizelius myös käänsi ja toimitti Raamatusta uudistetun version, jossa kieliasua, oikeinkirjoitusta ja käännösvirheitä oli korjattu. Se ilmestyi 1758. Lizeliuksen uudistama toinen laitos ilmestyi 1776 ja tämä Lizeliuksen Raamattu levisi kaikkialle Suomeen ja säilyi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkkoraamattuna yli 150 vuotta - aina siihen asti kunnes kirkolliskokous hyväksyi uudet käännökset vuosina 1933 (Vanha testamentti) ja 1938 (Uusi testamentti) (joita nykyään kutsutaan Vanhaksi kirkkoraamatuksi). Monet herätysliikkeet käyttävät kuitenkin yhä edelleen Lizeliuksen käännöstä, koska heidän mielestään myöhemmät käännösversiot eivät ole alkutekstin mukaisia.
Johan Gadolin (1760–1852) oli suomalainen kemisti, fyysikko ja mineralogi, jota pidetään Suomen kemiantutkimuksen isänä. Gadolin löysi vuonna 1794 uuden alkuaineen, yttriumin (Y), minkä seurauksena löytyi kokonainen uusi alkuaineryhmä, harvinaiset maametallit eli lantanoidit. [22]
Gadolinin tutkima mineraali nimettiin gadoliniitiksi vuonna 1800. Hänen mukaansa nimettiin myös vuonna 1880 löydetty alkuaine gadolinium (Gd). [23]
Eemil Arvi Saarimaa (vuoteen 1905 Emil Arvid Söderholm) (1888–1966) oli kielitieteilijä, suomen kielen opettaja, kielenhuollon asiantuntija sekä Aleksis Kiven teosten tekstikriittinen toimittaja. Hänelle myönnettiin professorin arvo 1950. E. A. Saarimaa kirjoitti oppikirjan Kielenopas sekä muita kielenhuollon oppaita ja suomen kielen ja kirjallisuuden oppikirjoja. [24]
Tehtailija Frans Lindström rakensi ensimmäisen Suomessa valmistetun auton Korvensuu 1913:n.
Pentti Kyrölä rakensi 1940-luvun lopulla kansakoulupohjalta omatekoisen lentokoneen.
Toivo Sukari on suomalainen liikemies ja julkisuuden henkilö, joka on perustanut ja omistaa suurimman osan muun muassa Ideaparkista ja Maskun Kalustetalosta.

Ruokakulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mynämäen pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla poffe eli vohveli sekä lehmän- tai kutunmaidosta tehtävä laurinjuusto, joka kuivatetaan kunnes sitä voi leikata saksilla esimerkiksi piimävelliin. Se voidaan myös savustaa suopursun avulla.[25]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Siirry ylös kohtaan:a b Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2019 1.1.2019. Maanmittauslaitos. Viitattu 16.3.2019.
  2. ↑ Siirry ylös kohtaan:a b Ennakkoväkiluku sukupuolen mukaan alueittain 2018 31.12.2018. Tilastokeskus. Viitattu 3.2.2019.
  3. ↑ Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2016 31.12.2016. Tilastokeskus. Viitattu 18.12.2017.
  4. ↑ Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2016 31.12.2016. Tilastokeskus. Viitattu 18.12.2017.
  5. ↑ Luettelo kuntien ja seurakuntien tuloveroprosenteista vuonna 2019 30.11.2018. Verohallinto. Viitattu 6.1.2019.
  6. ↑ Työllisyyskatsaukset - Varsinais-Suomi Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus.
  7. ↑ Kuntavaalit 2017, Mynämäki Oikeusministeriö. Viitattu 8.6.2017.
  8. ↑ Suomen ruotsinkieliset kuntien nimet Kotus. Viitattu 22.9.2012.
  9. ↑ Kauko-Vainio Sinikka: Mietoisten kulttuurimaisema ja vanha rakennuskanta. Turun maakuntamuseo ja Varsinais-Suomen liitto, 1993. ISBN 951-9125-96-5.
  10. ↑ Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Viitattu 18.1.2018.
  11. ↑ Taajama-aste alueittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 5.12.2018.
  12. ↑ Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 5.12.2018.
  13. ↑ Museot ja Teatterit 27.03.2007. Mynämäen kunta. Viitattu 18.10.2007.
  14. ↑ Elina Malkamäki: Korvensuun voimalaitosalue suojellaan. Turun Sanomat, 18.10.2007, s. 7. Artikkelin verkkoversio.
  15. ↑ Jukka Uotila: Korvensuu suojellaan rakennussuojelulailla. Vakka-Suomen Sanomat, 17.10.2007. Artikkelin verkkoversio.
  16. ↑ Anna Kuusela: Autovaari Korvensuu syntyi Mynämäellä. Turun Sanomat, 12.8.2001. Artikkelin verkkoversio.
  17. ↑ Siirry ylös kohtaan:a b Yhteystiedot - Suomen evankelis-luterilainen kirkko evl.fi. Viitattu 23.8.2018.
  18. ↑ Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys Uskonnot Suomessa. Viitattu 7.11.2011.
  19. ↑ https://ort.fi/seurakunnat-hiippakunnat-ja-luostarit/seurakunnat/turun-ortodoksinen-seurakunta
  20. ↑ http://www.arkkihiippakunta.fi/turun-tuomiokapituli/turun-piispat/katolisuuden-aika/maunu-ii-tavast-magnus-olavi/ Turun arkkihiippakunta. Viitattu 20.11.2017.
  21. ↑ http://www.helsinki.fi/museologia/arppeanumin_ikkunat/ylioppilaselamaa/juslenius.html Ylioppilaan elämää, Helsingin yliopisto. Viitattu 20.11.2017.
  22. ↑ http://www.helsinki.fi/yliopistonhistoria/oivallukset/2_oivallus.htm Oivallus 02/05. Helsingin yliopisto. Viitattu 20.11.2017.
  23. ↑ http://kemianhistoria.luma.fi/johan-gadolin/ Suomen kemian historia. Helsingin yliopiston tiedekasvatuskeskus. Viitattu 20.11.2017.
  24. ↑ http://www.hiidenkivi-lehti.fi/Digipaper/OldNews.aspx?id=967 Hiidenkivi 2/2009. Viitattu 20.11.2017.
  25. ↑ Kolmonen, Jaakko 1988. Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 26. Helsinki: Patakolmonen Ky.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mynämäki.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Blogitekstit (Atom)