Peruna

Peruna

Siirry navigaatioonSiirry hakuun
Peruna
Potato plant.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni:Aitotumaiset Eucarya
Kunta:Kasvit Plantae
Alakunta:Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari:Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari:Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka:Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko:Solanales
Heimo:Koisokasvit Solanaceae
Suku:Koisot Solanum
Laji:tuberosum
Kaksiosainen nimi
Solanum tuberosum
L.
Katso myös
Peruna (Solanum tuberosum) on koisokasvien (Solanaceae) heimoon kuuluva kasvi, jonka mukulaa käytetään ravintona. Peruna on yksi eniten käytetyistä ravintokasveista Euroopassa ja Etelä- sekä Pohjois-Amerikassa. Peruna kuuluu niiden yhdeksän viljelykasvin joukkoon, joiden avulla tuotetaan 75 prosenttia ihmisravinnosta.[1]
Perunakasvi on kooltaan pieni mutta suurilehtinen. Perunan mukulat kasvavat maan alla. Useimmiten perunan kuori on ruskea tai keltainen, mutta se voi olla myös violetti, punainen tai vaaleanpunainen. Sisältä peruna on usein vaalea, mutta on mahdollista, että se on sisältäkin kuoren värinen. Se sisältää noin 10–15 % tärkkelystä, vajaat 2 % proteiinia, ja tuoreena myös kohtalaisesti c-vitamiinia, joka kuitenkin osittain tuhoutuu useita kuukausiakin kestävän varastoinnin aikana. Maanpäällisessä osassa saattaa olla myös marjoja, jotka ovat solaniinipitoisuutensa vuoksi myrkyllisiä.
Suomessa perunat istutetaan yleensä toukokuun loppupuolella ja sato korjataan syys- ja lokakuun vaihteen aikoihin. Poikkeuksena ovat varhaisperunat, joista ensimmäiset, silloin vielä varsin pienikokoiset, saatetaan nostaa jo toukokuun lopulla.
Perunaa syödään monella tavalla valmistettuna kuten keitettyinä, paistettuina tai perunamuhennoksena. Kaikkein jauhoisimmat perunat, jotka keitettäessä rikkoontuisivat keitinveteensä, suositellaan höyrytettäviksi kiehuvan veden päällä, mikä on mahdollista välipohjallisella kattilalla, jossa välipohjan muodostaa ritilä. Teollisuus jalostaa perunaa esimerkiksi ranskalaisiksi perunoiksi ja perunalastuiksi eli sipseiksi. Joistakin perunalajikkeista valmistetaan myös perunajauhoa, joka on puhdasta tärkkelystä.

Nimet Euroopassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perunan nimitys suomen kielessä tulee ruotsin sanasta päron, päärynä, sillä ruotsin kielessä on perunaa aikaisemmin kutsuttu maapäärynäksi, jordpäron. Maapäärynän lisäksi perunaa on pidetty myös maaomenana. Ranskankielinen sana pomme de terresamoin kuin hollannin kielen aardappel tarkoittavat maaomenaa.[2] Ruotsissa ensimmäiset perunat viljeltiin 1600-luvulla Uppsalan linnan puutarhassa maaomenina. Perunan ruotsinkielinen nimi, en potatis, on ensimmäistä kertaa Johan Asltrömerin käyttämä ja se perustuu juureksen englanninkielisen nimen monikkoon potatoes. Kreivitär Eva Ekblad kirjoitti Ruotsin tiedeakatemialle tutkielman siitä, miten perunaa voidaan käyttää viinan, perunajauhojen sekä puuterin valmistamiseen. Tämän ja keksintöjensä vuoksi hänet nimitettiin ensimmäisenä naisena tiedeakatemian jäseneksi.[3]
Useissa eurooppalaisissa kielissä nykyiset perunaa tarkoittavat sanat kuten englannin potato, ruotsin potatis ja norjan potet sekä myös suomessa kansanomaisesti käytetty sana potaatti tulevat tainonkielisestä sanasta patata, joka kuitenkin tarkoittaa toista kasvia, bataattia (latinaksi Ipomoea batatas). Myös espanjan kielessä sana patata tarkoitti alkujaan bataattia.[2] Italian kielessä patata tarkoittaa perunaa.
Saksan kielen ja venäjän kielen perunaa tarkoittavat sanat Kartoffel ja kartofel (puhekielessä kartoška) tulevat italiankielisestä sanasta tartufolo, joka tarkoittaa tryffeliä. Espanjan kielen papa on lähtöisin Andeilla asuneiden intiaanien kielestä ja tarkoittaa mukulaa. Myös englannin kielessä perunaa on kutsuttu mukulaksi, tuber, tarkoittaen maan alla kasvavaa tryffelisienen mukulaa.[2]
Vanhan ruotsin kielen jordpäron- eli maapäärynä- nimityksen lisäksi Suomessa on perunaa kutsuttu myös nimillä: perna, pärinä, pääry, pääly, potaatti, pottu, omena, maaomena ja kartohka.[2][4]

Käyttö ravintona[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keitetty kuorellinen peruna
Lua-virhe kohdassa Moduuli:Fr:Wikidata rivillä 559: attempt to concatenate a nil value.
Ravintosisältö/100 g
Energiaa230 kJ
(55 kcal)
Proteiinia1,6 g
Hiilihydraatteja13,2 g
 josta tärkkelystä12,7 g
 josta sokeria0,5 g
 josta laktoosia0 g
Rasvaa0,2 g
 josta tyydyttyneitä rasvoja< 0,1 g
Vitamiinit
A-vitamiini0,5 µg
C-vitamiini8,5 mg
D-vitamiini0
E-vitamiini< 0,1 mg
K-vitamiini0,88 µg
Kivennäisaineet
Rauta0,6 mg
Natrium0,8 mg
Suola2,2 mg
Kalium425,0 mg
Magnesium20,4 mg
Kalsium4,8 mg
Fosfori38,3 mg
Sinkki0,3 mg
Jodi0,8 µg
Seleeni0,5 µg
Lähteet
Suomessa syödään perunoita vajaa 60 kg henkeä kohti vuodessa. Uusimmat tilastot näyttävät perunankulutuksen notkahtaneen jälleen 2010-luvulla alaspäin ollen 52,3 kiloa henkeä kohti vuodessa. (Luonnonvarakeskus, Ravintotase; Tilastokeskus 2012.). Vuonna 1956 suomalainen söi noin 188 kiloa perunaa vuodessa. Suomessa suhteellisesti eniten perunoita syödään Pohjanmaalla, vähiten Etelä- ja Itä-Suomessa. Miehet syövät perunaa suhteessa enemmän kuin naiset. Euroopan maista Suomen perunankulutus henkeä kohden on kahdeksas, Ruotsin viides. Ruotsissa syödään perunoita 84 kg henkeä kohden. Eniten Euroopassa perunoita syödään Liettuassa ja Irlannissa, joissa perunankulutus on miltei kaksinkertainen henkeä kohden Suomen määrään verrattuna.lähde? Peruna sisältää vähemmän proteiinia kuin riisi tai pasta. Kaukoidässä ja Afrikassa perunankulutus on huomattavasti lisääntynyt. Perunalla on monenlaisia vahvuuksia: peruna on kevyttä ja monipuolista ravintoa. Sen hiili- ja vesijalanjäljet ovat huomattavasti pienempiä kuin esimerkiksi riisin ja pastan (esim. Hartikainen 2012). Yhden peruna-annoksen tuottaminen kuluttaa energiaa vain kolmasosan pastaan ja viidesosan riisiin verrattuna. Vedenkulutus on vain puolet pastan ja kolmasosa riisin vedenkulutuksesta. Yhden peruna-annoksen vaatima viljelyala on vain 0,04 m2, kun pasta-annos vaatii 0,15 ja riisiannos 0,27 m2 (Gerbens-Leenes, etc. 2006) Peruna sisältää runsaasti C-vitamiinia, magnesiumia, kaliumia, rautaa ja kuitua, mutta ei juurikaan rasvaa.

Myrkyllisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perunakasvin myrkyllisiä marjoja.
Peruna on koisokasvi, ja heimon useimpien muiden kasvien tavoin se sisältää luonnostaan glykoalkaloidia (solaniiniglykosidit, kuten α-solaniini ja β-kakoniini), jotka ovat ihmiselle myrkyllisiä. Solaniinipitoisuutensa vuoksi sen maanpäälliset osat kuten lehdet ja marjat ovatkin syötäväksi kelpaamattomia ja kitkerän makuisia.
Solaniinia on runsaasti myös perunan useimpien Etelä-Amerikassa villeinä kasvavien perunoiden mukuloissa.[6] Sitä vastoin viljellyissä perunalajikkeissa sitä on vain mitättömän pieninä, vaarattomina pitoisuuksina.[6] Mukuloiden solaniinipitoisuus kuitenkin nousee selvästi, jos ne kesken kasvukauden joutuvat päivänvaloon, jolloin ne samalla tulevat vihreiksi.[6]
Suomessa perunan keskimääräinen glykoalkaloidipitoisuus on 82 mg/kg, joskin uudet perunat, pienimukulaiset perunat tai varastoitaessa tai noston yhteydessä kolhiintuneet perunat saattavat sisältää huomattavasti suurempia pitoisuuksia. Pitoisuus vaihtelee myös merkittävästi eri lajikkeiden välillä. [7] - perunan glykoalkaloidin suurin sallittu pitoisuus on 200 mg/kg [8]
Glykoalkaloidien hyödyntämistä mm. syöpä- ja kolesterolilääkkeissä sekä sairaalabakteerien torjunnassa tutkitaan parasta aikaa.[9]

Lajikkeet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Perunalajikkeet
Suomessa käytetään yli 40 perunalajiketta.lähde?
Lajikkeet on ryhmitelty kiinteämaltoisiin perunoihin, yleisperunoihin ja jauhoisiin perunoihin. Myös päätyyppien väleille lukeutuvia perunoita on. Teollisuutta varten on lisäksi olemassa tärkkelysperunoita, joita ei ole vähittäiskaupassa.
Suomessa käytettävistä lajikkeista suurin osa on peräisin Alankomaista tai Saksasta.lähde?

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peruna on peräisin Etelä-Amerikasta Andien alueelta. Siellä sitä on varsinkin vuoristoalueilla viljelty jo tuhansien vuosien ajan.
Espanjalaiset valloittajat toivat 1500-luvulla perunan Eurooppaan. Toden­näköisesti Andeilta Espanjaan palanneet merimiehet käyttivät sitä samoin kuin maissia ravintonaan meri­matkan aikana.[10] Varhaisin sitä koskeva kirjallinen maininta on peräisin Andeilla 1530-luvulla matkus­tel­leelta Cieza de Léonilta.[11] Monista varhaisista mainin­noista on kuitenkin vaikea päätellä, onko niissä tarkoitettu perunaa vai bataattia,[12] jota nykyäänkin kutsutaan myös "makeaksi perunaksi" (engl. sweet potato, ruots. sötpotatis). Bataatti tosin vaatii paljon lämpimämpää ilmastoa kuin peruna, minkä vuoksi sitä ei suurimmassa osassa Eurooppaa voida viljellä.[12]
Nykyisin pidetään todistettuna, että Kanarian saarilla perunaa viljeltiin kaupallisesti viimeistään vuonna 1567, jolloin se mainittiin erään sieltä Antwerpeniin lähteneen laivan rahtikirjassa, ja Espanjan manterellakin sitä on viljelty jo vuonna 1570.[13]
Englannissa tunnetaan perimä­tieto, jonka mukaan Francis Drake olisi tuonut perunan Eurooppaan. Nykyiset tutkijat eivät kuitenkaan pidä tätä uskottavana, koska hän palasi Etelä-Amerikasta kotimaahansa Tyynenmeren kautta Hyvän­toivon­niemen ympäri, mikä kesti kaksi vuotta, eivätkä hänen kuljettamansa perunat olisi näin kauan pysyneet lisääntymis­kykyisinä.[14]
Vielä tämän jälkeen pitkät ajat vain harvat ihmiset Euroopassa viljelivät tai söivät perunaa, jonka viljelys kohtasi varsin voimakasta vastustustakin. Varsinkin kirkollisissa piireissä levitettiin huhua, että kasvi olisi myrkyllinen tai muuten vahingollinen sielulle. Monet papit jopa kielsivät seura­kunta­laisia viljelemästä perunaa sillä perusteella, ettei sitä mainittu Raamatussa eikä se siksi kelvannut ihmis­ravinnoksi.[15] Eräät herbalistit myös väittivät sen aiheuttavan spitaalia.[16] Väitteissä kasvin myrkyllisyydestä oli perääkin, sillä sen vihreät osat, myös vihertynyt mukula, sisältävät myrkyllistä solaniinia.
Kasvi­tieteilijät kuitenkin kasvattivat perunaa puutarhakasvina jo 1600-luvun alussa, mutta suurimmassa osassa Eurooppaa sitä alettiin vasta 1700-luvulla yleisesti viljellä pelto­mitta­kaavassa.[17] Monessa maassa asiaan vaikuttivat sodat ja myös hallitsijoiden päätökset.[18]Suuri merkitys oli Preussin kuningas Fredrik II Suuren vuonna 1744 antamalla määräyksellä, jonka mukaan virka­miesten oli jaettava ilmaisia siemen­perunoita ja viljely­ohjeita kaikkialla valta­kunnassa.[19] Ranskassa perunan yleistymiseen vaikutti erityisesti farmaseutti Antoine-Augustin Parmentier, joka itse oli ollut seitsen­vuotisen sodan (1756–1763) aikana kolme vuotta Preussin sotavankina, mutta pysynyt sen ajan hengissä ja terveenä nimenomaan perunan ansiosta. Ranskan vallan­kumouksen aikana häntä alettiinkin kunnioittaa sankarina, joka oli pelastanut kansan nälästä aikana, jolloin kaikesta muusta oli pulaa.[20]
Muutamissa osissa Eurooppaa, erityisesti Irlannissa peruna pian muodostui kasvavan väestön lähes ainoaksi päivittäiseksi ravinnoksi. Vuonna 1845 Irlantiin kuitenkin levisi perunarutto, joka tuhosi koko perunasadon. Seurauksena olikin katastrofaalinen nälänhätä.[21]
Ruotsiin peruna saapui 1655, jolloin lääkäri ja luonnontieteilijä Olof Rudbeck istutti perunaa Uppsalan kasvitieteelliseen puutarhaan. Hän tosin suositteli sitä sen kukkien vuoksi lähinnä koristekasviksi.[22] Jonas Alströmer puolestaan vakiinnutti englannin kielestä lainaamansa sanan potatis perunan nimeksi.

Perunan historia Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa perunoita on nähty ainakin 1720-luvun lopulta [23][24], jolloin niitä tuli Inkooseen Fagervikin kartanoon saksalaisten peltiseppien mukana. Perunanviljelyä edisti erityisesti Asikkalan seurakunnan kappalainen Axel Laurell, joka kehui perunoita jokaisen saarnansa yhteydessä. Hän julkaisi myös opaskirjan perunan viljelystä vuonna 1773.[25] Peruna vei pian nauriin aseman suomalaisten tärkeimpänä viljelys- ja ruokajuureksena. Naurista on viljelty Suomessa jo esihistoriallisena aikana. Nykyisin peruna mielletään suomalaisten perinteiseksi perusravinnoksi.
Vuonna 1797 perustettu Suomen Talousseura korosti monissa yhteyksissä perunan tärkeyttä. Vuonna 1807 seura arvioi perunanviljelyn olevan jo niin laajaa, että toimenpiteitä sen edistämiseksi tarvittiin enää Savossa ja Karjalassa. Perunan yleistynyt käyttö viinanpolton raaka-aineena kasvatti sen suosiota entisestään.[26]
Suomessa on Perunantutkimuslaitos, joka toimi Hämeenlinnan Lammilla 1982–2011 ja sen jälkeen Seinäjoen Ylistarossa.[27]
Teollisten perunatuotteiden kulutus on kasvanut hiljalleen Suomessa. Syynä tähän on helppo- ja monikäyttöisyys. Nykyään lähes kolmasosa perunoista syödään Suomessa teollisena jalosteena.[28]

Tuotanto eri maissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa tuotetaan perunaa noin 22 000 peltohehtaarilla vuonna 2016.[29] Elokuussa 2009 perunasta tuottajalle tarjottu hinta oli noin 0,10–0,15 €/kglähde?
Suurimmat perunantuottajamaat 2005
(1 000 kg)[30]
Kiina73 036 500
Venäjä36 400 000
Intia25 000 000
Ukraina19 480 000
Yhdysvallat19 111 030
Saksa11 157 500
Puola11 009 930
Valko-Venäjä8 185 000
Alankomaat6 835 985
Ranska6 347 000
Yhdistynyt kuningaskunta6 300 000
Kanada4 850 000
Iran4 200 000
Turkki4 170 000
Romania3 985 000
Bangladesh3 908 000
Peru3 200 000
Brasilia2 950 000
Japani2 900 000
Belgia2 653 949

Tuholaisia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perhoslajeista perunalla elävät ainakin[31]

Tauteja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Perunan mukuloita
    •  
  • Perunan kukkia
    •  
  • Yleisperunaa

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Ihmiskunta saa pääosan ruoastaan vain 9 kasvista, luettu 22.2.2005
  2. ↑ Siirry ylös kohtaan:a b c d Anne Paalo: Peruna. Historiaa: Miten peruna sai nimensä. Rakennusalan Kustantajat RAK, Kirjakas Ky, 2000. ISBN 951-664-028-1 s. 15
  3. ↑ Herman Lindqvist: Ruotsin historia jääkaudesta tulevaisuuteen, 2002, WSOY, 2003. ISBN 951-0-28329-0 s. 392
  4. ↑ Teppo Korhonen: Peruna tulee tutuksi Helsingin Yliopisto. Viitattu 23.9.2012.
  5. ↑ Fineli, elintarvike nro: 28955 Elintarvikkeiden koostumustietopankki. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. (suomeksi)
  6. ↑ Siirry ylös kohtaan:a b c Arne Rousi: Auringonkukasta viiniköynnökseen, viljelyskasvit ihmisen palveluksessa, s. 175, WSOY 1997, ISBN 951-0-21295-4
  7. ↑ Blomberg, K. & Hallikainen, A. 2000. Kotimaisten ja ulkomaisten perunoiden vieraat aineet; glykoalkaloidit, nitraatti ja raskasmetallit. Elintarvikevirasto, Tutkimuksia 3/2000. 25 s.
  8. ↑ http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2002/20020237
  9. ↑ Vihreä peruna torjuu syöpää ja alentaa kolesterolia Seura.fi. 16.11.2015. Viitattu 30.11.2017.
  10. ↑ DNA from herbarium specimens setteles a controversy about origins of the European potato. American Journal of Botany, 2008, nro 95, s. 252–257. Artikkelin verkkoversioViitattu 30.7.2013.
  11. ↑ John Reader: Peruna, eräs maailmanhistoria, s. 93. Suomentanut Kirsi Luoma. Like, 2009. ISBN 978-952-01-0227-2.
  12. ↑ Siirry ylös kohtaan:a b Reader, s. 105–106
  13. ↑ Reader, s. 119–120
  14. ↑ Reader, s. 115
  15. ↑ Reader, s. 142
  16. ↑ Reader, s. 145
  17. ↑ Reader, s. 147
  18. ↑ Reader, s. 149–151
  19. ↑ Reader, s. 152
  20. ↑ Reader, s. 154–155
  21. ↑ Reader, s. 164
  22. ↑ Reader, s. 144
  23. ↑ Hannu Pesonen. Tiede-lehti 10/2008, s. 27.
  24. ↑ Peruna tulee tutuksi Helsingin yliopisto
  25. ↑ Anders Walberg: Perunaherkkuja. suom. Leena Nilsson. Schildts 2005, s. 8–9
  26. ↑ Tuhansia vuosia vanha peruna spk.fi. Viitattu 1.4.2019.
  27. ↑ www.petla.fi Perunantutkimuslaitoksen kotisivu. Viitattu 26.6.2014.
  28. ↑ Elina Pajunen: Suomalaiset eivät halua enää pestä ja kuoria perunoita – nyt jo joka kolmas peruna myydään teollisena jalosteena aamulehti.fi. 9.12.2017. Viitattu 1.4.2019.
  29. ↑ Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto: Perunan ja sokerijuurikkaan viljelywww.mtk.fi. Viitattu 30.11.2017.
  30. ↑ FAO:Major food and agricultural commodities and producers, potato, year 2005, luettu 10.6.2007
  31. ↑ Markku Savela (englanniksi)
  32. ↑ Aphids on World's Plants: Solanum (englanniksi)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Reader, John: Peruna: Eräs maailmanhistoria. (Propitious esculent, 2009.) Suomennos: Kirsi Luoma. Helsinki: Like, 2009. ISBN 978-952-01-0227-2.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiquote-logo.svg
Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Peruna.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Blogitekstit (Atom)