Psilosybiini



Psilosybiini
Systemaattinen (IUPAC) nimi
[3-(2-dimetyyliaminoetyyli)-1H-indol-4-yyli]divetyfosfaatti
Tunnisteet
CAS-numero	520-52-5
ATC-koodi	?
PubChem	?
Kemialliset tiedot
Kaava	C₁₂H₁₇N₂O₄P
Moolimassa	284,25
Fysikaaliset tiedot
Sulamispiste	220–228 °C (428–442 °F)
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus	?
Metabolia	?
Puoliintumisaika	1,8-4,5h
Ekskreetio	?
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria	?
Reseptiluokitus
Antotapa	?

Psilosybiini, harvoin psilokybiini (4-fosforyylioksi-N,N-dimetyylitryptamiini, 4-PO-DMT) on psykedeelinen sieniperäinen alkaloidi joka on rakenteeltaan psilosiinin fosforihapon esteri. Psilosybiini kuuluu klassisten psykedeelien ryhmään, johon yleensä luetaan LSD, meskaliini, sekä psilosybiini.[1]

Sisällysluettelo

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Psilosybiinin eristi ensimmäisenä Albert Hofmann kumppaneineen Psilocybe mexicana -lajista vuonna 1957. Hofmann myös syntetisoi aineen pian eristämisen jälkeen.

Rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Psilosybiini on rakenteeltaan psilosiinin fosforihapon esteri. Psilosybiinin perustana on dimetyylitryptamiinia muistuttava rakenne. Psilosybiini muistuttaa lisäksi läheisesti aivojen omaa välittäjäainetta serotoniinia ja kuuluu kemiallisesti tryptamiineihin.[1]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päihdekäyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Psilosybiini metabolisoituu ihmiselimistössä psilosiiniksi ja on psykoaktiivisilta vaikutuksiltaan täten identtinen – molemmat muistuttavat vaikutuksiltaan muita klassisia psykedeelejä, kuten LSD:tä. Psilosybiini on kuitenkin vähemmän potentti kuin LSD ja psilosybiinin vaikutus kestää vain noin 3-6 tuntia. Psilosybiinin tyypillinen käyttöannos on noin 6mg, joissakin lähteissä 10mg[2]. Sienet syödään tuoreena, kuivattuina, tai eräänlaisena teenä. Psilosybiinistä imeytyy suun kautta nautittuna noin puolet.

Lääkekäyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Psilosybiinisienten lääketieteellinen tutkimus

Psilosybiinin käyttöä on tutkittu migreenin sekä Hortonin syndrooman eli itsemurhapäänsäryn hoitoon hyvinkin menestyksellisesti. Psilosybiini voi estää kohtauksen tai jopa lopettaa kohtaussarjan.[3] Tämän lisäksi psilosybiinillä on terapeuttista potentiaalia oikeassa ympäristössä ja oikealla annostuksella. Tutkimuskontekstissa nautittuna sen potentiaalisiin pitkäaikaisvaikutuksiin kuuluu mielialan ja mielenterveyden kohoaminen.[4] Isojen annosten (30mg psilosybiiniä) havaittiin aiheuttavan mystisiä ja uskonnollisia kokemuksia. Kahden kuukauden jälkeen tehdyssä kyselytutkimuksessa 55 % koehenkilöistä luokitteli kokemuksen kuuluvan elämänsä viiden merkittävimmän henkisen kokemuksen joukkoon, ja 12 % luokitteli sen kaikista merkittävimmäksi. Sitä verrattiin mm. ensimmäisen lapsen syntymään tai vanhemman kuolemaan.[5] Valvomaton käyttö voi kuitenkin aiheuttaa traumaattisia kokemuksia tai onnettomuuksia, joskin näyttöä muita päihteitä suuremmasta onnettomuusriskistä ei ole esitetty.

Esiintyminen luonnossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suippumadonlakki (Psilocybe semilanceata) sisältää psilosybiiniä

Laji	Laajenna% psilosybiiniä

Psilosybiiniä esiintyy useissa eri sienilajeissa, pääasiassa madonlakkien (Psilocybe) sukuun kuuluvissa, joista tunnetuimpia^{kenen mukaan?} ovat huurumadonlakki (Psilocybe cubensis) ja suippumadonlakki (Psilocybe semilanceata). Suippumadonlakki on Suomen luonnossa yleisin psilosybiinisieni ja huurumadonlakki huumekaupassa yleisin^lähde?.