Seinäjoki

Seinäjoki

Siirry navigaatioonSiirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo kaupungista. Joesta on oma artikkeli.
Seinäjoki
Seinäjoki.vaakuna.svgSeinäjoki.sijainti.suomi.2009.svg
sijainti
SeinäjokiMontage.jpg
Sijainti62°47′25″N,022°50′25″E
MaakuntaEtelä-Pohjanmaan maakunta
SeutukuntaSeinäjoen seutukunta
Hallinnollinen keskusSeinäjoen keskustaajama
Perustettu 
– Seinäjoki1931 (vuodesta 1960 kaupunki)
– Seinäjoki2005 (Seinäjoen seudun kuntaliitoksessa 2005 muodostunut kaupunki, lakkautettu 2009)
– Seinäjoki2009 (Seinäjoen seudun kuntaliitoksessa 2009 muodostunut kaupunki)
KuntaliitoksetSeinäjoen mlk (1959)
Peräseinäjoki (2005)
Nurmo (2009)
Ylistaro (2009)
Kokonaispinta-ala1 469,24 km²
74:nneksi suurin 2019 [1]
– maa1 431,78 km²
– sisävesi37,46 km²
Väkiluku63 296
16:nneksi suurin 31.12.2018 [2]
– väestötiheys44,21 as./km² (31.12.2018)
Ikäjakauma2016 [3]
– 0–14-v.17,9 %
– 15–64-v.63,7 %
– yli 64-v.18,4 %
Äidinkieli2016 [4]
– suomenkielisiä97,4 %
– ruotsinkielisiä0,2 %
– muut2,4 %
Kunnallisvero21,00 %
138:nneksi suurin 2019 [5]
KaupunginjohtajaJorma Rasinmäki
HallituksenpuheenjohtajaPasi Kivisaari
Kaupunginvaltuusto51 paikkaa
– puheenjohtajaKimmo Heinonen
  2017–2021[6]
 • Kesk.
 • Kok.
 • SDP
 • Vihr.
 • Ps.
 • KD
 • Vas.
 • KP
18
15
8
3
3
2
1
1
www.seinajoki.fi
Seinäjoki on Suomen kaupunki ja Etelä-Pohjanmaan maakunta­keskus, joka sijaitsee samannimisen joen molemmin puolin Etelä-Pohjanmaan maakunnassa. Seinäjoen asukasluku on 63 296 (31.12.2018).
Seinäjoki oli alun perin pieni Pohjanmaan radan asemakylä, joka syntyi ratojen risteyskohtaan Ilmajoen kunnan syrjäkylällä. Ennen vuotta 1959 oli olemassa sekä Seinäjoen kauppala että Seinäjoen maalaiskunta, ja vuonna 1960 Seinäjoesta tuli yksi Suomen kuudesta ensimmäisestä niin sanotusta uudesta kaupungista.
Vuoden 2005 alusta siihenastinen Seinäjoen kaupunki ja Peräseinäjoen kunta lakkautettiin ja ne yhdistettiin uudeksi kunnaksi, joka otti käyttöönsä Seinäjoki-nimen ja kaupunki-nimityksen.[7] Samanlainen kuntajaon muutos tapahtui myös vuoden 2009 alusta, jossa mukana olivat Seinäjoen kaupunki, Nurmon ja Ylistaron kunnat.[8]
Seinäjoen keskustan etelälaidalla kaupunkikuvaa hallitsee alun perin Alvar Aallon suunnittelema rakennusryhmä eli Aaltokeskus, joka muodostuu Lakeuden Ristin kirkosta, kaupungintalosta, kaksiosaisesta pääkirjastosta ja kaupunginteatterista. Kaupunki tunnetaan myös Tangomarkkinoista, Provinssirockista, Vauhtiajoista, salibandyjoukkue Peliveljistä, Veikkausliigassa pelaavasta jalkapalloseura SJK:sta sekä Superpesiksessä pelaavasta Seinäjoen JymyJusseista. Seinäjoella ilmestyy maakuntalehti Ilkka.
Markkina-alueeltaan Seinäjoki on maan kuudenneksi suurin[9] ja koulutustasoltaan maan kahdeksas.lähde? Kaupunki on yksi Suomen nopeimmin kasvavista maakunta­keskuksista.[10]

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seinäjoen naapuri­kunnat ovat pohjoisessa Kauhava, koillisessa Lapua, idässä Kuortane ja Alavus, etelässä Virrat ja Kihniö, lännessä Ilmajoki ja Kurikka ja luoteessa Isokyrö.
Seinäjoen keskustan etelälaidalla kaupunkikuvaa hallitsee alun perin Alvar Aallon suunnittelema rakennusryhmä eli Aaltokeskus, joka muodostuu Lakeuden Ristin kirkosta, kaupungintalosta, kaksiosaisesta pääkirjastosta ja kaupunginteatterista.[11]
Seinäjoen kaupungin alueella on kaikkiaan 27 järveä, joista suurimmat ovat Hirvijärven tekojärvi, Kalajärvi ja Kyrkösjärven tekojärvi.[12]
Seinäjoen Natura-kohteita ovat vanhat kuusivaltaiset metsät Pelman metsä ja Nättypii, sekä suoalueet Peränevanholma, Pirjatanneva, Paukaneva ja Haukilamminneva.[13]

Suuralueet osa-alueineen ja kylineen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Luettelo Seinäjoen kaupunginosista

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seinäjoen esihistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Litorinameri peitti Seinäjoen alueen alleen vielä 2000 eaa.
Lakeuden Risti.
Kalevankatu
Seinäjoen läpi kulkeva Pajuluoma.
Torikeskus.
Seinäjoen alue on muun Etelä-Pohjanmaan maakunnan tavoin entistä meren pohjaa. Nykyisen Itämeren paikalla aikoinaan ollut Litorinameri peitti maakunnan aluetta alleen vielä 2000 eaa. Seinäjoen alue sijaitsi tuolloin juuri meren muodostaman lahdekkeen rannikolla.
Samalta ajalta on löydetty todisteita kivikautisesta asutuksesta alueelta. Kivikautisia esinelöytöjä oli vuoteen 1970 mennessä tehty lähes 50 kappaletta.[16] Löydöt ovat olleet pääasiassa ns. pohjalaista kirvestyyppiä edustavia kirveitä, talttoja ja reikäkiviä, joita on valmistettu sädekiviliuskeesta. Asutusta on tuolloin ollut löytöjen perusteella mm. nykyisten Törnävän, Hallilan ja Kivistön alueilla sekä Katilankylässä ja Niemistönmaalla.[17]

Seinäjoen synty ja varhainen asutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seinäjoen alue kuului 1700-luvun loppupuolelle saakka Suur-Ilmajoen hallintopitäjään. Pitäjään kuuluivat lisäksi nykyiset Alavuden, Ilmajoen, Jalasjärven, Kauhajoen, Peräseinäjoen ja Kurikan alueet sekä Virtain Kurjenkylä. Pohjois–etelä-suunnassa pitäjän pituus oli noin 80 km ja itä–länsi-suunnassa noin 100 km. Pinta-ala ilman vesiä oli noin 4500 neliökilometriä.[18]
Kulkureittinä käytetyn Seinäjoen vesistön ympärillä olevalle alueelle muodostui ennen pitkää Suur-Ilmajoen Seinäjoen kylä. Alue oli varsin laaja, n. 70 km, joten osaa alueista laskettiin kuuluvaksi toisiin kyliin, kuten esimerkiksi nykyisen Alakylän alue laskettiin kuuluvaksi Ilmajoen Peltoniemen kylään ja osaa joen keskijuoksun maista Röyskölän kylään. Varsinainen kyläjako suoritettiin vuoden 1793 maakirjaan, jolloin Seinäjoen varrella olevat alueet luokiteltiin seuraavasti: Ala-Seinäjoki eli nykyinen Seinäjoen kantakaupungin alue, Peräseinäjoki ja Alavuden Peräseinäjoki.[19]
Seinäjoen kylän taloluku 1557–1700[20]
VuosiTaloluku
15573
15704
16087
166810
170011
Asutuksen synty alueella oli muun Etelä-Pohjanmaan tavoin varsin hidasta. Keskiajan loppuun mennessä koko Etelä-Pohjanmaan alueella oli vain 800 taloa, joista valtaosa Kyrönmaan alueella. Suur-Ilmajoen alueella näistä taloista oli merkitty vuonna 1546 96 kappaletta. Vuonna 1557 Seinäjoen alueelle oli merkitty ensimmäiset kolme taloa joiden omistajiksi oli merkitty Martti Pentinpoika, Matti Juhonpoika ja Klemetti Pietarinpoika. Nämä talot olivat todennäköisesti Marttilan, Upan ja Joupin talot. Klemetti Pietarinpojan nuorempi poika Jaakko perusti isänsä omistamasta Joupin talosta vielä vuoden 1570 tienoilla Jouppilan talon. Seinäjoen alue säilyi nelitaloisena 1600-luvun ensimmäiselle vuosikymmenelle asti.[21] 1653 maakirjassa Seinäjoen taloiksi mainitaan Marttila, Jouppi, Jouppila, Uppala ja Leppälä, joista neljä ensimmäistä kuuluivat Ala-Seinäjoen alueelle. Marttila ja Uppa sijaitsivat Seinäjoen itärannalla, Seinäjoen ja Pajuluoman välissä. Jouppi ja Jouppila sijaitsivat joen vastakkaisella rannalla.
1700-luvun alkuun mennessä talojen määrässä oli tapahtunut seuraavaa kehitystä: 1670 Upan viereen syntyi Sipi Yrjönpojan perustama Hallila, 1692 Risto Tanelinpojan raivaama Huhtala syntyi Upasta katsottuna Seinäjoen vastakkaiselle rannalle, 1694 Marttilasta muodostuivat halkomalla Ala-Marttila ja 'Pakkari' eli Yli-Marttila ja samana vuonna Matti Jaakonpojan perustama Myllymäki Jouppilan ja Huhtalan väliin ja 1692 Klemetti ja Matti Matinpoikien perustama Niemisen- eli Niemistönmaa Seinäjoen ja Kyrönjoen väliin.[22]
Yhteydet Seinäjoelta Ilmajoen kirkolle olivat 1700-luvulla huonot ja pidemmät kuin Ylinurmon eli Nurmon kylään. Nurmolaiset rakensivat yhdessä seinäjokelaisten kanssa saarnahuoneen 1725, mikä johti Nurmon saarnahuonekunnan muodostamiseen 1765. Seinäjoki, jota oli isonvihan jälkeen alettu kutsua Alaseinäjoen kyläksi, tuli osaksi saarnahuonekuntaa.
Kunnallisesti Alaseinäjoen kylä kuului yhä Ilmajoen kirkko- ja hallintopitäjään. Peräseinäjoen kappeliseurakunta perustettiin 1798, jolloin Alaseinäjokea alettiin kutsua uudelleen Seinäjoeksi. Samana vuonna perustettiin Tikkukosken rannalle Östermyran rautaruukki. Seinäjoen ruotsinkielinen nimi Östermyra ei enää ole käytössä.

Ruukin aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seinäjoen myöhempään keskeiseen asemaan vaikutti suuresti Abraham Wasastjernan perustama Östermyran ruukki. Vuodesta 1778 Falander, kuten hänet tuohon aikaan tunnettiin, ryhtyi harjoittamaan Vaasasta käsin innokasta laivojen rakentamista ja välitystä. Tähän tarvittiin paljon puutavaraa, jota riitti Seinäjoen ja lähialueen metsissä.[23] Falander aloittikin Kyrönjoen pää- ja sivuhaarojen perkaustyön ja ensimmäiset tukit uitettiin Kolkkiin ja Svartöhön keväällä 1782. Östermyran ruukki perustettiin vuonna 1798 ja Seinäjoen seutu tempautui kyliä myöten mukaan Falanderin sahaustoimintaan.

Suomen sodan aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen sota ei jättänyt Seinäjokea koskemattomaksi, vaikka paikkakunta hyötykin jonkin verran tuolloin syrjäisestä asemastaan. Hyökkäyksen tapahtuessa helmikuun 1808 lopussa Vaasan läänin maaherra käski pitäjien asukkaiden kokoontua päättämään nostoväen asettamisesta. Seinäjoella päätettiin ilmeisesti muun maakunnan tapaan sopivaksi, että mies lähtisi talosta sotaan.[24]Seinäjoen seudulla mieliala sotaa kohtaan oli levoton, ja poiketen sodan johdosta kansa olisi ollut valmis käymään vihollista vastaan isonvihan ajan tapaan. Molempien osapuolten sotaväen vaatimukset rasittivat kansaa myös Seinäjoella, mikä vaikutti edesauttavasti seinäjokelaisten osallistumiseen Kauhajoen kapinaan. Ilmajokelaisten rinnalla varsin keskeistä osaa kapinassa näytteli seinäjokelainen Tuomas Uppa, joka oli jo ennen kapinaa lietsomassa vastarintaa.
Kapinan jälkeen ja sodan käännyttyä venäläisten voitoksi tapahtui kansan mielialassa ratkaiseva käänne. Kapinan ilmajokelaista johtohenkilöä Salomon Hannellesta suorastaan vihattiin, ja venäläisystävälliset mielipiteet saivat ymmärrystä. Syksyllä 1808 vaadittu uskollisuudenvala tuli Seinäjoella vannotuksi varsin yleisesti. Venäläisten sotapäällikkö Friedrich Wilhelm von Buxhoevden määräsikin 6. syyskuuta 1808 vastaavasti suoritettavaksi vahingonkorvaukset sodasta kärsineille. Vaatimukset oli tutkittava käräjillä, mikä herätti tyydytystä kansassa.[25] Seinäjoen korvaussumma oli 648 riksiä, 8 killinkiä ja 4 runstykkiä. Korvaus käsitti suurelta osin hevosia ja ajoneuvoja.[26] Kokonaisuudessaan Seinäjoki selvisi Suomen sodasta suhteellisen vähillä vahingoilla.

Rautatien rakentaminen ja Seinäjoen kaupungistuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1850-luvulla aloitettiin toimet Seinäjoen erottamiseksi Nurmon kappelista. Syyksi mainittiin etenkin sairaille ja vanhuksille pitkä ja hankala kirkkomatka. Myös Ilmajoki halusi liittää Seinäjoen takaisin entiseen emäseurakuntaan. Nurmolaisten kovasta vastuksesta huolimatta senaattihyväksyi seinäjokelaisten anomuksen perustaa oma kappeliseurakunta vuonna 1863. Itsenäisen kunnallishallinnon Seinäjoki sai 1868. Vuonna 1900 Seinäjoesta tuli itsenäinen kirkkoherrakunta.
1850-luvulla tehtiin ensimmäiset suunnitelmat rautateiden rakentamiseksi ja nämä suunnitelmat ulottuivat Pohjanmaalle saakka. Pohjanmaan radan lähtökohtana pidettiin Tamperetta ja vuonna 1862 ensimmäisen rautatien valmistuessa Helsingistä Hämeenlinnaan, tutkittiin silmävaraisesti ratasuunta Tampereen länsipuolelta Peräseinäjoelle asti.[27] Helsingin valtiopäivillä (1863–1864) pohjalaiset edusmiehet toivat ensimmäisen kerran esille maakunnan liikennetarpeet, vaatien rautatien ulottamista maakuntaan.[28] Asiaa käsiteltiin useilla valtiopäivillä ja vuoden 1877–1878 valtiopäivillä oltiin varsin yksimielisiä Pohjanmaan yhdistämisestä rataverkkoon.[29]
Vuonna 1883 vihittiin käyttöön Tampere–Vaasa-rautatie, joka kulkee Seinäjoen kautta. Tämä ja 1885 liikenteelle avattu Kokkolan rata sekä 1913 valmistunut Kristiinankaupungin rata nosti Seinäjoen tärkeäksi rautateiden risteysasemaksi. 1970-luvun alussa avautui oikorata Tampereelta Seinäjoelle, jonka myötä liikenneyhteydet Seinäjoelta parantuivat entisestään. Vuonna 1968 kuitenkin lakkautettiin henkilöliikenne Kristiinankaupungin radalla. Seinäjoen vanha rautatieasema purettiin 1960-luvun loppupuolella ja vuonna 1969 valmistui Heikki Castrénin suunnittelema uusi keskusliikenneasema, joka oli valmistuttuaan Suomen toiseksi suurin rautatieasemarakennus Helsingin rautatieaseman jälkeen.[30]
Seinäjoen asema-alueesta muodostettiin taajaväkinen yhdyskunta vuonna 1920. Kun sijainti pääradan ja toisen rautatien risteyksessä oli huomattavasti kasvattanut Seinäjoen kirkonkylää ja paikkakunnalle oli valmistunut muun muassa Törnävän sairaala 1920-luvulla, alettiin tutkia mahdollisuutta muuttaa kirkonkylä kauppalaksi. Vaihtoehtona oli esillä myös koko Seinäjoen kunnan muuttaminen kauppalaksi, mutta vuonna 1931 Seinäjoen kirkonkylä jaettiin Seinäjoen kauppalaksi ja Seinäjoen maalaiskunnaksi. Tämä jako jäi lyhytaikaiseksi, sillä jo vuoden 1959 alussa Seinäjoen maalaiskunta liitettiin Seinäjoen kauppalaan. Kaupunki Seinäjoesta tuli vuonna 1960.
Viime sotien jälkeen Seinäjoelle asutettiin Jaakkiman ja Lumivaaran siirtoväkeä.

Nimen alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1500-luvulla Seinäjoen alueelle muodostunutta kylää kutsuttiin usein Koskenalustan kyläksi, sillä se sijaitsi Seinäjoessa olevan Korpikosken alapuolella. Nimi poistui käytöstä 1600-luvun alkuun mennessä, ja kylän nimeksi tuli Seinäjoki, joka lienee joen nimenä kylää vanhempi.
Seinäjoki-nimen alkuperästä on monta teoriaa. Erään tulkinnan mukaan Seinäjoki on ollut muinoin nautinta-alueiden raja. On myös pohdittu sitä mahdollisuutta, että Kangasaltakotoisin olleet uudisasukkaat tai eränkävijät olisivat tuoneet nimen mukanaan. Tuomo Tuomen tutkimus ja kansanperinne antaa Seinäjoki-nimen alkuperäksi sen rantojen poikkeuksellisen jyrkkäreunaisuuden.[31]

Hallinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päätöksenteko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Seinäjoen kaupunginvaltuusto
Seinäjoen kaupunginjohtajana on toiminut vuodesta 2005 Jorma Rasinmäki[32]. Ylintä päätösvaltaa Seinäjoen kaupungissa käyttää 51-jäseninen kaupunginvaltuusto, joka päättää kaupungin talouden ja rahoituksen perusteista sekä kaupungin hallinnon rakenteesta. Kaupunginvaltuusto myös valitsee luottamushenkilöt ja tärkeimmät viranhaltijat. Kaupunginvaltuusto valitaan kunnallisvaaleilla neljän vuoden välein.[33] Kaupunginvaltuuston puheenjohtajana toimii Kimmo Heinonen (kok.), 1. varapuheenjohtajana Kati Ojaniemi(kesk.) ja 2. varapuheenjohtajana Aarne Heikkilä (sd.).[34]
Kaupungin hallintoa johtaa 13-jäseninen kaupunginhallitus. Sen tehtävä on valmistella kaupunginvaltuustossa käsiteltävät asiat ja huolehtia, että valtuuston päätökset toteutetaan. Kaupunginhallitus huolehtii myös kaupungin yleisestä kehittämisestä sekä valvoo viranhaltijoiden toimintaa ja kaupungin taloushallintaa.[33] Kaupunginhallituksen puheenjohtaja toimii Pasi Kivisaari (kesk.), 1. varapuheenjohtajana Raimo Ristilä (kok.) ja 2. varapuheenjohtajana Piia Kattelus (kp.).[35]
Lautakunnat valmistelevat kaupunginhallituksen tai kaupunginvaltuuston käsiteltäväksi kuuluvat asiat ja huolehtivat päätöksen täytäntöönpanosta. Lautakunnan tehtävänä on huolehtia toimialansa kehittämisestä sekä ohjata sen suunnittelua ja toteutusta. Kaupunginvaltuusto valitsee lautakunnat kunnallisvaalikauden ajaksi neljän vuoden välein.[36]
VuosikokkeskSDPKDPSVasVihrMuutYht.
19921310133-11243
19961513122-1--43
20001814143-11-51
20041519132-11-51
200817171022111[a]51
2012161882511-51
2017151982313-51
  1. ↑ sitoutumattomat

Vaalitulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Annetut äänet viimeisimmissä kunnallisvaaleissa.[37] (lähde: YLE, Vaalitulospalvelu)
VuosikokkeskSDPKDPSvasvihrmuut
Ääniä%Ääniä%Ääniä%Ääniä%Ääniä%Ääniä%Ääniä%Ääniä%
20088 87731,88 86031,75 49619,71 2874,61 0653,85862,18102,99593,5

Kuntaliitokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1959 Seinäjokeen liitettiin Seinäjoen maalaiskunta, josta Seinäjoen kauppala oli erotettu 1930-luvulla.
31. joulukuuta 2004 siihenastinen Seinäjoen kaupunki lakkautettiin ja se yhdistettiin Peräseinäjoen kunnan kanssa uudeksi kunnaksi 1. tammikuuta 2005 alkaen. Uusi kunta otti käyttöönsä Seinäjoki-nimen ja kaupunki-nimityksen.[7] Seinäjoen pinta-ala kasvoi 603 km²:iin aiemmasta 134 km²:stä.
31. joulukuuta 2008 siihenastinen Seinäjoen kaupunki lakkautettiin ja se yhdistettiin kahden muun kunnan, Nurmon ja Ylistaron kanssa uudeksi kunnaksi 1. tammikuuta 2009 alkaen. Tilalle perustettiin niiden silloiset alueet käsittävä uusi kunta, joka otti käyttöönsä Seinäjoki-nimen ja kaupunki-nimityksen.[8]
Ilmajoen Munakan kylä on myös ilmaissut kiinnostuksensa liittyä Seinäjoen kaupunkiin. Vuonna 2012 kylän asukkaat laativat adressin kylän liittämisestä Seinäjokeen. Laadittu adressi toimitettiin sekä Ilmajoen kuntaan että valtiovarainministeriöön.[38] Uuden Seinäjoen väkiluku on noin 58 985 asukasta, mikä tekee Seinäjoesta samaa kokoluokkaa olevan kaupungin Rovaniemen, Vaasan ja Kotkan kanssa. Laajinta kannatusta kuntien yhdistäminen sai Seinäjoella ja Ylistarossa, kun taas Nurmossa esiintyi jyrkkää vastustamista kuntaliitokseen, mikä tuli ilmi muun muassa kansanäänestyksessä. Nurmon kunnanvaltuusto keskusteli asiasta neljä ja puoli tuntia ennen päätöksentekoa. Merkittävä osa nurmolaisista asuu toiminnallisesti Seinäjoen esikaupungiksi muodostuneella Hyllykalliolla. Ylistaro puolestaan on etäämmällä Seinäjoen kaupungista sekä oli selvästi harvemmin asuttu maatalousvaltainen kunta.

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seinäjoen vähittäiskaupan volyymi on 703 miljoonaa euroa vuodessa ja moottoriajoneuvojen kaupassa Seinäjoki on Suomen suurimpia.[39] Seinäjoelle on suunnitteilla yksi Suomen suurimmista kauppakeskuksista, Ideapark Seinäjoki.[40] Vuonna 2012 Seinäjoen kaupunki ja Ikea solmivat vuoden 2015 lopussa rauenneen aiesopimuksen Ikea-tavaratalon toteuttamisesta.[41] Ylistaron alueella sijaitsee Suomen suurin navetta, jossa on tilaa 600 lehmälle.[42]
Taloustutkimuksen loppuvuodesta 2018 julkaiseman tutkimuksen mukaan Seinäjoella on yritysten johtohahmojen keskuudessa paras imago 36 suurimman suomalaisen kaupungin ja kunnan joukosta. Tutkimuksessa oli kysytty alueella toimivien yritysten toimitusjohtajien ja talousjohtajien mielipidettä kunnan asioista.[43]

Suurimpia työnantajia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yritykset:
Julkiset työnantajat:
Seinäjoen teknologia- ja innovaatiokylä on nimeltään Triano.

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seinäjoki on asukasluvultaan Suomen 17. suurin kunta, asukasluku oli 60 004, joka vastaa 30,9 % Etelä-Pohjanmaan maakunnan asukasluvusta ja 1,10 % koko Suomen asukasluvusta (31.7.2013).[47]
Kantakaupungin alueella asuu n. 34 000 asukasta, vanhan Peräseinäjoen alueella n. 3 500 asukasta, vanhan Ylistaron alueella n. 5 500 asukasta ja vanhan Nurmon alueella n. 12 500 asukasta.
väkiluku [48]maapinta-ala
km2 [49]		väestötiheys
as/km2[49]		vesipinta-ala
km2[49]		pinta-ala
km2[49]
Nurmo12 675347,0736,5214,81361,88
Peräseinäjoki3 639444,978,1814,11459,08
Seinäjoki34 339157,60217,895,76163,36
Ylistaro5 576481,8311,573,16484,99
Yhteensä56 2291 431,4739,2837,841 469,31

Väkiluvun kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oheisessa kaaviossa esitettynä Seinäjoen väkiluvun kehitys aikavälillä 1810–2015. Kaaviossa käytetty kulloinkin voimassa olevaa aluejakoa. Väkiluvun voimakas kasvu vuoden 2010 kohdalla selittyy kuntajaon muutoksella.
Seinäjoen väestönkehitys 1810–2015
VuosiAsukkaita
1810
  
575
1815
  
672
1820
  
802
1825
  
931
1830
  
1 043
1835
  
1 033
1840
  
1 149
1845
  
1 413
1850
  
1 772
1860
  
2 141
1865
  
1 861
1870
  
1 732
1875
  
2 004
1880
  
2 321
1890
  
2 954
1900
  
3 328
1910
  
4 191
1920
  
4 939
1930
  
7 233
1940
  
8 661
1950
  
11 668
1960
  
15 605
1970
  
20 275
1980
  
24 644
1990
  
27 765
2000
  
30 290
2005
  
35 918
2010
  
57 811
2015
  
61 530
Lähde: Tilastokeskus.[50]

Taajamat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2017 lopussa Seinäjoella oli 62 676 asukasta, joista 56 688 asui taajamissa, 5 666 haja-asutusalueilla ja 322 asukkaan asuinpaikan koordinaatit eivät olleet tiedossa. Taajama-aste lasketaan niistä asukkaista, joiden asuinpaikan koordinaatit ovat tiedossa; Seinäjoen taajama-aste on 90,9 %.[51] Seinäjoen taajamaväestö jakautuu kahdeksan eri taajaman kesken:[52]
#TaajamaVäkiluku
(31.12.2017)
1Seinäjoen keskustaajama49 992
2Ylistaron kirkonkylä2 563
3Peräseinäjoen kirkonkylä1 809
4Heikkilä726
5Halkosaari689
6Veneskoski334
7Knuuttila333
8Viitikko242
Kaupungin keskustaajama on lihavoitu. Asteriskilla (*) merkityt taajamat kuuluvat tähän kaupunkiin vain osittain. Ylistaron kirkonkylän asukkaista kolme asuu Isonkyrön kunnan puolella.

Koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seurakunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2018 aluejaon mukaan Seinäjoella on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:[53]
  • Seinäjoen seurakunta
    • Nurmon kappeliseurakunta
    • Peräseinäjoen kappeliseurakunta
    • Ylistaron kappeliseurakunta
Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Seinäjoen alueella toimii Vaasan ortodoksinen seurakunta.[54]

Entiset seurakunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa luettelossa on mainittu historiallisella ajalla lakkautetut seurakunnat Seinäjoen kaupungin nykyisellä alueella.[53]

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seinäjoen pääteitä ja kyliä.

Maantiet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seinäjoen kautta kulkevat yleiset tiet eri ilmansuuntiin:
 Laihia, Ylistaro, Alavus Jyväskylä (luoteeseen / itään)
 Tampere, Parkano, Jalasjärvi, Lapua, Uusikaarlepyy (etelään / koilliseen)
 Ilmajoki, Kaskinen (lounaaseen)
694 Peräseinäjoki, Virrat (kaakkoon)
Peräseinäjoelta:
672 Jalasjärvi, Alavus (länteen / itään)
694 Seinäjoki, Virrat (luoteeseen / etelään)
Ylistarosta:
 Lapua, Alajärvi, Kyyjärvi (itään)
 Isokyrö, Laihia, Seinäjoki (länteen / etelään)
723 Ylihärmä (pohjoiseen)

Seinäjoen ajoneuvokanta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tilanne: 31.12.2009
KulkuneuvoLukumäärä
Henkilöautot34 756
Pakettiautot4 203
Kuorma-autot1 528
Linja-autot174
Moottoripyörät3 143
Mopot2 990
Moottorikelkat867
Traktorit4 861
Matkailuperävaunut983
Muut10 584
Ajoneuvot yhteensä64 089
Rautatieasema, linja-autoasema ja taksiasema toimivat Seinäjoella yhdistettynä matkakeskuksena.
Seinäjoelle pääsee junalla lännestä Vaasan suunnasta, etelästä Tampereen suunnasta, idästä Haapamäen ja Jyväskylän suunnasta sekä pohjoisesta Oulun ja Kokkolan suunnasta. Seinäjoen rautatieasemalla Tampere–Oulu-pääradasta erkanevat rataosat Seinäjoki–Haapamäki, Seinäjoki–Kaskinen ja Seinäjoki–Vaasa.
Seinäjoen lentoasema sijaitsee Ilmajoella ja sitä on ylläpitänyt vuodesta 2016 Seinäjoen lentoasema Oy (aikaisemmin Rengonharju-säätiö). Lentoasema rakennettiin 1976 ja reittiliikenne alkoi 1982. Kenttä toimi seinäjokelaisen Finncomm Airlinesin kotikenttänä, joka operoi sieltä Helsinkiin viidesti päivässä. Myöhemmin lentoja siirtyi hoitamaan Ruotsalainen Direktflyg, joka hoiti lentoja jonkin aikaa, kunnes ilmoitti yhdessä Seinäjoen kaupungin kanssa, että lennot eivät ole taloudellisesti kannattavia, jonka vuoksi ne lopetetaan. Säännölliset reittilennot Seinäjoen lentoasemalle loppuivat 28.3.2013.[55]

Ystävyyskaupungit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seinäjoen ystävyyskaupunkeja ovat:

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seinäjoen Rytmikorjaamo Vaasantieltä nähtynä.
Seinäjoella on nykyisin monenlaisia kulttuuritapahtumia, ja varsinkin musiikkitarjonta on laajaa ympäri vuoden. Esimerkiksi Rytmikorjaamo on suosittu klubi, jossa vierailee suomalaisia ja kansainvälisiä artisteja melkein joka viikonloppu. Seinäjoella on myös useita muita baareja ja klubeja joissa on hyvin aktiivista musiikkitoimintaa. Seinäjoen kaupunginorkesteri muodostuu jousi- ja puhallinkvinteteistä, joten ohjelmisto painottuu kamarimusiikkiin. Orkesteri konsertoi musiikkikäyttöön rakennetussa Seinäjoki-salissa ja tekee yhteistyötä Vaasan kaupunginorkesterin kanssa.[58]
Seinäjoen kaupunginteatteri tarjoaa esityksiä kolmella näyttämöllä. Vuonna 2015 se valittiin Vuoden teatteriksi Suomessa.[59] Seinäjoki isännöi vuosittaista Harrastajateatterikesää vuodesta 1973 lähtien. Vuonna 2016 tapahtuma siirtyi järjestettäväksi Jyväskylässä.[60]
Seinäjoen keskustassa on kolmisalinen Bio Marilyn,[61] ja Ylistarossa toimiva elokuvateatteri Matin-Tupa järjestää syksyisin Filmiä ja valoa -elokuvafestivaalia.[62] Seinäjoen elokuvakerho Raina ry järjestää näytöksiä yhteistyössä Kansallisen audiovisuaalisen instituutinkanssa.[63]
Seinäjoen suuret yleisötapahtumat keskittyvät keväälle ja kesälle, jolloin järjestetään Provinssirock, Tangomarkkinat ja Vauhtiajot. Vuosina 1993–2013 Seinäjoen kaupunki järjesti toukokuussa Seinäkuun yö -nimistä vuorokauden mittaista maksutonta kulttuuritapahtumaa.[64]
Seinäjoen alueen kuvataiteen keskuksena toimii ammattikoulun kellarikerroksen Taidehalli.[65] Kaupunkiin on pitkään ollut suunnitteilla taidemuseo esimerkiksi Itikanmäen vanhaan kivinavettaan.[66] Alueen kuvataiteilijoiden yhdyssiteenä toimii Seinäjoen taiteilijaseura.[67] Kuvataiteen perusopetusta lapsille ja nuorille antaa Taidekoulu Oiva.[68]

Nähtävyydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aaltokeskus.
Provinssirock 2006.
Seinäjoen Maila-Jussit 1981.
Seinäjoen kirjasto apila
Seinäjoki Apila Kirjasto

Tapahtumat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Seinäjoen urheilu
Seinäjoella on vilkas urheilutarjonta ja varhaisimmat tiedot urheilusta on 1900-luvun alusta perustetuista urheiluseuroista. Seinäjoen vanhimmat urheiluseurat ovat Peräseinäjoen Toive, Seinäjoen Maila-Jussit, Seinäjoen Sisu ja Nurmon Jymy.
Seinäjokelaisjoukkueet ovat saavuttaneet Suomen mestaruuksia lentopallossa, amerikkalaisessa jalkapallossa, pesäpallossa, maahockeyssa, salibandyssa ja jalkapallossa. Muita kansallisen tason menestyslajeja ovat paini, yleisurheilu, pikaluistelu, uinti, ampumahiihto ja moottoriurheilu.

Palloiluseurat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Luettelo seinäjokisista urheiluseuroista
Seinäjokiset palloiluseurat ovat pelanneet useissa lajeissa pääsarjassa, mutta varsinkin pesäpallo on kaupungin yksi kautta aikain suosituimmista lajeista. Seinäjoki on myös perinteinen jalkapallokaupunki ja nykyään sitä edustaa pääsarjatasolla Seinäjoen Jalkapallokerho, joka on noussut kansallisen tason menestyksen johdosta Seinäjoen urheilun lippulaivaksi ja kaupungin seuratuimmaksi urheiluseuraksi.
Miesten mestaruuksia palloilulajeissa on voittanut Seinäjoen Maila-Jussit pesäpallossa (4) ja lentopallossa (2), salibandyssa Seinäjoen Peliveljet (3), maahockeyssa Seinäjoki United (2) ja amerikkalaisessa jalkapallossa Crocodiles (1). Naisten pesäpallossa Maila-Jussit on myös voittanut Suomen mestaruuden (1). Muita seinäjokisia pääsarjaseuroja ovat olleet jalkapallossa Sepsi-78 ja TP-Seinäjoki, salibandyssa Nurmon Jymy, pesäpallossa Peräseinäjoen Toive, PeTo-Jussit ja Nurmon Jymy, kaukalopallossa Pallo and the Boys sekä lentopallossa Seinäjoen Kuutoset.

Urheilupaikat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Luettelo Seinäjoen urheilupaikoista

Ruokakulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seinäjoen pitäjäruoaksi nimettiin 1980-luvulla sinsalla eli rosolli.[69]
Perinneruokiin painottuvaa pitopöytää tarjoaa Seinäjoen ravintoloista Uppalan kartano. Fine dining -ravintola on vuonna 2012 avattu Juurella, ja samojen omistajien vuonna 2017 avattu Äärellä astetta rennompi.[70][71] Muita Seinäjoen ruokaravintoloita ovat hotelli Alman ja hotelli Sorsanpesän ravintolat sekä Sokos Hotel Vaakunan ravintola Talriikki.[72]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Alanen, Aulis J.: Seinäjoen historia I. Seinäjoen kaupunki, 1970.
  • Kyttä, Annikki & Takalo, Tenho: Seinäjoen historia II. Seinäjoen kaupunki, 1977. ISBN 951-99131-5-7.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2019 1.1.2019. Maanmittauslaitos. Viitattu 16.3.2019.
  2. ↑ Ennakkoväkiluku sukupuolen mukaan alueittain 2018 31.12.2018. Tilastokeskus. Viitattu 3.2.2019.
  3. ↑ Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2016 31.12.2016. Tilastokeskus. Viitattu 18.12.2017.
  4. ↑ Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2016 31.12.2016. Tilastokeskus. Viitattu 18.12.2017.
  5. ↑ Luettelo kuntien ja seurakuntien tuloveroprosenteista vuonna 2019 30.11.2018. Verohallinto. Viitattu 6.1.2019.
  6. ↑ Kuntavaalit 2017, Seinäjoki Oikeusministeriö. Viitattu 8.6.2017.
  7. ↑ Siirry ylös kohtaan:a b Valtioneuvoston päätös Seinäjoen kaupungin ja Peräseinäjoen kunnan lakkauttamisesta ja uuden kunnan perustamisesta (677/2003) finlex.fi. 3.7.2003. Helsinki: Oikeusministeriö ja Edita Publishing Oy. Viitattu 30.12.2013.
  8. ↑ Siirry ylös kohtaan:a b Valtioneuvoston päätös Seinäjoen kaupungin, Nurmon kunnan ja Ylistaron kunnan lakkauttamisesta ja uuden Seinäjoen kaupungin perustamisesta (1073/2007) finlex.fi. 22.11.2007. Helsinki: Oikeusministeriö ja Edita Publishing Oy. Viitattu 30.12.2013.
  9. ↑ Suuri vaikutusaluetutkimus, TNS Gallup, ks. s. 7 teoksessa Kauppa-Joupin asemakaavoitus, Kaupallisten ja sosiaalisten vaikutusten arviointi 10.5.2010. Seinäjoen kaupunki, Entrecon. Viitattu 9.5.2013.
  10. ↑ Knuuttila, Jussi: Maaseutuvirasto Seinäjoelle Hallintobyrokratia siirtyy keskelle vahvaa yrittäjäseutua lokakuu 2005. Maatilan Pellervo. Viitattu 26. tammikuuta 2010.
  11. ↑ Alvar Aalto Visit Seinäjoki. Viitattu 7.2.2018.
  12. ↑ Seinäjoki Järviwiki. Viitattu 7.2.2018.
  13. ↑ Natura 2000 -alueet - Etelä-Pohjanmaa, Pohjanmaa ja Keski-Pohjanmaa (myös linkitetyt kohdesivut) Ympäristö. Viitattu 7.2.2018.
  14. ↑ Kuoras kartoitettiin Seinäjokeen
  15. ↑ http://www.seinajoki.fi/asuinalueet/index.html
  16. ↑ Seinäjoen historia 1 s.9
  17. ↑ Seinäjoen historia 1 s. 11
  18. ↑ Seinäjoen Historia 1 s. 19
  19. ↑ Seinäjoen Historia 1 s. 21
  20. ↑ Seinäjoen Historia 1 s. 23
  21. ↑ Seinäjoen historia 1 s. 21
  22. ↑ Seinäjoen Historia s. 23
  23. ↑ Seinäjoen Historia I s. 122
  24. ↑ Seinäjoen historia I s. 138
  25. ↑ Seinäjoen historia I s. 143
  26. ↑ Seinäjoen historia I s. 144
  27. ↑ Seinäjoen historia I s. 388
  28. ↑ Seinäjoen historia I s. 389.
  29. ↑ Seinäjoen historia I s. 391
  30. ↑ Jussi Iltanen: Suomen rautatieliikennepaikat (2. painos), s. 138–140. Helsinki: Karttakeskus, 2010.
  31. ↑ Seinäjoen historia s. 22
  32. ↑ https://www.seinajoki.fi/seinajoenkaupunki/organisaatio/kaupunginjohtaja.html
  33. ↑ Siirry ylös kohtaan:a b Päätöksenteko
  34. ↑ Valtuusto
  35. ↑ Kaupunginhallitus
  36. ↑ http://www.seinajoki.fi/seinajoenkaupunki/paatoksenteko.html
  37. ↑ http://yle.fi/vaalit2008/tulospalvelu/kunnat/puolueiden_kannatus_kno743.html
  38. ↑ Munakassa koetaan vetoa Seinäjokeen
  39. ↑ http://www.investinseinajoki.fi/.invest_in_seinajoki_region.html/40807.pdf
  40. ↑ http://www.ilkka.fi/uutiset/maakunta/sein%C3%A4joelle-rakennettaneen-yksi-suomen-suurimmista-kauppakeskuksista-1.1481634
  41. ↑ http://yle.fi/uutiset/ikea_ja_seinajoki_loysivat_toisensa/6095065
  42. ↑ http://yle.fi/uutiset/ylistaroon_nousee_tana_vuonna_suomen_suurin_navetta/7032803
  43. ↑ Seinäjoella on paras imago Taloustutkimus (taloustutkimus.fi). 11.12.2018. Viitattu 20.3.2019.
  44. ↑ http://www.seinajoki.fi/ajankohtaista/tiedotteet/2017/06/k2llIHeSr.html.stx
  45. ↑ Seinäjoen koulutuskuntayhtymä, viitattu 22.8.2015.
  46. ↑ SeAMK numeroin, SeAMK. Viitattu 22.8.2015.
  47. ↑ Kuntien asukasluvut suuruusjärjestyksessä 31.7.2013. Väestörekisterikeskus. Viitattu 17.8.2013.
  48. ↑ Läänien, maistraattien, kihlakuntien ja kuntien asukaslukutiedot suuruusjärjestyksessä31.12.2008. Väestörekisterikeskus. Viitattu 14.1.2009.
  49. ↑ Siirry ylös kohtaan:a b c d Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2008 1.1.2008. Maanmittauslaitos. Viitattu 26.10.2008.
  50. ↑ Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Viitattu 11.1.2018.
  51. ↑ Taajama-aste alueittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 6.12.2018.
  52. ↑ Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.201728.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 6.12.2018.
  53. ↑ Siirry ylös kohtaan:a b Yhteystiedot - Suomen evankelis-luterilainen kirkko evl.fi. Viitattu 23.8.2018.
  54. ↑ https://ort.fi/seurakunnat-hiippakunnat-ja-luostarit/seurakunnat/vaasan-ortodoksinen-seurakunta
  55. ↑ Ajankohtaiasta – Seinäjoen lentoasema seinajoenlentoasema.fi. 21.3.2013. Viitattu 5.4.2013.
  56. ↑ Seinäjoen kaupunki. Ystävyyskaupungit Seinäjoen kaupunki. Viitattu 2.4.2009.
  57. ↑ Seinäjoen seudun Suomi-Puola-yhdistys Seinäjoen seudun Suomi-Puola-yhdistys. Viitattu 2.4.2009.
  58. ↑ Seinäjoen kaupunginorkesteri, viitattu 22.8.2015.
  59. ↑ Seinäjoelle teatterialan ykköspalkinto, Ilkka 8.3.2015, viitattu 9.3.2015.
  60. ↑ Info
  61. ↑ Salit, Bio Marilyn Seinäjoki. Viitattu 22.8.2015.
  62. ↑ Filmiä ja valoa 2015, Elokuvateatteri Matin-Tupa. Viitattu 22.8.2015.
  63. ↑ Raina ry esittää: Pohjanmaa, Elokuvakeskus Botnia, toukokuu 2014. Viitattu 22.8.2015.
  64. ↑ Jättikö Seinäkuun Yö jäähyväiset? – Katso kuvat tapahtumasta, Ilkka 8.5.2013. Viitattu 22.8.2015.
  65. ↑ Seinäjoen taidehalli, Seinäjoen museot. Viitattu 22.8.2015.
  66. ↑ Jykevä Kalevan navetta etsii yhä sijoittajia –  katso kuvat Itikanmäen alueesta, Seinäjoen Sanomat 12.3.2014. Viitattu 22.8.2015.
  67. ↑ Seinäjoen taiteilijaseura. Viitattu 22.8.2015.
  68. ↑ Taidekoulu Oiva, Seinäjoen kaupunki. Viitattu 22.8.2015.
  69. ↑ Kolmonen, Jaakko (toim.): Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 153. Helsinki: Patakolmonen, 1988. ISBN 951-96047-3-1.
  70. ↑ Rintala, Krista: Juurella-ravintolan kokki nappasi voiton Seinäjoen Sanomat. 17.1.2013. Viitattu 15.12.2018.
  71. ↑ Rauhala, Tuomas: Äärellä-ravintola yllätti ja avasi tänään Seinäjoen Sanomat. 11.4.2017. Viitattu 15.12.2018.
  72. ↑ Makumatka Ruokaprovinssiin Visit Seinäjoki. Viitattu 15.12.2018.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Panorama-kuva Seinäjoelta, kuvattu Lakeuden Ristin tornista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Blogitekstit (Atom)