Somero

Somero

Siirry navigaatioonSiirry hakuun
Somero
Somero.vaakuna.svgSomero.sijainti.suomi.2008.svg
sijainti
Someron kirkko vuodelta 1859.
Someron kirkko vuodelta 1859.
Sijainti60°37′45″N, 023°30′50″E
MaakuntaVarsinais-Suomen maakunta
SeutukuntaSalon seutukunta
Hallinnollinen keskusSomeron keskustaajama
Perustettu1867
– kaupungiksi1993
KuntaliitoksetSomerniemi (1977)
Kokonaispinta-ala697,67 km²
173:nneksi suurin 2019 [1]
– maa667,81 km²
– sisävesi29,86 km²
Väkiluku8 834
113:nneksi suurin 31.12.2018 [2]
– väestötiheys13,23 as./km² (31.12.2018)
Ikäjakauma2016 [3]
– 0–14-v.14,4 %
– 15–64-v.55,6 %
– yli 64-v.29,9 %
Äidinkieli2016 [4]
– suomenkielisiä96,5 %
– ruotsinkielisiä0,5 %
– muut3,0 %
Kunnallisvero20,00 %
250:nneksi suurin 2019 [5]
KaupunginjohtajaSami Suikkanen[6]
Kaupunginvaltuusto35 paikkaa
  2017–2021[7]
 • Kesk.
 • Kok.
 • SDP
 • Ps.
 • Vihr.
 • Vas.
17
7
7
2
1
1
www.somero.fi
Somero on kaupunki Varsinais-Suomen maakunnassa. Kunnassa asuu 8 834 ihmistä,[2] ja sen pinta-ala on 697,67 km2, josta 29,86 km2 on vesistöjä.[1] Väestötiheys on 13,23 asukasta/km2. Someron naapurikunnat ovat Jokioinen, Koski Tl, Lohja, Loimaa, Salo, Tammela ja Ypäjä. Someroon liitettiin Somerniemen kunta vuonna 1977. Entisistä kunnista Someron naapureita ovat olleet Loimaan kunta, Mellilä, Kuusjoki, Kiikala, Somerniemi, Nummi, Pusula ja Nummi-Pusula.

Maantiedettä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sijainti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Somero on nykyisen Varsinais-Suomen maakunnan itäisin kunta.[8] Se rajautuu pohjoisessa Kanta-Hämeen ja idässä Uudenmaan maakuntaan. Someron naapurikuntia kanta-Hämeessä ovat Ypäjä, Jokioinen ja Tammela ja Uudellamaalla Lohja (aiemmin Nummi ja Pusula, sittemmin Nummi-Pusula). Naapurikuntia Varsinais-Suomessa ovat etelässä Salo (aiemmin Kiikala ja Kuusjoki), lännessä Koski Tl ja luoteessa Loimaa (aiemmin Mellilä ja Loimaan maalaiskunta). Lähimpiä kaupunkikeskuksia ovat pohjoisessa Forssa, etelässä Salo, luoteessa Loimaa, kaakossa Lohja ja idässä Karkkila. Suurista kaupungeista Somerolle ulottavat vaikutuksensa etenkin Turku ja Helsinki, vähäisemmässä määrin Hämeenlinna ja Tampere.
Someron maantieteelliset ääripisteet ovat lännessä ja pohjoisessa Eksyssuon Pirttiniemennokka Vilukselassa, idässä HeinjärviSomerniemen Härjänojalla ja etelässä Lamminlähde Somerniemen Kaskistossa. Someron korkein kohta 159,1 metrin korkeuteen kohoava Murjumäki Mäyrämäen kylässä Somerniemellä[9][10].

Maisemat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen maisemamaakuntajaossa Somero kuuluu pääosaltaan Lounaismaahan ja siinä Lounaiseen viljelyseutuun. Somerniemelle ulottuvat myös Eteläiseen rantamaahan kuuluva Kiskon - Vihdin järviseutu ja Hämeen viljely- ja järvimaahan kuuluva Tammelan ylänköseutu.
Häntälän notkot Somerolla muodostavat arvokkaan perinnebiotooppialueen.
Lounaisella viljelymaalla yleisin maalaji on savi, joka esiintyy laajoina moreeni- ja kalliokohoumien puhkomina tasankoina.[11] Näihin joet ovat syöneet paikoin syviäkin laaksoja, jotka yleensä kulultaan noudattelevat kallioperän murroksia. Järviä on vähän.[12] Tämän alueen jokilaaksomuodostumista tunnetuimpia ovat Häntälän notkotLounais-Somerolla, jotka muodostavat arvokkaan perinnebiotooppialueen.[13][14]
Tammelan ylänköseutua lähestyttäessä kallio- ja moreenikohoumat lisääntyvät ja suhteelliset korkeuserot kasvavat pienentyäkseen taas itse ylängöllä Somerniemen koillisimmissa osissa. Järviä on enemmän.[15]
Kiskon - Vihdin järviseudulle tultaessa Someron kautta kulkee Somerniemellä myös Kolmas Salpausselkä. Se laajenee Painion ja Oinasjärven välillä ja Kiikalan rajalla Halkjärven itäpuolella laajoiksi reunamuodostumiksi, joihin liittyy myös pitkittäisharjuja.[15] Täälläkin on paljon pieniä järviä. Pienempiä harjumuodostumia on myös Someron länsiosissa etenkin Paimionjokivarressa.

Vesistöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vesistöaluejaossa pääosa Somerosta kuuluu Saaristomereen laskevan Paimionjoen vesistöalueeseen. Siihen rajoittuvat etelässä niin ikään Saaristomereen laskevien Uskelanjoenja Halikonjoen, pohjoisessa Selkämereen lakevan Kokemäenjoen ja idässä Suomenlahteen laskevan Karjaanjoen vesistöalueet.[16][17][18]
Hirsjärveä Someron Ihamäessä.
Someron vesistöistä Paimionjoki saa alkunsa Somerniemen Painiojärvestä (pinta-ala 784 ha). Joki virtaa Someron halki noin 40 kilometriä pitkää kallioperän murroslinjaa seuraavana kapeana järviketjuna, jonka suurin järvi on Hirsjärvi (236 ha) ja muita järviä Kirkkojärvi (105 ha), Saarentaanjärvi (43 ha), Rautelanjärvi (30 ha), Pusulanjärvi (62 ha), Åvikinjärvi (7 ha), Pitkäjärvi (34 ha) ja Myllylampi (13 ha). Kynnyskohtina järviketjussa ovat olleet nykyään säännöstelty Hovirinnankoski Pitkäjärvellä ja perkauksen myötä nyttemmin hävinnyt Rautelankoski Rautelassa. Viljeltyjen savimaiden halki virtaavana vesistö on savisamea ja rehevöitynyt. Painioon laskevien latvapurojen lähdejärviä Somerniemellä ovat Vesajärvi (46 ha), Särkjärvi (40 ha), Siikjärvi (48 ha), Poikkipuoliainen (14 ha) ja Mustjärvi.[19]
Paimionjoen sivujokia Somerolla ovat Tammelasta alkunsa saava, Hirsjärveen laskeva Pajulanjoki eli Virkaanjoki, Someron pohjoisosista alkunsa saava ja Kirkkojärveen laskeva Jaatilanjoki sekä Kosken pohjoisosista alkunsa saava ja Paimionjokeen Someron Pitkäjärven ja Vilukselan kylien rajalla laskeva Puostaanoja eli Palojoki.[20] Pajulanjoen latvajärviä ovat Valkjärvi Someron ja Tammelan rajalla, Valajärvi, Tourunjärvi ja Haiponjärvi Tammelassa sekä joukko pikkulampia Someron Pajulan kylässä. Jaatilanjokeen laskee Lammijärvi Ollilan kylästä, joitakin metsälampia Someron keskustaajaman pohjoispuoliselta alueelta sekä Laukkonlammi Hämeen Härkätien varresta.
Uskelanjoen latvahaaroja Somerolla ovat savitasankojen halki virtaavat Kerkolan Reksuosta alkunsa saava, Someron Häntälän kautta Kiikalan puolelle laskeva Rekijoki sekä savipohjaisesta ja pahoin rehevöityneestä Halkjärvestä (199 ha) Kaskiston kylässä alkunsa saava, Someron Terttilän kylän kautta niin ikään Kiikalan puolelle laskeva Terttilänjoki. Näistä Rekijoki on kuuluisa rotkolaaksoistaan, jotka Someron puolella tunnetaan nimellä Häntälän notkot. Terttilänjoen latvahaaraan Mustjokeen lasketaan Someron keskustaajaman puhdistetut jätevedet.[21] Terttilänjoen lähdejärvi on Uskelanjoen vesistön suurin järvi Halkjärvi. Sen läheisyydessä on joukko harjujärviä, joista suurimpiin kuuluvat Iso-Valkee, Iso-Pitkusta ja Vähä-Pitkusta.
Arimaa-järveä Somerniemen Härjänojalla.
Karjaanjoen vesistöön Somerolla kuuluvat Pitkiönjoen kautta Nummi-Pusulan Nummenjokeen laskeva Oinasjärvi (102 ha) ja siihen laskeva Arimaa (184 ha) latvajärvineen sekä Nummi-Pusulan Pusulanjokeen laskeva Heinjärvi (184 ha).
Kokemäenjoen vesistöaluetta Somerolla edustavat Forssan ja Loimaan seutujen halki virtaavan Loimijoen latvajärviin kuuluvat Someron puolelle yhdestä kulmastaan ulottuva Tammelan Liesjärvi sekä siihen Somerolta laskeva Salkolanjärvi (265 ha).
Halikonjoen vesistöalueeseen Somerolla luetaan Someron lounaiskulmassa entisen Kuusjoen kunnan, nykyisen Salon kaupungin rajalla sijaitseva laskujoeton Kerkolanjärvi eli Nummijärvi (14 ha).[20]

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hämeen Härkätietä Someron Pitkäjärvellä.
Someron keskeisiin liikenneväyliin kuuluu kantatie 52, joka tuo liikennettä Salosta ja valtatien 1 moottoritieksi rakentamisen jälkeen myös Turusta. Somerolta tie johtaa valtatielle 10 Jokioisissa ja tarjoaa yhteyksiä sitä kautta myös Loimaan suuntaan. Osoiteniminä tiellä ovat Somerolla keskustaajamasta etelään Helsingintie ja Salontie ja keskustaajamasta pohjoiseen Jokioistentie. Toinen merkittävä liikenneväylä Somerolla on Seututieltä 110 Nummi-Pusulassa alkunsa saava, kantatiehen 52 Someron keskustaajaman luona yhtyvä, Helsingin suunnasta liikennettä tuova seututie 280, jonka osoitenimenä Somerolla on Helsingintie. Lähikaupungeista Forssan suunnasta liikennettä tuo kantatiestä 52 Someron Pikku-Joensuussa erkaneva ja valtatiehen 2 Forssan Kassinmäessä yhtyvä seututie 282, jonka osoitenimenä Somerolla on Laitiaistentie. Lisäksi Someron alueella kulkevat kaupungin rajoilla lyhyen matkaa valtatie 10 Someron Vilukselassa ja valtatie 2 Somerniemen Salkolassa.[22][23]
Pienemmistä naapuripaikkakunnista Koskelta Someron keskustaajamaan johtaa Koskelta alkava ja kantatiehen 52 Someron Joensuussa yhtyvä, Hämeen Härkätiehen kuuluva yhdystie 2810 (osoitenimenä Somerolla Turuntie). Tammelaan Somerolta johtaa tämän jatkeena kantatieltä 52 Someron Joensuussa erkaneva, valtatiehen 2 Tammelan Hiisilässä yhtyvä, niin ikään Hämeen Härkätiehen kuuluva Yhdystie 2802 (osoitenimenä Somerolla Hämeen Härkätie). Kiikalasta, ja valtatien 1 valmistuttua moottoritieksi, myös Helsingistä[24] tuo liikennettä valtatieltä 1 alkunsa saava, Seututiehen 280 Someron Ihamäen Seppälässä yhtyvä yhdystie 2410(osoiteniminä Somerolla Terttiläntie ja Lautelantie).[22][23]
Muita yhdysteitä Someron alueella ovat Somerniemen Oinasjärveltä Somerniemen Kaskiston kautta yhdystielle 2410 Someron Terttilään johtava yhdystie 2801 (osoitenimenä Somerolla Kaskistontie), kantatieltä 52 Perttelissä Salossa yhdystielle 2410 Someron Lautelassa johtava yhdystie 2403 (osoitenimenä Somerolla Terttiläntie) sekä Someron Vilukselan kylän alueella jonkin matkaa kulkeva, Koskelta Ypäjälle johtava yhdystie 2805 (osoitenimenä Somerolla Sorvastontie).[22][23]
Ennen nykyisten valtatien 10 ja valtatien 2 rakentamista 1960-luvulla valtatie 2 noudatti Somerolla nykyisten seututien 280 (Helsingintie) ja kantatien 52 (Jokioistentie) kulkua ja valtatie 10 Hämeen härkätien eli nykyisten yhdystien 2810 (Turuntie) ja yhdystien 2802 (Hämeen Härkätie) kulkua Somerolla. Teiden risteys oli Someron Ruunalassa. Uusien valtateiden valmistuttua risteys siirtyi Forssan Paavolaan.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

R. W. Ekman: Talvi-ilta Someron pitäjässä (1800-luku).
Someron kivisakaristo 1480-luvulta.
Someron seurakunnan lainamakasiinit vuosilta 1758 ja 1828.
Somero sijaitsee Hämeen ja Varsinais-Suomen historiallisten maakuntien rajalla. Idässä Somero rajoittuu myös Uudenmaan ja lännessä Satakunnan historialliseen maakuntaan. Turun ja Hämeenlinnan linnaläänien raja kulki Someron halki Paimionjoen vesistön eteläpuolitse niin, että nykyisen Someron eteläisimmät osat olivat Turun ja suurempi pohjoisosa Hämeenlinnan linnalääniä, ja tämä on ollut uusimman tutkimuksen mukaan myös vanha maakuntien välinen nautintaraja.[25]Järvien pohjasedimenteistä tehtyjen siitepölytutkimusten perusteella maanviljelyynperustuvan vakinaisen asutuksen on päätelty alkaneen Somerolla 1300-luvulla.[26]
Joko kappelina tai itsenäisenä seurakuntana Somero mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1449 ja se lienee ollut itsenäinen seurakunta viimeistään vuonna 1492. Aluksi seurakunta on käsittänyt vain nykyisen Someron Hämeen linnalääniin kuuluneen pohjoisosan, mutta vuonna 1492 seurakuntaan liitettiin myös nykyisen Etelä-Someron silloiset seitsemän kylää Uskelan kirkkopitäjästä.[27] Viimeistään 1300-luvun lopulta Somero lienee ollut vähintään kappeliseurakunta, joka lienee luettu Tammelan kanssa esim. Hattulan kirkkopitäjään nykyisen Etelä-Someron kuuluessa Uskelaan.[28]
Kruunun paikallishallinnossa Someron pohjoisosat kuuluivat hämäläiseen Loimon eli Portaan hallintopitäjään muodostaen sen sisällä Pitkäjärven ja Hirsjärven neljänneskunnat.[29] Portaan hallintopitäjä lakkasi olemasta viimeistään 1700-luvulla, jolloin Tammela ja Somero muodostuivat omiksi nimismiespiireikseen.[30] Someron eteläosan kylät kuuluivat samaan aikaan varsinaissuomalaiseen Muurlan läänin (myöhemmin Kiskon eli Kiikalan) hallintopitäjään.[31]
Suomen lääneistä Someron pohjoisosa kuului vuodesta 1635 Hämeen ja Uudenmaan lääniin, sitten vuodesta 1830 Hämeen lääniin ja eteläosa vuodesta 1635 Turun ja Porin lääniin.[32] 1870-luvulla läänien rajat mukautettiin seurakuntien rajoihin ja myös eteläinen Somero tuli kuulumaan Hämeen lääniin.
Vuoteen 1695 mennessä Someron seurakunnan sisälle muodostui Somerniemen kappeliseurakunta.[33] Vuoden 1865 kunnallishallintoa koskevan asetuksen perusteella siitä ja Someron emäseurakunnasta tulivat omat kuntansa. Vuonna 1901 Somerniemestä tuli itsenäinen seurakunta.[34]
Kun maaseudun väkiluku kaikkialla Suomessa 1960-luvulta alkaen väheni, tämä johti monin paikoin pienet kunnat kuntaliitoksiin. Osana tätä kehitystä Somerniemen kunta liitettiin vuonna 1977 Someroon.
Lähes koko 1900-luvun Somero oli osa Hämeen lääniä ja Hämeen läänin eteläistä vaalipiiriä. Hämeen läänin sisällä Somero kuului aluksi maakuntatasolla Hämeenlinnan ja seututasolla Forssan vaikutuspiiriin osana Forssan ympärille muodostunutta Lounais-Hämeen maakunnanosaa. Hämeenlinnaa merkittävämpiä keskuksia Somerolla olivat kuitenkin 1900-luvulla Turku ja Helsinki, ja Forssan kanssa kilpaili tasavahvasti Varsinais-Suomen puolella lähimpänä seututason keskuksena ollut Salo. Tässä tilanteessa Someron suhteet Varsinais-Suomeen ja samalla Salon seutuun vähitellen tiivistyivät.
Vuonna 1990 Somero siirtyi osaksi Turun ja Porin lääniä ja Turun ja Porin läänin eteläistä vaalipiiriä. Jo tätä ennen Somero ja Somerniemi kuuluivat 1960-luvulta alkaen Salon seutukaavaliittoon ja sen jälkeen tämän seuraajaksi 1970-luvulla tulleeseen Varsinais-Suomen seutukaavaliittoon. Kun seutukaavaliitot ja maakuntaliitot 1990-luvun alussa yhdistettiin, Somero jatkoi osana Varsinais-Suomen seutukaavaliitosta ja Varsinais-Suomen maakuntaliitosta muodostettua Varsinais-Suomen liittoa ja tuli näin kuulumaan nykyiseen Varsinais-Suomen maakuntaan ja sen sisällä Salon seutukuntaan.
Somerosta tuli kaupunki vuonna 1993. Lääniuudistuksessa 1997 Somero tuli osaksi Länsi-Suomen lääniä, joka valtionhallinnon uudistuksessa lakkasi vuoden 2010 alusta.

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty Someron väestönkehitys kymmenen vuoden välein vuosina 1880–1970 ja lisäksi vuoden 1975 väkiluku. Tässä kuvaajassa eivät ole mukana Someroon vuonna 1977 liitetyn Somerniemen asukkaat.
Someron väestönkehitys 1880–1975
VuosiAsukkaita
1880
  
6 372
1890
  
6 952
1900
  
7 611
1910
  
8 194
1920
  
8 238
1930
  
8 083
1940
  
8 593
1950
  
11 653
1960
  
11 281
1970
  
9 868
1975
  
9 216
Lähde: Tilastokeskus.[35]
Vuonna 1927 Somerniemestä liitettiin Someroon alue, jossa oli 488 asukasta.[35]
Toisen maailmansodan jälkeen Somerolle kuten useisiin muihinkin Lounais-Hämeen kuntiin asutettiin Muolaan siirtoväkeä.[36][37] Lisäksi pienempiä määriä siirtoväkeä tuli ainakin Vuoksenrannasta.[38] Tunnettuja Someron siirtokarjalaisia tai heidän jälkeläisiään ovat muiden muassa tangosäveltäjä Unto Mononen[39], yhteiskuntatieteilijä Tatu Vanhanen[38], muusikko ja kirjailija Antti Toukkari[40], näyttelijä Markku Toikka[41] ja seiväshyppääjä Minna Nikkanen[42].
Somerniemi liitettiin Someroon vuonna 1977. Seuraavassa kuvaajassa on esitetty Someron väestönkehitys kuntaliitoksen jälkeisillä rajoilla viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien.
Someron väestönkehitys 1980–2015
VuosiAsukkaita
1980
  
10 289
1985
  
10 015
1990
  
10 002
1995
  
9 894
2000
  
9 789
2005
  
9 606
2010
  
9 330
2015
  
9 093
Lähde: Tilastokeskus.[43]
Someron väkiluku on laskenut noin tuhannella hengellä viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana.
Vuoden 2011 lopussa Somerolla oli 9 268 asukasta.[43] Heistä miehiä oli 4 600 ja naisia 4 668.[43] Somerolaisten ikärakenne oli seuraavanlainen:[43]
  • 0–14-vuotiaita: 1 374 (14,8 %)
  • 15–64-vuotiaita: 5 404 (58,3 %)
  • 65-vuotiaita ja sitä vanhempia: 2 490 (26,9 %)

Äidinkieli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraava taulukko kuvaa Someron väestöä äidinkielen mukaan vuosina 1980–2010.[44]
VuosiVäkiluku[44]suomi[44]%ruotsi[44]%saame[44]%muut kielet[44]%
198010 28910 27299,8140,100,030,0
198510 0159 99499,8140,100,070,1
199010 0029 97799,8170,200,080,1
19959 8949 81999,2200,200,0550,6
20009 7899 69499,0300,300,0650,7
20059 6069 46598,5430,400,0981,0
20109 3309 10897,6490,500,01731,9

Taajamat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2017 lopussa Somerolla oli 8 919 asukasta, joista 5 016 asui taajamissa, 3 813 haja-asutusalueilla ja 90 asukkaan asuinpaikan koordinaatit eivät olleet tiedossa. Taajama-aste lasketaan niistä asukkaista, joiden asuinpaikan koordinaatit ovat tiedossa; Someron taajama-aste on 56,8 %.[45] Someron taajamaväestö kuuluu vain yhteen taajamaan eli Someron keskustaajamaan, jossa oli vuoden 2017 lopussa 5 016 asukasta.[46]
Taajama ulottui 1990-luvulla Joensuun, Ruunalan, Pappilan, Jaatilan, Lammin, Harjun ja Härkälän kylien alueille.[47] 2000-luvulla keskustaajamaan luetaan myös aiemmin omaksi taajamakseen määritelty Kultela.[48] Taajaman asuinalueita ovat muiden muassa Kirkonmäki Harjun ja Lammin kylissä, Lamminniemi Lammin kylässä, Kaislaranta, Pärnämäki ja Haironpelto Joensuun kylässä, Okkeri Pappilan kylässä ja Rankkula Jaatilan kylässä.[49][50] Taajaman lähialueen kulmakuntia ovat muiden muassa Pikku-Joensuu Joensuun kylässä ja Pälikönkulma Härkälän, Harjun, Ihamäen ja Terttilän kylissä.[49]

Kylät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Somerolla on yhteensä 48 maarekisterikylää. Vuonna 2011 Paikallislehti Somero julkaisi kylien väkiluvut vuoden 2010 lopun tilanteen mukaan. Koska kylien väkiluvuissa eivät ole mukana muun muassa laitokset, kuten vanhainkodit, kylittäisten väkilukujen summa (9 177) ei ole sama kuin koko Someron väkiluku. Laitoksissa asuvia on Somerolla yhteensä 153, mikä on enemmän kuin keskimääräisen kylän väkiluku.[51] Somerniemen asukasluvuksi vuonna 2010 saadaan kylien asukaslukujen summana 965. Mukana myös on henkikirjakylänä Somerolla oleva Hyrkkölä, joka koostuu Pusulan Hyrkkölän kylästä 1970-luvulla Someroon liitetyistä muutamista tiloista. Asukkaita Hyrkkölän Someroon kuuluvassa osassa on kaksi.[51][52] Kaskiston kylän osalta Somerniemen väkiluku ei ole tarkka, koska siihen kuuluva Uuden-Kaskiston kulmakunta ei ollut osa Somerniemeä vaan jäi uutta kuntaa perustettaessa Someron yhteyteen.[53]
Kylät on seuraavassa jaettu kolmeen ryhmään. Ensimmäisenä on lueteltu ne kylät, joiden alueelle Someron keskustaajama likimain ulottuu. Toisena on lueteltu muut Someron alueella ennen Somerniemen kanssa tehtyä kuntaliitosta sijainneet kylät. Lopuksi on vielä lueteltu kylät, jotka vastaavat kylän tarkkuudella entisen Somerniemen kunnan aluetta.
Someron keskustaajamaan liittyvät kylät
KyläVäkiluku (31.12.2010)
Harju410
Härkälä202
Jaatila889
Joensuu2 303
Kultela239
Lammi441
Pappila780
Ruunala69
Yhteensä5 333
Someron keskustaajaman ulkopuoliset kylät
KyläVäkiluku (31.12.2010)
Hirsjärvi157
Häntälä176
Ihamäki264
Jurvala68
Kerkola118
Kimala63
Kivisoja98
Kärilä21
Lahti228
Lautela110
Ollila169
Pajula133
Paltta34
Pitkäjärvi268
Pusula12
Pyöli69
Rautela114
Ryhtä19
Saarentaka66
Sillanpää81
Sylvänä141
Syvänoja18
Talvisilta191
Terttilä132
Viluksela126
Ylenjoki3
Yhteensä2 879
Somerniemen kylät
KyläVäkiluku (31.12.2010)
Hyrkkölä2
Härjänlahti60
Härjänoja38
Jakkula73
Kaskisto129
Keltiäinen63
Kopila78
Mäyrämäki16
Oinasjärvi226
Palikainen106
Salkola26
Suojoki25
Vesanoja38
Viuvala85
Yhteensä965

Uskonnolliset yhteisöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2018 aluejaon mukaan Somerolla on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:[54]
Vuoden 2011 tietojen mukaan 87,0 prosenttia somerolaisista kuului evankelis-luterilaiseen kirkkoon.[55] Kirkon sisäisistä herätysliikkeistä paikkakunnalla toimii evankelisuus.[56]

Entiset seurakunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa luettelossa on mainittu historiallisella ajalla lakkautetut seurakunnat Someron kaupungin nykyisellä alueella.[54]

Muut kirkkokunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muita kirkkokuntia edustavat helluntaiherätykseen kuuluva Someron helluntaiseurakunta,[57] Suomen Vapaakirkkoon kuuluva Someron Vapaaseurakunta Yhteydenkeskus[58] sekä Suomen Adventtikirkkoon kuuluva Someron Adventtiseurakunta.[59] Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Someron alueella toimii Hämeenlinnan ortodoksinen seurakunta.[60]
Somerolla on Jehovan todistajien valtakunnansali.

Elinkeinot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Someron talous on edelleen vahvasti maatalouspainotteista. Alkutuotanto työllistää Somerolla 15 %, palvelut 55 % ja jalostus 30 % ammatissa toimivasta väestöstä.[61] Käytännön Maamies -lehden mukaan vuonna 2011 Suomen peltohehtaarien mukaan 1000 suurimmasta maatilasta 20 toimi Somerolla.[62]

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2012 kunnallisvaaleissa Someron vaalitulos oli seuraavanlainen:[63]
PuolueÄäniosuus (%)Valtuutettuja
Suomen Keskusta42,716
Kansallinen Kokoomus19,47
Suomen Sosialidemokraattinen Puolue18,16
Perussuomalaiset13,14
Vasemmistoliitto3,71
Suomen Kristillisdemokraatit1,50
Vihreä liitto1,41
Yhteensä Someron kaupunginvaltuustoon valittiin 35 valtuutettua. Kunnallisvaaleissa Somero oli jaettuna kahdeksaan äänestysalueeseen, jotka olivat Pitkäjärvi, Ollila, Ihamäki, Terttilä, Häntälä, Joensuu, Kirkko ja Oinasjärvi.[63]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiiruun talo toimii somerolaisen kulttuurin keskuksena.
Someron murre kuuluu omana ryhmänään lounaismurteiden ja hämäläismurteiden välisiin lounaisiin välimurteisiin.[64] Somerolla toimii kotiseutuyhdistys Somero-Seura.[65] Sen aikaansaannoksiin kuuluvat muun muassa Someron torppamuseo,[66] Kultelan savenvalajamuseo ja Pajulan koulumuseo. Somerolta on myös julkaistu sekä murre-[67] että sananparsikirjat.[68] Myös Somerniemellä toimii oma kotiseutuyhdistys, Somerniemi-seura, joka mm. ylläpitää Somerniemen kesätoria ja harjoittaa myös julkaisutoimintaa.

Tiedotusvälineet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Somerolla ilmestyy kahdesti viikossa paikallislehti Somero. Seudullisista lehdistä Somerolle leviävät Forssan Lehti ja Salon Seudun Sanomat ja maakuntalehdistä Turun Sanomat. Sähköisessä mediassa Someron asioita käsittelevät sekä Yle Häme että Yle Varsinais-Suomi.

Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Somerolaisia urheiluseuroja ovat Someron Esa, Someron Pallo, Someron Voima ja rullakiekkoon erikoistunut Roller-PePe. Someron Voiman futsal-joukkue pelaa miesten korkeimmalla sarjatasolla Futsal-liigassa. Urheilulajeista somerolaiset ovat perinteisesti menestyneet etenkin seiväshypyssä, ja tunnettuja somerolaisia lajin urheilijoita ovat olleet muiden muassa Pentti Nikula, Kauko Nyström ja Minna Nikkanen. Somerolla järjestetään vuosittain kansainvälinen yleisurheilutapahtuma Seiväskarnevaalit.[70]

Ruokakulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Someron pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla hentta eli perunalaatikko ja piapo eli talkkuna.[71]

Koulut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Someron koulut

Koulut vuonna 2016[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Entiset koulut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Somerolla
Somerniemellä

Kartanot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Härkälän kartano 1840-luvulla Johan Knutsonin kuvaamana. Taustalla näkyy Someron vanha kirkko.
Somero on tunnettu kartanopitäjänä, jossa kartanoita on huomattavan paljon. Someron kartanoita tutkineet Leeni Tiirakari ja Manu Kärkiluettelevat Somerolta seuraavat kartanot[72]:

Henkilöitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Baddingin kioski Paratiisi Helsingintien varrella Somerolla on muodostunut pyhiinvaellusmatkojen kohteeksi ja sitä on sanottu yhdeksi Someron komeimmista nähtävyyksistä.[73][74]
Muiden muassa seuraavat tunnetut henkilöt ovat joko syntyneet tai vaikuttaneet Somerolla tai Somerniemellä:

Nähtävyyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Someron torppamuseo Hämeen Härkätien varrella Jaatilanjoen rannalla.
Savenvalajamuseo Kultelassa.

Ystävyyskaupungit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Siirry ylös kohtaan:a b Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2019 1.1.2019. Maanmittauslaitos. Viitattu 16.3.2019.
  2. ↑ Siirry ylös kohtaan:a b Ennakkoväkiluku sukupuolen mukaan alueittain 2018 31.12.2018. Tilastokeskus. Viitattu 3.2.2019.
  3. ↑ Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2016 31.12.2016. Tilastokeskus. Viitattu 18.12.2017.
  4. ↑ Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2016 31.12.2016. Tilastokeskus. Viitattu 18.12.2017.
  5. ↑ Luettelo kuntien ja seurakuntien tuloveroprosenteista vuonna 2019 30.11.2018. Verohallinto. Viitattu 6.1.2019.
  6. ↑ Kaipainen, Sauli: Uusi kaupunginjohtahja Sami Suikkanen on nyt Somerolainen. Somero, 4.10.2013, 88. vsk, nro 78, s. 3.
  7. ↑ Kuntavaalit 2017, Somero Oikeusministeriö. Viitattu 8.6.2017.
  8. ↑ Kuusela, Anna: Idän rajattomat. Turun Sanomat, 1.2.2015, 111. vsk, nro 31, s. 15-16.
  9. ↑ Palmunen, Lauri (toim.): Varsinais-Suomen käsikirja, s. 145. Turku: Varsinais-Suomen liitto, 2009. ISBN 952-5599-43-4. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 12.8.2009).
  10. ↑ Murjumäki, Somero (pdf) Arvokkaat moreenimuodostumat. Ympäristöhallinto. Viitattu 12.8.2009.
  11. ↑ Haavisto, Maija, Tuulikki Grönlund, Pertti Lahermo & Carl-Göran Stén: Someron kartta-alueen maaperä. Suomen geologinen kartta 1:100 000. Maaperäkarttojen selitykset. Lehti 2024. Espoo: Geologinen tutkimuslaitos, 1980. ISBN 951-690-131-X. Julkaisun verkkoversio (pdf) (viitattu 29.11.2009).
  12. ↑ Aartolahti, Toive (1975). The morphology and development of the river valleys in Southwestern Finland. Annales Academiae Scientiarum Fennicae Series A III. Geologica – Geographica 116, 72 s.
  13. ↑ Rekijokilaakso Lounais-Suomen ympäristökeskus. Viitattu 22.11.2009.
  14. ↑ Luontopolku Lounais-Someron kyläyhdistys. Viitattu 22.11.2009.
  15. ↑ Siirry ylös kohtaan:a b Aartolahti, Toive (1968). Die Geomorphologie des Gebiets von Tammela, Südfinnland. Fennia 97:7, 97 s.
  16. ↑ Vogt, Hans & Lehtinen, Jyrki (2000). Someron järvivesien tila. Esite, Someron kaupunki, ympäristölautakunta.
  17. ↑ Koli, Lauri: Someron vedet, s. 14-15. Somero: Amanita, 1993. ISBN 951-95973-4-4.
  18. ↑ Geokartta Geologian tutkimuskeskus. Viitattu 15.5.2009.
  19. ↑ Aartolahti (1975); Koli, Lauri (1993). Someron vedet, Amanita, Somero, 132 s.; Vogt & Lehtinen (2000); http://www.somero.fi/kuntapalvelut/tekninen/ympsuojelu/vedet/
  20. ↑ Siirry ylös kohtaan:a b Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126. Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4.
  21. ↑ Halikonjoki, Uskelanjoki ja Purilanjoki Lounais-Suomen ympäristökeskus. Viitattu 25.12.2009.
  22. ↑ Siirry ylös kohtaan:a b c Tienumerokartta. 1:250 000. Alue 01 Uusimaa. Helsinki: Liikennevirasto. Kartan verkkoversio (viitattu 9.7.2012)
  23. ↑ Siirry ylös kohtaan:a b c Tienumerokartta. 1:250 000. Alue 02 Varsinais-Suomi. Helsinki: Liikennevirasto.Kartan verkkoversio (viitattu 9.7.2012)
  24. ↑ Sujuva tieyhteys Helsinkiin siintää Kiikalan kautta. Somero, 18.1.2010. Artikkelin tiivistelmä lehden verkkosivuilla Viitattu 21.1.2010.
  25. ↑ Alanen, Timo, Markus Hiekkanen, Jussi Härme & Osmo Turkki (1999): Somero ja Somerniemi 1449–1999. Someron ja Somerniemen seurakuntien historia, s. 63. Kartan lääninrajan kulusta on julkaissut kotisivuillaan myös Pertti Toukkari osoitteessa http://www.ptoukkar.pp.fi/talot1540.jpg. Viitattu 3.8.2008
  26. ↑ Ruth, Olli: Järvien pohjasedimentit – ikkuna viljelyhistoriaan ja vesistövaikutuksiin (pdf)Paimionjoki-yhdistys. Viitattu 5.12.2012.
  27. ↑ Alanen et al. (1999), ss. 18–24
  28. ↑ Alanen et al. (1999), s. 56
  29. ↑ Alanen et al. (1999), ss. 55–56
  30. ↑ Lehtonen, Kaarin (1990). Someron ja Somerniemen kulttuurimaisema ja vanha rakennuskanta, s. 15
  31. ↑ Alanen et al. (1999), s. 56; Lehtonen (1990), s. 15
  32. ↑ Jutikkala, Eino (1949). suomen historian kartasto. WSOY, Porvoo, kartat 21.–26.
  33. ↑ Alanen et al. (1999), s. 85; Lehtonen (1990), s. 15
  34. ↑ Alanen et al. (1999), ss. 192–194
  35. ↑ Siirry ylös kohtaan:a b Väestön elinkeino: Väestö elinkeinon mukaan kunnittain vuosina 1880–1975 (PDF)1979. Tilastokeskus. Viitattu 7.6.2014.
  36. ↑ Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1951, s. 127. Otava 1950, Helsinki.
  37. ↑ Luukka, Viljo (toim.): Uuteen elämään. Muolaalaisten seuran 40-vuotishistoriikki. eräitä kuvauksia muolaalaisia koskevista asioista ja tapahtumista. Toijala: Muolaalaisten seura, 1988. ISBN 951-99981-8-7.
  38. ↑ Siirry ylös kohtaan:a b Talikka, Lauri, Ritva Talikka & Tatu Vanhanen: Kauraketo. Vuoksenrantalainen kyläyhteisö Somerolla. Somero: Somero-Seura, 2001. ISBN 952-91-3310-3.
  39. ↑ Metsämäki, Heikki & Petteri Pelkki: Satumaa: Unto Mononen - elämä ja laulut. Jyväskylä: Gummerus, 1997. ISBN 951-20-5153-2.
  40. ↑ Komu, Eija: Antti Toukkari. Kirjailija, muusikko ja yrittäjä 6.3.2011. Someron kaupunginkirjasto. Viitattu 3.3.2012.
  41. ↑ Mattlar, Mikko: Näyttelijä ja stand up -koomikko Markku Toikka kaipaa intiimeille klubeille: "Niissä oltiin älykkäitä, hauskoja ja rohkeita". Helsingin Sanomat, 4.4.2015. Artikkelin verkkoversio Viitattu 4.4.2015.
  42. ↑ Kaipainen, Sauli: Nikkaset tekevät ennätyksiä. Somero, 8.11.2016, 90. vsk, nro 88, s. 3.
  43. ↑ Siirry ylös kohtaan:a b c d Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan alueittain 1972 - 2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Viitattu 28.12.2017.
  44. ↑ Siirry ylös kohtaan:a b c d e f Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2016 Tilastokeskus. Viitattu 28.12.2017.
  45. ↑ Taajama-aste alueittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 6.12.2018.
  46. ↑ Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.201728.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 6.12.2018.
  47. ↑ Lehtonen, Kaarin: Someron ja Somerniemen kulttuurimaisema ja vanha rakennuskanta, s. 229. Turku: Turun maakuntamuseo, 1990. ISBN 951-9125-77-9.
  48. ↑ Lounaispaikka Lounaispaikka. Viitattu 19.12.2012.
  49. ↑ Siirry ylös kohtaan:a b Kansalaisen karttapaikka Maanmittauslaitos. Viitattu 8.1.2010.
  50. ↑ Peruskartta 1:20 000. 2024 05 Somero. Helsinki: Maanmittaushallitus, 1980.
  51. ↑ Siirry ylös kohtaan:a b Kaipainen, Sauli: Somero on 48 kylän muodostama kaupunki. Somero, 10.6.2011, 86. vsk, nro 43, s. 17.
  52. ↑ Kaipainen, Sauli: Kaikki kylän asukkaat ovat Tallgreneja. Somero, 10.6.2011, 86. vsk, nro 43, s. 17.
  53. ↑ Timo Alanen, Markus Hiekkanen, Jussi Härme, Manu Kärki, Osmo Turkki: Somero ja Somerniemi 1449-1999, s. 192-196. Someron seurakunta ja Somerniemen seurakunta, 1999. ISBN 952-91-1221-1.
  54. ↑ Siirry ylös kohtaan:a b Yhteystiedot - Suomen evankelis-luterilainen kirkko evl.fi. Viitattu 23.8.2018.
  55. ↑ Kirkkoon kuuluvuus (%), kastettujen osuus syntyneistä hiippakunnittain ja seurakunnittain 2011 (XLS) Tilastot: Seurakuntien jäsenistö 2011. Kirkon keskushallinto. Viitattu 20.12.2012.
  56. ↑ Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys Uskonnot Suomessa. Viitattu 22.2.2012.
  57. ↑ Someron Helluntaiseurakunta Someron Helluntaiseurakunta. Viitattu 22.2.2012.
  58. ↑ Someron Vapaaseurakunta Yhteydenkeskus Someron Vapaaseurakunta Yhteydenkeskus. Viitattu 22.2.2012.
  59. ↑ Suomen Adventtikirkko - Suomenkieliset seurakunnat Suomen Adventtikirkko. Viitattu 22.2.2012.
  60. ↑ https://ort.fi/seurakunnat-hiippakunnat-ja-luostarit/seurakunnat/hameenlinnan-ortodoksinen-seurakunta
  61. ↑ Someron kunta – perustiedot
  62. ↑ Suomen suurimmat tilat peltohehtaarien mukaan vuonna 2011 Käytännön maamies. Käytännön maamies. Viitattu 30.6.2013.
  63. ↑ Siirry ylös kohtaan:a b Tulos puolueittain - Somero 6.11.2012. Oikeusministeriö. Viitattu 20.12.2012.
  64. ↑ http://www.helsinki.fi/hum/skl/ssu/aluejasos/murrekartta.pdf Viitattu 3.8.2008
  65. ↑ 2.5.2009: Somero-Seura Somero-Seura.
  66. ↑ Horila, Tapio (1981): Torppa Härkätien varrella Jaatilanjoen rannalla. Someron museo 1956–1981. Somero-Seura, Somero, 121 s.
  67. ↑ Virtaranta, Pertti (1973, toim.): Someron murrekirja. SKS, Vammala, 417 s.
  68. ↑ Horila, Tapio (1977): Someron sananparsia. SKS, Vammala, 223 s.
  69. ↑ Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY Museovirasto. Viitattu 31.1.2010.
  70. ↑ Someron seiväskarnevaalit S-netti.com. Viitattu 4.7.2010.
  71. ↑ Kolmonen, Jaakko 1988. Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 69. Helsinki: Patakolmonen Ky.
  72. ↑ Tiirakari, Leeni & Manu Kärki: Someron kartanot. Somero: Amanita, 2011. ISBN 978-952-5530-45-8.
  73. ↑ Saari, Heikki: Hämeen Härkätie, s. 53. Helsinki: Multikustannus, 2009. ISBN 978-952-468-221-3.
  74. ↑ Hietamies, Eve: Hullunhauska Somero. Missä aurinko aina paistaa. Apu, 17. elokuuta 2009. Artikkelin verkkoversio Viitattu 22.11.2009.
  75. ↑ Filppu, Minna: Uusi valtakunnansovittelija tulee Somerolta Salon Seudun Sanomat. 7.7.2018. Viitattu 9.7.2018.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Somero.
Wikiuutiset

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Blogitekstit (Atom)