Suomenselkä
Suomenselkä on Sisä-Suomessa sijaitseva vedenjakajaseutu. Se erottaa Perämereen laskevien Pohjanmaan jokien valuma-alueet Järvi-Suomen vesistöjen valuma-alueista lounas-koillis-suuntaisesti. Suomenselkä on myös yksi Suomen maisemamaakunnista.[1]
Suomenselkä ei ole maantieteellisesti selkeästi rajattu, mutta melko yhtenäinen. Siihen luokitellaan kuuluvaksi Pohjanlahteenlaskevien jokien ja Järvi-Suomen väliin jäävä alue, joka ulottuu siis teoriassa Jalasjärven ja Parkanon seudulta Oulujärvenrantamaisemiin ja Maanselän länsireunaan asti. Salamajärven kansallispuisto luokitellaan virallisesti kuuluvaksi Suomenselän alueeseen. Maanselkä on täten siis Suomenselän itäinen jatke, joka ulottuu Kuhmoon ja Nurmekseen asti. Suomenselkä erottaa Kymijoen vesistön Saarijärven reitin Pohjanmaan rannikkovesistöstä ja muodostaa lounas-koillissuuntaisesti jatkuvan alueen.
Etelä-, Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan maakuntien rajat Pirkanmaata ja Keski-Suomea vastaan kulkevat pääosin juuri Suomenselällä.
Suomenselkää luonnehditaan usein karuksi ja laakeaksi alueeksi. Maaston suhteelliset korkeuserot jäävät yleensä alle 20 metriin. Metsämaat Suomenselän alueella ovat pääosin karuja puolukkatyypin männikkökankaita. Alueelle on tyypillistä myös soiden huomattava runsaus. Täten Suomenselällä on paljon lakka- ja karpalosoita. Alueen vallitseva maalaji on moreeni. Suomenselkää on myös nimitetty "Lapin sormeksi" runsaslumisten talvien ja ympäröiviä alueita heikompien kasvien menestysmahdollisuuksien vuoksi. Suomenselkä tarjoaa eläinlajeille vaellusreitin idästä eteläiseen Suomeen ja rajoittuu idässä Maanselkään.
Sisällysluettelo
Alueen kunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomenselkä on keskimäärin muuta maata harvempaan asutettua seutua, ja paikkakunnista suurin osa on rakenteeltaan maatalousvaltaisia. Myös turismi ja kaupankäynti on osassa kunnista merkittävää. Joissain kunnissa on pienteollisuutta ja teollisuusyhtiöitä, ja Pohjois-Pohjanmaan laajat turvesuot ovat mahdollistaneet turvevoimateollisuuden.
Seuraavat kunnat kuuluvat epävirallisesti Suomenselän alueeseen maastollisesti ainakin osittain kartastojen ja aineistojen perusteella. Suomenselkä käsittää alueita kaikkiaan Pirkanmaan, Etelä-Pohjanmaan, Keski-Suomen, Keski-Pohjanmaan sekä Pohjois-Pohjanmaan maakunnista. Kaupunkinimitystä käyttävät kunnat on lihavoitu. Kuntia on 31.
Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomenselän liikenne rakentuu melko lailla sitä halkovan Kantatie 58:n varaan, joka halkaisee sen pohjois-etelä-suuntaisesti. Tie alkaa Kangasalta ja kulkee Keuruun, Karstulan ja Haapajärven kautta Kärsämäelle. Kyseinen tie on Suomen kantateistä pisin, ja on kaikkiaan 385 kilometriä pitkä. Sitä kutsutaankin epävirallisesti Suomenselkätieksi. Tie on pääosin hyvässä kunnossa ja koostuu useasta eri tiejaksosta.
Suomenselän merkittävät valtatiet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
; Porista Jyväskylän ja Varkauden kautta Joensuuhun kulkeva tie. Hyvälaatuinen matkailutie Satakunnan ja Keski-Suomen välillä. Kutsutaan myös nimellä Järvisuomentie.
; Jyväskylästä Vaasaan johtava useajaksoinen valtatie. Kulkee Suomenselällä Keuruun ja Ähtärin seudulla Seinäjokea kohti.
; Lappeenrannasta Mikkelin ja Jyväskylän kautta Kokkolaan kulkeva pitkähkö valtatie. Se välittää Jyväskylän ja Kokkolan välistä liikennettä Suomenselällä Karstulan seudulla.
; Manner-Suomen läpäisevä pitkittäinen valtatie, joka kulkee läpäisee pohjoista Suomenselkää Pyhäjärven seudulla.
; Kalajoelta Haapajärven ja Pyhäjärven kautta Iisalmelle johtava valtatie. Se ulottui ennen Iisalmen itäpuolelta Sonkajärven ja Rautavaaran kautta Nurmekseen, tämä Maanselällä kulkeva itäinen osa on nykyään Kantatie 87.
; Kokkolasta Kajaaniin kulkeva valtatie. Läpäisee pohjoista Suomenselkää Haapaveden seudulla ja Kärsämäellä.
Suomenselän merkittävät kantatiet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
; eteläisellä Suomenselällä Oriveden Hirsilästä Virtain ja Alavuden kautta Lapualle kulkeva kantatie. 66 tuli joskus kuuluisaksi huonosta kunnostaan, ja siitä tehtiinkin laulu Valtatie 66, käännöslauluna. Tietä on sittemmin paljon kunnostettu ja uusittu. Tien varrella on monia nähtävyyksiä.
; Poikittainen Siilinjärveltä Viitasaaren kautta Kyyjärvelle kulkeva valtatietasoinen kantatie. Se muodostaa yhdessä valtateiden 16 ja 17sekä kantatien 75 kanssa keskisen Suomen halki kulkevan poikittaisväylän, joka ulottuu kaikkiaan Pohjanmaan rannikolta Kainuun Kuhmoon.
Kantatie 75:tä voidaan pitää taas yhtenä Maanselän merkittävänä liikenneväylänä, joka toimii 77-tien jatkeena Siilinjärveltä itään päin. 77 on osa Sinistä tietä.
; Pohjoinen Suomenselän kantatie, joka kulkee Raahen Saloisista Siikalatvan seudun kautta Iisalmelle. Se on melko hyväkuntoinen poikittaisväylä.
Nähtävyydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kantatie 66:n varrella on erittäin hyvin alueen monimuotoisesta luonnosta kertovat Torisevan rotkojärvet. Alueen suoluonnosta esimerkkinä mainittakoon Salamajärven kansallispuisto, joka sijaitsee Perhon, Kinnulan ja Kivijärven kunnissa. Alueen luonto tarjoaa paljon nähtävää ja joissain Suomenselän kunnissa on paljon myös kulttuurinähtävyyksiä kuten Haapamäen höyryveturipuisto Keuruulla. Lisäksi Suomen suurimmaksi mainittu Tuurin kyläkauppa Töysässä sijaitsee läntisellä Suomenselällä.
Suomenselkä käsitteenä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomenselkä on vakiintunut melko hyvin Suomen maantieteelliseen nimistöön, ja se on omaksuttu melko laajasti. Yleisesti puhutaan Suomenselän seudusta, ja Suomenselällä kunnat ovat ottaneet sen nimistöönsä kuvaamaan maantieteellistä sijaintiaan. Erityisesti Ähtärin ja Alajärven seudulla sekä Perhon ja Kinnulan seudulla on käytetty nimeä aktiivisesti. Lisäksi Virroilla ilmestyy sanomalehti nimeltään Suomenselän Sanomat ja on olemassa Suomenselän Lintutieteellinen Yhdistys ja nimeä on laajalti käytetty kunta- ja koulutusyhtymien yhdysnimenä.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Maisemamaakunnat Valtion ympäristöhallinto. Viitattu 2.1..2011.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti