Taivassalo

Taivassalo

Siirry navigaatioonSiirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo kunnasta. Jos etsit tietoa Päijänteen saaresta, katso Taivassalo (Päijänne).
Taivassalo
Tövsala
Taivassalo vaakuna.svgTaivassalo.sijainti.suomi.2008.svg
sijainti
Taivassalon kirkko
Taivassalon kirkko
Sijainti60°33′45″N21°36′35″E
MaakuntaVarsinais-Suomen maakunta
SeutukuntaVakka-Suomen seutukunta
Hallinnollinen keskusTaivassalon kirkonkylä
Pinta-ala ilman merialueita141,96 km²
282:nneksi suurin 2019 
Kokonaispinta-ala217,68 km²
279:nneksi suurin 2019 [1]
– maa140,28 km²
– sisävesi1,68 km²
– meri75,72 km²
Väkiluku1 663
277:nneksi suurin 31.12.2018 [2]
– väestötiheys11,85 as./km² (31.12.2018)
Ikäjakauma2016 [3]
– 0–14-v.14,1 %
– 15–64-v.53,6 %
– yli 64-v.32,3 %
Äidinkieli2016 [4]
– suomenkielisiä95,3 %
– ruotsinkielisiä0,7 %
– muut4,0 %
Kunnallisvero20,75 %
181:nneksi suurin 2019 [5]
Työttömyysaste7,6 % (2013) [6]
KunnanjohtajaVesa Rantala
Kunnanvaltuusto17 paikkaa
  2017–2021[7]
 • Kesk.
 • Kok.
 • SDP

9
6
2
www.taivassalo.fi
Taivassalon kunnan alueella on useita graniittikivilouhoksia.
Taivassalo (ruots. Tövsala) on Suomen kunta, joka kuuluu Varsinais-Suomen maakuntaan. Kunnassa asuu 1 663 ihmistä,[2] ja sen pinta-ala on 217,68 km2, josta 75,72 km² on merialueita ja 1,68 km² sisävesiä.[1] Väestötiheys on 11,85 asukasta/km2.
Kalastajia Taivassalossa on eniten koko Saaristomeren alueella.[8]

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taivassalon kunta sijaitsee Varsinais-Suomessa, Turun saaristossa. Sen naapurikunnat ovat KustaviMaskuMynämäkiNaantaliUusikaupunki ja Vehmaa. Matkaa Turkuun on noin 50 km.[9]
Taivassalossa on kolme järveä: Kuutniemenaukko, Mustajärvi, ja nimetön 2,75 hehtaarin järvi.[10]
Taivassalossa on kaksi Natura-kohdetta, tammimetsää ja kallioketoja sisältävä Orikvuori ja matalien merenlahtien muodostama Kolkanaukko.[11]
Aiemmin Taivassalo on ollut saari[12], mutta on maankohoamisen takia kasvanut kiinni mantereeseen.

Kyliä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahainen, Hakkenpää, Halesmäki, Helsinki, Hilloinen, Huitila, Hurunkorpi, Huukainen, Hylkilä, Hyövelä, Ihattula, Inkeranta, Isokorpi, Isosärkilä, Järppilä, Järvenperä, Kahiluoto, Kaitainen, Karhula, Kaustio, Keräsaari, Ketarsalmi, Kirkonkylä, Koivisto, Kouvoinen, Kummila, Kurjala, Kyrö, Lahdenperä, Leikluoto, Lemmetyinen, Lempoinen, Liittinen, Marjunen, Mierla, Mussalo, Onnikmaa, Palo, Pappila, Paltvuori, Punttinen, Rouhu, Sannainen, Santala, Sarsala, Taipale, Tammisto, Toroinen, Touppa, Tuomarainen, Tuomoinen, Uskoinen, Uurna, Vainionperä, Vehas, Viianen, Vuorenpää, Vuorte, Vähäsärkilä.

Taajamat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2017 lopussa Taivassalossa oli 1 654 asukasta, joista 640 asui taajamissa, 999 haja-asutusalueilla ja 15 asukkaan asuinpaikan koordinaatit eivät olleet tiedossa. Taajama-aste lasketaan niistä asukkaista, joiden asuinpaikan koordinaatit ovat tiedossa; Taivassalon taajama-aste on 39,0 %.[13] Taivassalon taajamaväestö kuuluu vain yhteen taajamaan eli kunnan keskustaajamaan Taivassalon kirkonkylään, jossa oli vuoden 2017 lopussa 640 asukasta.[14]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taivassalo mainitaan jo 1300-luvun dokumenteissa. Pyhän Ristin kirkko valmistui vuonna 1350. Taivassalolainen Maunu Särkilahtivalittiin Turun piispaksi vuonna 1489.[15]
Taivassalossa on useita keskiaikaisia kartanoita: Viiainen, Järppilä, Iso-Särkilä, Kahitluoto, Paltvuori, Ketarsalmi, Kunnarainen, Siusluoto, Laupunen ja Rahin Isokartano. Vuodesta 1638 kuninkaallinen postitie kulki reittiä Tukholma - Taivassalo - Turku. Tukholmaan vietiin silakkaa ja muita elintarvikkeita, ja sieltä tuotiin suolaa, tupakkaa ja rautaa.[15]
Suomen sodan ensimmäisiin taisteluihin Suomessa kuului 16. toukokuuta 1808 Taivassalon Helsinginrannassa käyty taistelu.[15]
Kustavi, Velkua ja Iniö itsenäistyivät Taivassalon pitäjästä 1900-luvun alussa.[15]
Taivassalosta lähti vuosisadan vaihteessa yhteensä 900 ihmistä siirtolaisiksi Amerikkaan.[15]
Taivassalon hautausmaalle on haudattu 71 talvi- ja jatkosodassa kaatunutta.[16]

Hallinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taivassalon kunnanjohtaja on vuodesta 2001 Vesa Rantala. Valintansa aikoihin hän oli Suomen nuorin kunnanjohtaja, 26-vuotias.[17]Kunnanvaltuustossa on 17 paikkaa, joista yhdeksän on keskustan ja kuusi kokoomuksen hallussa kaudella 2017–2021.[7]

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taivassalosta louhitaan vientiin voimakkaan punaista tasarakeista graniittia.[18]
Vuonna 2015 kunnassa oli 493 työpaikkaa. Niistä 17,4% oli alkutuotannossa (maa-, metsä- ja kalataloudessa), 52% palveluissa ja 28% jalostuksessa. Alkutuotannon osuus oli lähes kuusi kertaa suurempi kuin koko maassa (3%), vastaavasti palvelun osuus oli pienempi kuin koko maassa (75%).[19]
Vuonna 2016 eniten yhteisöveroa maksaneet yritykset olivat Heikolan kuljetus ja Rannikon Merityö.[20]

Väestönkehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.
Taivassalon väestönkehitys 1980–2015
VuosiAsukkaita
1980
  
2 012
1985
  
2 034
1990
  
1 976
1995
  
1 896
2000
  
1 821
2005
  
1 742
2010
  
1 700
2015
  
1 633
Lähde: Tilastokeskus.[21]

Seurakunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2018 aluejaon mukaan Taivassalossa on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:[22]
Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Taivassalon alueella toimii Turun ortodoksinen seurakunta.[23]

Palvelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taivassalon yhtenäiskoulussa opetetaan luokkia 1-9. Sen rakennus valmistui vuonna 2014. Sen yhteydessä on myös kirjasto ja liikuntahalli.[24]

Nähtävyydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruokakulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taivassalon pitäjäruoaksi nimettiin 1980-luvulla silakkasoppa.[25]

Kuuluisia taivassalolaisia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Siirry ylös kohtaan:a b Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2019 1.1.2019. Maanmittauslaitos. Viitattu 16.3.2019.
  2. ↑ Siirry ylös kohtaan:a b Ennakkoväkiluku sukupuolen mukaan alueittain 2018 31.12.2018. Tilastokeskus. Viitattu 3.2.2019.
  3.  Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2016 31.12.2016. Tilastokeskus. Viitattu 18.12.2017.
  4.  Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2016 31.12.2016. Tilastokeskus. Viitattu 18.12.2017.
  5.  Luettelo kuntien ja seurakuntien tuloveroprosenteista vuonna 2019 30.11.2018. Verohallinto. Viitattu 6.1.2019.
  6.  Työttömyystietoja ELY-Keskuksittain ja kunnittain keskimäärin vuonna 2013 Työ- ja Elinkeinoministeriö.
  7. ↑ Siirry ylös kohtaan:a b Kuntavaalit 2017, Taivassalo Oikeusministeriö. Viitattu 8.6.2017.
  8.  http://www.taivassalo.fi/?navi=0,29 (luettu 18. syyskuuta 2006) [vanhentunut linkki]
  9.  Sijainti ja kartat taivassalo. Viitattu 25.1.2018.
  10.  Taivassalo Järviwiki. Viitattu 3.3.2018.
  11.  Natura 2000 -alueet - Varsinais-Suomi ja Satakunta (myös linkitetyt kohdesivut) Ympäristö. Viitattu 21.1.2018.
  12.  Turun maakuntamuseo: Maisemahistoriakartat Lounaispaikan karttapalvelu. Lounaistieto. Viitattu 8.2.2019.
  13.  Taajama-aste alueittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 8.12.2018.
  14.  Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 8.12.2018.
  15. ↑ Siirry ylös kohtaan:a b c d e Historia (myös alasivut) Taivassalo. Viitattu 25.1.2018.
  16.  Taivassalo, Taivassalon hautausmaa Sotasampo. Viitattu 21.2.2018.
  17.  Saa pojitella turun sanomat. 2008. Viitattu 25.1.2018.
  18.  Taivassalon graniitti Taivassalo. Viitattu 25.1.2018.
  19.  Kuntien avainluvut Tilastokeskus. Viitattu 22.1.2018.
  20.  Alueen Taivassalo yhteisöverotiedot Yle. Viitattu 22.1.2018. (tietoja myös yritysten kotisivuilta)
  21.  Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Viitattu 19.1.2018.
  22.  Yhteystiedot - Suomen evankelis-luterilainen kirkko evl.fi. Viitattu 23.8.2018.
  23.  https://ort.fi/seurakunnat-hiippakunnat-ja-luostarit/seurakunnat/turun-ortodoksinen-seurakunta
  24.  Koulut Taivassalo. Viitattu 21.2.2018.
  25.  Kolmonen, Jaakko 1988. Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 30–31. Helsinki: Patakolmonen Ky.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä Suomeen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti