Toivakka

Toivakka

Siirry navigaatioonSiirry hakuun
Toivakka
Toivakka.vaakuna.svgToivakka.sijainti.suomi.2008.svg
sijainti
Sijainti62°05′50″N026°04′55″E
MaakuntaKeski-Suomen maakunta
SeutukuntaJyväskylän seutukunta
Hallinnollinen keskusToivakan kirkonkylä
Perustettu1910
Kokonaispinta-ala413,94 km²
238:nneksi suurin 2019 [1]
– maa361,45 km²
– sisävesi52,49 km²
Väkiluku2 403
244:nneksi suurin 31.12.2018 [2]
– väestötiheys6,65 as./km² (31.12.2018)
Ikäjakauma2016 [3]
– 0–14-v.19,1 %
– 15–64-v.55,1 %
– yli 64-v.25,8 %
Äidinkieli2016 [4]
– suomenkielisiä99,1 %
– muut0,9 %
Kunnallisvero21,00 %
138:nneksi suurin 2019 [5]
KunnanjohtajaPirkko-Liisa Vesterinen
Kunnanvaltuusto21 paikkaa
  2017–2021[6]
 • Kesk.
 • SDP
 • Ps.
 • KD
 • Kok.
 • Vas.

10
4
3
2
1
1
www.toivakka.fi
Toivakka on Suomen kunta, joka sijaitsee Jyväskylän seutukunnassaKeski-Suomen maakunnassa. Kunnassa asuu 2 403 ihmistä (31.12.2018),[2] ja sen pinta-ala on 413,94 km² josta 52,49 km² on vesistöjä.[1]
Väestötiheys on 6,65 asukasta/km².
Gustaf von Numersin vuonna 1957 suunnittelema Toivakan kunnanvaakuna esittää kylväjää vakkoineen. Kylväjä viittaa maatalouteen, kunnan nimeen (toi-vakka) sekä myös tulevaisuuden toivoon.[7]

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toivakka sijaitsee Keski-Suomessa, Leppäveden Pohjoonlahden itärannalla. Suomen sisävesien syvin kohta sijaitsee Päijänteen Ristinselässä Toivakan länsiosassa.[8]
Toivakan naapurikunnat ovat HankasalmiJoutsaJyväskyläKangasniemiLaukaa ja Muurame.
Toivakan kunnassa on kaikkiaan 82 järveä, joista suurimmat ovat Päijänteen jälkeen Maunonen, Palosenjärvi ja Leppänen.[9]
Toivakan Natura-kohteita ovat lintujen suosima Humalalahti - Pitkäjoen suu, erämainen Iilijärven alue, Katajaneva - Vuorilammen alue - Huhtalampi, Lapinjärvi ja vanhan metsän suojelukohde Teerikangas, kolmen komean kallion kohde Vällyvuori-Huuvuori-Haukkavuori ja Palosenrannan rantametsä.[10]

Kyliä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taajamat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2017 lopussa Toivakassa oli 2 384 asukasta, joista 1 004 asui taajamissa, 1 365 haja-asutusalueilla ja 15 asukkaan asuinpaikan koordinaatit eivät olleet tiedossa. Taajama-aste lasketaan niistä asukkaista, joiden asuinpaikan koordinaatit ovat tiedossa; Toivakan taajama-aste on 42,4 %.[11] Toivakan taajamaväestö kuuluu vain yhteen taajamaan eli kunnan keskustaajamaan Toivakan kirkonkylään, jossa oli vuoden 2017 lopussa 1 004 asukasta.[12]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toivakan seurakunta itsenäistyi Jyväskylän maaseurakunnasta vuonna 1901 ja kuuluu Lapuan hiippakuntaan.[13] Kunta perustettiin enimmäkseen Jyväskylän maalaiskuntaan, osin Korpilahden ja Laukaan kuntiin kuuluneista osista vuoden 1911 alusta lähtien, ja kaikilta osin se tuli valmiiksi vuoden 1917 alussa.
Toivakka oli ensimmäisiä Suomen kuntia, joissa aloitettiin peruskoulun kokeilu syyslukukauden 1967 alussa. Peruskoulujärjestelmään siirryttiin kunnassa virallisesti vuonna 1972.[14]
Kun Englannin kuningatar Elisabeth ja hänen puolisonsa prinssi Philip vierailivat Suomessa vuonna 1976 Urho Kekkosen vieraina, he tutustuivat käynnillään suomalaiseen metsään Toivakassa.[7]
Kunnassa on aikaisemmin toiminut puolustusvoimien Toivakan Asevarikko vuodesta 1976, nykyään Itä-Suomen Huoltorykmentin varasto-osasto.
Toivakka neuvotteli kuntaliitoksesta Leivonmäen kanssa vuoden 2006 lopulla, mutta Toivakan kunnanvaltuusto hylkäsi idean joulukuussa 2006. Sen sijaan Leivonmäki liittyi Joutsankuntaan vuoden 2008 alussa.

Hallinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toivakan kunnanjohtaja vuodesta 2015 on Pirkko-Liisa Vesterinen.[15] Kunnanvaltuustossa on 21 paikkaa, joista kymmenen on keskustan hallussa kaudella 2017–2021.[6]

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2015 kunnassa oli 563 työpaikkaa. Niistä 8% oli alkutuotannossa (maa-, metsä- ja kalataloudessa), 62.7% palveluissa ja 27.5% jalostuksessa.[16]
Vuonna 2016 eniten yhteisöveroa maksaneet yritykset olivat Maansiirto Viiala, sähköurakoitsija JTT Power ja Toivakka Timber.[17]

Väestönkehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys vuodesta 1930 lähtien.
Toivakan väestönkehitys 1930–2015
VuosiAsukkaita
1930
  
3 077
1964
  
3 154
1980
  
2 422
1985
  
2 407
1990
  
2 515
1995
  
2 470
2000
  
2 368
2005
  
2 353
2010
  
2 418
2015
  
2 431
Lähde: 1980–2015 Tilastokeskus;[18] 1930–1964 Historian Suursanakirja.[19]

Palvelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toivakassa toimii Toivakan koulukeskus ja Kankaisten kyläkoulu. Koulukeskus on yhtenäiskoulu, jossa järjestetään perusopetusta kaikilla vuosiluokilla (1-9). Kankaisten kyläkoulussa on kolme opettajaa ja vajaat 50 oppilasta, joista osa tulee koululle myös Kangasniemen Makkolasta.[20]
Kirjastossa on pitkät omatoimiajat, ja palvelua neljänä päivänä viikossa.[21]

Uskonnolliset yhteisöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2018 aluejaon mukaan Toivakassa on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:[22]
Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Toivakan alueella toimii Jyväskylän ortodoksinen seurakunta.[23] Helluntailaisella Toivakan helluntaiseurakunnalla oli vuonna 2011 noin 130 jäsentä.[24] Jyväskylän helluntaiseurakunnalla on Toivakassa Humalajärven rannalla leirikeskus, jossa järjestetään vuosittain noin 25 leiriä ja muuta vähintään päivän kestävää tapahtumaa.

Toivakassa syntyneitä tai vaikuttaneita henkilöitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruokakulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toivakka pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla muhennosruoka hernelantut ja vesimuuraimet.[26]

Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Siirry ylös kohtaan:a b Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2019 1.1.2019. Maanmittauslaitos. Viitattu 16.3.2019.
  2. ↑ Siirry ylös kohtaan:a b Ennakkoväkiluku sukupuolen mukaan alueittain 2018 31.12.2018. Tilastokeskus. Viitattu 3.2.2019.
  3.  Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2016 31.12.2016. Tilastokeskus. Viitattu 18.12.2017.
  4.  Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2016 31.12.2016. Tilastokeskus. Viitattu 18.12.2017.
  5.  Luettelo kuntien ja seurakuntien tuloveroprosenteista vuonna 2019 30.11.2018. Verohallinto. Viitattu 6.1.2019.
  6. ↑ Siirry ylös kohtaan:a b Kuntavaalit 2017, Toivakka Oikeusministeriö. Viitattu 8.6.2017.
  7. ↑ Siirry ylös kohtaan:a b Tietoa Toivakasta Toivakka. Viitattu 27.2.2018.
  8.  Suomen syvin vedenalainen paikka saattaa olla vielä arvoitus – pienten järvien syvyyskartoituksia ei enää tehdä Yle. 2016. Viitattu 27.2.2018.
  9.  Toivakka Järviwiki. Viitattu 4.2.2018.
  10.  Natura 2000 -alueet - Keski-Suomi (myös linkitetyt kohdesivut) Ympäristö. Viitattu 24.1.2018.
  11.  Taajama-aste alueittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 8.12.2018.
  12.  Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 8.12.2018.
  13.  Otavan iso tietosanakirja, osa 8. Helsinki: Otava, 1964.
  14.  Hannu Tarmio, Kalevi Korpela ja Marketta Heinonen (toim.): Suomenmaa: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos, osa 7, s. 277. Porvoo: WSOY, 1978.
  15.  Toivakan uusi kunnanjohtaja on Pirkko-Liisa Vesterinen Keskisuomalainen. 17.12.2014. Viitattu 24.1.2018.
  16.  Kuntien avainluvut Tilastokeskus. Viitattu 22.1.2018.
  17.  Alueen Toivakka yhteisöverotiedot Yle. Viitattu 22.1.2018. (tietoja myös yritysten kotisivuilta)
  18.  Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Viitattu 12.1.2018.
  19.  Kaisu-Maija Nenonen, Ilkka Teerijoki: Historian suursanakirja. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2.
  20.  Toivakan Kasvatus ja koulutus Toivakka. Viitattu 27.2.2018.
  21.  Kirjasto Toivakka. Viitattu 27.2.2018.
  22.  Yhteystiedot - Suomen evankelis-luterilainen kirkko evl.fi. Viitattu 23.8.2018.
  23.  https://ort.fi/seurakunnat-hiippakunnat-ja-luostarit/seurakunnat/jyvaskylan-ortodoksinen-seurakunta
  24.  Toivakan helluntaiseurakunta Uskonnot Suomessa. Viitattu 13.11.2018.
  25.  Reino Ilmari Vihinen Kuvataiteilijamatrikkeli
  26.  Kolmonen, Jaakko (toim.): Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 95. Helsinki: Patakolmonen, 1988. ISBN 951-96047-3-1.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti