Yläne

Yläne

Siirry navigaatioonSiirry hakuun
Yläne
Entinen kunta – nykyiset kunnat:
Pöytyä
Yläne.vaakuna.svgYläne.sijainti.suomi.2008.svg
sijainti
Sijainti60°52′45″N,022°24′40″E
LääniLänsi-Suomen lääni
MaakuntaVarsinais-Suomen maakunta
SeutukuntaLoimaan seutukunta
Hallinnollinen keskusYläneen kirkonkylä
Perustettu1869
Liitetty2009
– liitoskunnatPöytyä
Yläne
– syntynyt kuntaPöytyä
Pinta-ala364,6 km² [1]
(1.1.2008)
– maa341,94 km²
– sisävesi22,66 km²
Väkiluku2 109  [2]
(31.12.2008)
– väestötiheys6,17 as./km² (31.12.2008)
Ikäjakauma2007 [3]
– 0–14-v.16,0 %
– 15–64-v.59,5 %
– yli 64-v.24,5 %
Yläne on entinen Suomen kunta joka on nykyään osa Pöytyää. Se on osa Varsinais-Suomen maakuntaa ja oli itsenäisenä kuntana osa Länsi-Suomen lääniä ja aiemmin Turun ja Porin lääniä. Kunnassa asui ennen kuntaliitosta 2 109 ihmistä,[2] ja sen pinta-ala oli 364,6 km2, josta 22,66 km2 oli vesistöjä.[1] Väestötiheys oli 6,17 asukasta/km2.
Yläne yhdistyi Pöytyään 1. tammikuuta 2009 alkaen.
Yläneen naapurikunnat ennen kuntaliitosta olivat Alastaro, Aura, Eura, Mynämäki, Nousiainen, Oripää, Pöytyä, Säkylä, Turku ja Vahto. Aikaisempia naapurikuntia olivat Euraan vuonna 1970 liitetty Honkilahti, Turkuun vuonna 1973 liitetty Paattinen ja Mynämäkeen vuonna 1977 liitetty Karjala. Kunnan alueen eteläisimpänä kärkenä oli alkujaan kaikkiaan kahdeksan kunnan yhteinen rajakivi Kuhankuono.

Luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yläneen kirkonkylää joulukuussa 2012.
Yläne on vedenjakajaseutua. Sen luonnonympäristöä hallitsevat sen alueen pohjoisosaan ulottuva Säkylän Pyhäjärvi ja siihen etelästä laskeva Yläneenjoki. Suurin kokonaan Yläneen alueella oleva järvi on Laajoen lähdejärvi Elijärvi Pyhäjärven lounaispuolella. Yläneen lounaisosassa Laajoen latvoilla sijaitsee vuonna 1956perustettu ja vuonna 1983 laajennettu Vaskijärven luonnonpuisto, ja Yläneen alueelle Kuhankuonon luona ulottuu myös Kurjenrahkan kansallispuisto, jonka sisälle jäävä Savojärvi on Aurajoen sivujoen Järvijoen lähdejärvi ja Aurajoen vesistön suurin järvi. Samalla seudulla osuu Yläneen alueelle myös Mynäjoen lähdejärvi Mynäjärvi.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yläne on asutettu jo esihistoriallisella ajalla ja se liittyy tässä suhteessa Euran ja Säkylän seudun vanhaan asutukseen.[4] 1800-luvulle asti Yläne yhdessä Oripään kanssa on ollut Pöytyän kirkkopitäjään kuulunut kappeliseurakunta. Yläne, Oripää ja Pöytyä saivat kukin oman kunnallishallintona vuonna 1869. Itsenäinen seurakunta Yläneestä tuli vuonna 1879 ja Oripäästä vuonna 1903.[5]

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yläneen tärkeimmät liikenneväylät ovat Turun ja Euran välinen seututie 204 sekä Yläneeltä kaakossa Loimaalle ja luoteessa Euran Hinnerjoelle johtava seututie 210. Yhdystie 2043johtaa Yläneeltä Pöytyälle ja yhdystie 2020 Mynämäelle.

Tapahtumia ja nähtävyyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yläneellä toimii keväällä 2002 valmistunut Yläneen luontokapinetti, jossa on esillä ympärivuotinen luontonäyttely. Luontokapinetin yhteydessä on myös geologisilla opetustauluilla varustettu kävelyreitti ja näkötorni.
Rakennettuina kulttuuriympäristöinä valtakunnallisesti merkittäviksi Yläneellä on Museoviraston vuonna 2009 julkistamassa inventoinnissa arvioitu Yläneen kirkonmäki ja pappilasekä Yläneen Vanhakartano viljelymaisemineen.
Yläneellä vietetään juhannuksen jälkeisellä viikolla Yläne-viikkoa (tunnetaan myös nimellä Yläneen säpinät), jolloin järjestetään erilaisia yleisötapahtumia. Suomalaista tanssilavaperinnettä Yläneellä edustaa Valasrannan tanssilava. Valasrannan Tanssileiri kokoaa kymmenen päivän aikana tuhansia kurssilaisia keskellä kesää.
Kallionokka oli ennen Valasrantaa tunnettu kesäjuhlien viettopaikka.
Himolan teatteri esittää talvella kaksi näytelmää, joista toinen on suunnattu lapsille ja toinen aikuisille. Kesällä juhannuksen jälkeen tulevat kesäteatterin esitykset Lysmettässä (usein 13-14 esityskertaa).
Yläneen kotiseutumuseo on ulkoilmamuseo, jossa on useita rakennuksia. Museota moni pitää yhtenä Varsinais-Suomen parhaista museoista. Museolla on kesäkaudella useita eri tapahtumia mm. käsityöläisten näyttely Helyt ja heinäseipäät, Reissuveikon sottiisi, ja Hiljan soitto. Museon yhteydessä toimii perinnepuutarha.[6]

Kyliä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maarekisterikylät
Heinijoki, Kajava, Keihäskoski, Kirkonkylä, Kurala, Kärrilä, Latvo, Lietsa, Mettäinen, Mykkälä, Mäenpää, Nokkala, Osa, Pramila, Tourula, Uusikartano, Vainionperä, Vimpa, Yläne, Ylänehaveri.[7]
Muita osa-alueita
Huvitus, Korkeakoski, Kirkonkylä, Kolinummi, Rannanmäki, Otsola, Ristinummi.

Etäisyyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tunnettuja yläneläisiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yläneellä syntyneitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yläneellä vaikuttaneita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Frans Fredrik Björni (1850–1930), talousneuvos, valtiopäivämies ja kartanonomistaja Yläneellä
  • Jaakko Haavio (1904–1984), Yläneen kirkkoherra, runoilija, virsirunoilija ja kirjailija
  • Martti Haavio (1899–1973), kansanrunoudentutkija, akateemikko, Helsingin yliopiston professori, runoilija, varttui Yläneellä
  • Onni Rantasalo (e. Björni, 1883–1977), kansanedustaja, maanviljelysneuvos ja kartanonomistaja Yläneellä
  • Viljo Rantasalo (e. Björni, 1887–1983), pediatriikan dosentti
  • Carl Reinhold Sahlberg (1779–1860), hyönteistieteilijä, kartanonomistaja Yläneellä
  • Reinhold Ferdinand Sahlberg (1811–1874), hyönteistieteilijä, museomies, lääkäri ja kartanonomistaja Yläneellä
  • Johan (John) Reinhold Sahlberg (1845–1920), hyönteistieteilijä, Helsingin yliopiston professori, varttui Yläneellä
  • Edvard Vesala (1945–1999), jazzmuusikko, asui viimeiset vuotensa Yläneellä
  • Saima Tigerstedt-Ylinen (1878–1978), taidemaalari

Kesäasukkaita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruokakulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yläneen pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla ohrankryyni-klimppivellinki, ruisleipä ja pullataikinasta tehdyt Yläneen rinkilät.[8]

Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Siirry ylös kohtaan:a b Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2008 1.1.2008. Maanmittauslaitos. Viitattu 1.1.2009.
  2. ↑ Siirry ylös kohtaan:a b Läänien, maistraattien, kihlakuntien ja kuntien asukaslukutiedot suuruusjärjestyksessä 31.12.2008. Väestörekisterikeskus. Viitattu 8.1.2009.
  3. ↑ Väestö iän ja sukupuolen mukaan alueittain 31.12.2007. Tilastokeskus. Viitattu 15.12.2017.
  4. ↑ Ylönen, Aulikki: Pöytyän, Yläneen ja Oripään historia vuoteen 1865, s. 58-63. [Pöytyä]: Pöytyän, Oripään ja Yläneen historiatoimikunta, 1969.
  5. ↑ Holm, Vesa & Manninen, Ari T.: Vakaalla perustalla. Pöytyän historia 1860-luvulta nykyaikaan, s. 11-12. [Pöytyä]: Pöytyän kunta ja seurakunta, 2003. ISBN 952-99239-0-2.
  6. ↑ Perinnekasvimaahanke Yläneen kotiseutuyhdistys ry. Viitattu 6.3.2019.
  7. ↑ Uudistusten luettelo, Yläne Maanmittaushallituksen uudistusarkisto. Kansallisarkisto. Viitattu 28.9.2010.
  8. ↑ Kolmonen, Jaakko 1988. Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 32. Helsinki: Patakolmonen Ky.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Blogitekstit (Atom)